miten kamalalta tuntuu, kun jostakin rakkaasta, tärkeästä ihmisestä sanotaan hänen kuolemansa jälkeen, että hän ei kerennyt tekemään parannusta/ei saanut parannuksen armoa ja on näin ollen helvetin tulessa palamassa. Vaikka olisi ollutkin kunnollinen ihminen, ahkera ja Jumalaan uskova, mutta väärällä tavalla, kun ei ollut vanhoillislestadiolainen, niin hän on sitten helvetissä. Ei ikinä pidä sanoa jollekin surevalle omaiselle, että ei se päässyt taivaaseen, kun ei ollut vanhoillislestadiolainen. Vai mitä mieltä olette?
kadotukseen
tuomittu
201192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se oli yksi asia, joka tuntui liian kamalalta.
Miten joku ihminen (vl) voi tietää mihin toinen ihminen joutuu kuoltuaan?
Mielestäni sen tietää vain Jumala.
Se, että vl:t ovat ottaneet tämän tuomitsemisen itselleen on ollut minulle ja monille muillekin riittävän hyvä syy olla kuulumatta sellaiseen joukkoon, jonka keskuudessa tätä esiintyy.
Toinen asia on se, että kun vl-liikkeen jäseniä lähellä oleva ei vl on lähellä kuolemaa sairaalassa lääketokkurassa yms., niin vl:t käyvät puhumassa siitä, että mikä hänen kohtalo tulee olemaan kuoleman jälkeen... Miettikääpä onko tässä vaiheessa moni tehnyt parannuksen vain sen vuoksi, että vl-sukulaisilla ja -ystävillä olisi parempi olla.
Itse ainakin haluan uskoa niin, että voimme rukoilla heidän puolestaan jotka ovat mehehtyneet, ja pyydämme Jumalaa antamaan heille anteeksi, ja pitämään läheisistämme hyvää huolta.
Koska varmasti moni uskoo sydänmessään Jumalaan vaikka hän ei vl-uskovainen olisikaan. Millään en voi uskoa, että kaikki joutuisivat kadotukseen jotka eivät ole vl-uskovaisia, sillä vain Jumala on näkevä ihmissydänmeen.
Itse toivoisin jokaisen pelastuvan, ja siksi meidän on rukoiltava heidän piolestaan jotka eivät voi sitä enään itse tehdä.
On sekin todella väärin, että vielä kuolinvuoteellaan joutuu miellyttämään muita, vaikka varmasti olisi parempi kun ei enään sillä hetkellä liittyisi vl-liikkeeseen, vaan pysyisi lujana ja uskoisi vain Jumalaan, ei vl-liikkeeseen.
Vaikkakin on surullinen, niin on ihana huomata että muutkin pohtivat samoja ajatuksia joita olemme täällä kotonakin mieheni kanssa miettineet juuri lähiaikoina.
Me emme ole vl-ihmisiä, mutta hyvin lähellämme heitä on, ja juuri tällä viikolla mietimme, että mitä he ajattelisivat jos meidän lapsemme kuolisi?
Tuli todella karmea olo, kun aloimme miettimään, että he ovat suruissaan ja tukevat meitä, mutta samalla he ajettelevat, että sinne meni helvettiin, tämä tuntuu ihan käsittämättömälle ajatukselle, mutta heille se varmastikkin on todellisuutta.
Sitten oli tämä suuri luonnonilmiö joka johti monen ihmisen kuolemaan. Itse itkin suunnattomasti kun luin pienten lasten, ja heidän vanhempien kohtaloaan. Sydänmeeni sattui ja tuntui todella pahalle, jokaista läheistä olisin halunnut lohduttaa ja kertoa heille, miten Taivaan Isä huolehtii heidän lapsistaan, sekä lapsia olisin lohduttanut että vanhemmat ovat hyvässä hoivassa taivaassa.
Sitten taas aloimme miettimään, että miten vl-ihmiset heitä lohduttaisivat? Eivät he voisi lohduttaa, sillä kukaan ei halua surun keskellä kuulla sanoja, sinne he menivät kadotukseen, mitäs eivät kerenneet hakeutumaan ennen kuolemaansa vl-liikkeeseen, ja saamaan pelastumisen armoa.
Tämä on julmaa ajattelua, mutta eikö tämä kaiken järjen mukaan ole totuus?
Sanokaa vl-ihmiset myös oma näkemyksenne asiaan, koska on näköjään monia jotka näihin asioihin elämässään törmäävät. Olisi kiva kuulla, ettei asia ole näin miten sen ajattelemme.
kirjailija rovasti Niilo Rauhalan runo: "Oliko lapseni enkelin tuttu?" On muuten puhuttava...Ja jos et ymmärrä niin kysy joltakin vl:ltä.
Jos muuten jollakin on kyseinen runo hallussa niin voisko linkittää tai kirjoittaa tänne? En ole ihan varma onko tuolla ko. nimellä mutta jotenkin sinnepäin.
Niin, en tiedä mitä pitäisi ajatella.
Surullinen olo joka tapuksessa. Suoraan ollaan naamatusten kysytty, että joudutaanko kaikki helvettiin teidän mielestänne, niin vastus oli hiljaisuus, sitten jatkoimme painostusta, niin saimme vastuksen, että pelastustakaan emme voi luvata.
Sekä lähteneelle, on annettu kadotustuomio ja rukoillaan että hän saisi palaamisen armon.
Näistä oma ajatukseni on lähtenyt liikkeelle, ja olen saanut lukea täältä keskusteluista vielä pahempia tuomioita. En tosiaan haluisi uskoa teidän ajattelevan näin, vaikka te ehkä niin luulette. Itse todella haluisimme vl-liikkeen ajattelevan toisella tavalla ns. "epäuskoisista". Kuitenkin nämä ihmiset ovat äärinmäisen hyviä ja kilttejä ihmisiä. Joten älkää nyt aina syytelkö vääristä ajatuksista meitä, sillä ne pohjat ajatuksille tulevat kuitenkin teiltä itseltänne.
KUKAAN EI joudu ikuiseen kadotukseen.
(Väliaikaisissa helveteissä ihmiset rypevät taas sitäkin enemmän. Miksi?)
Itse en kanssa usko siihen, että joku joutuu ikuiseen kadotukseen.
Ja en myöskään usko (ja toivottavasti ei ketään muukaan) sitä, jos joku IHMINEN sanoo meidän joutuvan kadotukseen kun emme usko samallalailla kun he, vaan vahvasti uskon toisin.
Paha kyssäri, mitä kukakin pitää helvettinä? Monikaan ei huomaa elävänsä maanpäällisessä helvetissä. Itselläni on asiat mielestäni hyvin, mutta taas vl-ihmisten mielestä ne eivät ole hyvin, sillä heidän mielestään vietän huonoa elämää kun en heihin kuulu, joten vaikea, vaikea kysymys.
Tämä nykyinen ihmiskunnan tilanne on kadotuksessa oloa. Täällä maanpäällähän sitä voi kokea olevansa erossa Jumalasta ja täältä Jeesus tuli ihmiskuntaa pelastamaan.
Valitettavasti monet työntävät Elävän Jeesuksen historiaan ja sekä kadotuksen että taivaan tulevaisuuteen. Tällä tavalla vältetään todellista vastuun ottamista omasta hengellisestä tilanteesta. Ei haluta nähdä oman synnin käytännön seurauksia tässä ja nyt vaan uhkaillaan lähimmäisiä heitä kohtaavalla tulevalla helvetillä.
Samalla menetetään armo ja taivas tässä ja nyt kun pelastusta lykätään kuolemaan ja maailman loppuun. Voi miten paljon Jeesus tekisikään vielä tänä päivänä kaikkien ihmisten hyväksi jos Hänen todellisuutensa hyväksyttäisiin!
Minä uskon, että ne, jotka tuolla tavalla tuomitsevat, tullaan aikanaan tuomitsemaan juuri siten, miten he ovat täällä muille tuomioita jaelleet.
Näin raamattu lupaa, ja siihen me saamme turvautua.
Kyllä se tuomiovalta annetaan Jumalalle,koska ei meillä ole sitä valtaa tuomitsemiseen, ei ainakaan täällä oleva vl-pappi hautajaisissa ketään tuomitse kadotukseen,eli on väärin että yleistetään että kaikki vl-t tuomitsevat muut kadotukseen, sanoohan Raamattu että"älkää kadotustuomiota lausutko" en muistä nyt tässä paikkaa mutta Raamatussa se on.
Muutenkin tämän palstan kirjoitukset eivät anna
vl-istä totuuden mukaista kuvaa,koska useammat kertojat ovat joko x:vl-iä tai muuten "soopaa"uskovia,koska ajatukset on hyvä saada oman tunnon tilasta pois,ettei vain alkaisi
tunto kolkuttamaan,ja mikä sen "mehukkaampaa" kuultavaa on kuin yksittäisten vl-ien "syntiluettelot"
Koska en ikinä usko,että niin hyvin koulutettuja ihmisiä on paljon vl-issä ja yleensäkkin pidetään "henkisen pääoman saavuttamistakin tärkeänä" kuin sielun autuus on kaikilla vl-llä tärkein. En sano,että vl-t joukkona Taivaaseen pääsevät,mutta se usko mikä on Raamatunmukainen,
eli uskon kautta vanhurskautuminen on opin tärkein ydin. Sen turvin tekee Kristitty matkaansa
mutta niitä "laumanmukana" kulkevia joilla on toinen jalka maailmassa,on myös ikävä sanoa mutta niitä on. Sellainen joka täällä palstalla "pähkäilee,kieltääkkö "uskonsa" hän on sen jo tehnyt sydämessään, niinkuin tuhlaajapoika, mutta Isä odottaa jokaista tuhlaajalastaan takaisin, mutta paatumuksen "rauhassa" olevalle, siihen voi vain jumala vaikuttaa, kaikki ovat kutsutut, mutta harvat valitut, sekin sana löytyy Raamatusta.
Jos kaikki tälläkin palstalla olija käyttäisi sen energian millä "haukkuvat" vl-iä itse tutkisteluun ja miettimään mikä on oma tila,jos Jeesus nyt tulisi, se olisi varmaan kaikille paras.
Mitä teitä hyödyttää,esim;30 vuoden takaiset virheiden utelut, se ei "rakenna" ketään, ei "uhreja,eikä tekijöitä( useimmat taitavat olla jo "manan majoilla") ja toiset ymmärtäneet vikansa,toiset paatuneet. Olisi reilumpaa käydä asianomaista "kohti suoraan" ja puhua asiat "halki", mutta se on alaarvoista jankata niitä iankaikkisesti. Kyllä sielunvihollinen nauttii kun se saa ihmiset riitelemään. Ei missään uskonnollisessa yhteisössä ole "yliihmisiä" vaan kaikki ovat vajavaisia ihmisiä, Jeesus oli täydellinen! "Joka luulee seisovansa,katsokoon ettei lankea",se mahdollisuus on meillä kaikilla,joten en usko että kerskaukseen on aihetta kenelläkään.
Se, tämän illan "saarnasta" jokaiselle meille itsetutkistelua! Hyvää viikonloppua.
Ainut joka tässäkin keskustelussa kiihtyy, olet sinä. Et osaa antaa kunnollista vastausta vaan alat saarnaamaan saarnamiehen lailla.
Hyvää illan jatkoa vaan, mutta voit puhua vain omasta puolestasi, et muiden!
En ole lainkaan kiihtynyt,päin vastoin.Näihin päätelmiin olen tullut tämän talven keskusteluja seuranneena! Sinuun taisi "sattua" kun "kalahti"?
Omista ajatuksistani voin sinulle sen verran kertoa, etteivät minun ajatukseni ole saanut alkua näistä palstakeskusteluista. Joten älä turhaan murehdi, eivät kaikki usko kaikke mitä täällä kirjoitetaan.
Hyvää viikonlopun jatkoa, ja mukava "saarna" :)
Niin ja saat olla aivan varma että lapsesi "on enkelin tuttu" jos "noutaja tulisi" jota en ollenkaan halua "toivoa" Mutta monille lapsensa menettäneille se on hirveä kokemus jo sinänsä,ja jos niin joku sanoo,että "helvettiin joutuu" se on suuri valhe,vaikka olisi kastamatonkin lapsi.Lapsi on Jumalan suuri lahja jokaiselle perheelle tai yksin jääneelle,koska kaksihan siihen tarvitaan,että lapsi saa alkunsa(normaalisti) Se minuakin "puistattaa" että enemmistö suomenkin kirkon papeista sanoo,että kasteessa on lapsi päässyt Jumalan lapseksi,jota se on kuitenkin Jeesuksen sovitustyön ansiosta jo "idussaan" äitinsä kohdussa. Jeesus oon lasten ystävä,ja asettanut lapsen uskon esikuvaksi. Lapsi ei "jahkaile" vaan uskoo mitä isä ja äiti sanoo,lapsen luottamus vanhempiin on luja,vaikka "vanhempi" ei sitä aina ansaitsisi,(juopottelu,pahoinpitelyym) Lapsi antaa myös ehdoitta anteeksi kun vanhempi sitä pyytää,riita tms.tilanteessa.Meidän tulisi ottaa lapsista esimerkkiä,silloin kun he vielä ovat aitoja ja viattomia. Mutta jos lapsi ei saa rakkautta rohkaisua,hänen itsetuntoansa kolhitaan,voi seuraukset olla tuhoisia,mutta se ei ole lapsen vika vaan aikuisten,joille tämä Taivaantaimi on annettu. Sinulle äiti ja perhe toivon kaikkea hyvää ja Jumalan käsissä on kaikki vaiheemme,Hän on Tie Totuus ja Elämä,
Kaikki pienet lapset pääsevät taivaaseen, olivatpa ne uskovaisen siis vl-perheen lapsia tai ei..Itseäni esim.Aasian katasrofissa, vaikka se kamala asia olikin, lohdutti se ajatus, että moni lapsi pääsi parempaan kotiin, taivaan kotiin eli pelastui
On ihana huomata että jotkut ymmärtää murheitten olevan joskus myös aitoa, ei niillä ole aina tarkoitus vain mustamaalata kenenkään mainetta.
Itsekkin tiedän, että jokainen pieni pääsee Taivaan Isän hyvään ja hellään hoivaan.
Kun puhuin lapsista, niin tarkoitin myös niitä lapsia jotka ovat mahdollisesti jo aikuisia, mutta silti he ovat aina niitä vanhempien lapsia.
Näitä aisioita on niin vaikea välillä ymmärtää, kun nämä ristiriitaiset ajatukset ovat osana jokapäivistä elämäämme, aina niistä ei osaa puhua oikealla tavalla täällä elävässä elämässä, saattaa tahtomattaan loukata, vaikka tarkottaisikin hyvää.
Enemmän ehkä surua aiheuttaa, se kun meidän lähellämme aivan uskomattoman ihania vl-ihmisiä, jotka kuitenkin ajattelevat erilailla uskon asioista kuin me. He rakastavat ja hoivaavat myös "epäuskoisia" lapsia, myös niitä jo aikuisia lapsia. Kun sitten jollekkin heidän rakkaistaan sattuisi jotain siis "epäuskoiselle", he kärsivät ja olisivat suruissaan, niin miten me voisimme heitä lohduttaa, me emme voisi lohduttaa heitä sillä kaikkein tärkeimmällä, että he ovat hyvässä hoivassa taivaassa, koska he ajttelevat toisin. Heille on jo se suuri kärsimys kun he pelkäävät heidän joutuvan kadotukseen. Meiltä ei löytyisi heille lohduttavia sanoja joilla voisimme auttaa heitä heidän surussaan, vaikka itse tietäisimme läheisemme pääsevän taivaaseen. Ihminen ei saa läheisiltään sitä lohtua jota hän surun hetkellä eniten tarvitsisi.
En sitten tiedä, että onko tässä juuri syy sille, ettei "epäuskoisten" kanssa pitäisi niin olla tekemisissä. Kuitenkin toivoisi että jokaisella ihmisellä olisi maanpäällä hyvä olla ja elää, ja on niin kurjaa, että uskonasiat voivat tehdä elämästä vällillä kurjaakin, vaikka sen pitäisi olla hyvä asia elämässä, sillä Jumala on hyvä ja Hän on rakkaus.
Jokainen lapsi on enkelin tuttu ja Taivaan Isän hyvässä hoivassa, kaikki lapset ovat Jumalan lapsia, jokainen on arvokas lahja Jumalta, jota joikaisen pitäisi rakkaudella ja hellyydellä hoivata, niinkuin on tarkoitettu.
Emme koskaan tiedä milloin päivämme päättyvät, joten jakakaamme rakkautta vielä silloin kun se on mahdollista.
On hyvä neuvo jokaiselle oppia lapsen aidosta rakkaudesta ja anteeksiannosta.
On välillä päiviä kun lapset ovat suunnattoman ärhäkkäällä tuulella heihin on iskeytynyt känkkäränkkäpäivä.
Monesti joutuu lasta kieltämään, ja joskus jopa ääntänsä hieman korottamaan, mutta kuinka se palkitseekaan, kun ottaa lapsen sen jälkeen syliinsä ja selittää miksi äiti tai isä ovat vihaisia ja miksi kielletään, ei voi iloisempaa asiaa olla kun jälleen näkee lapsen iloiset kasvot ja hän kätensä kietoo ympärille, näin hän rakkautensa osoittaa ja anteeksipyynnön hyväksyy.
Näin meidän aikuistenkin olisi toimittava, olisi opittava antamaan anteeksi, ei katkeroitua, vaan antasimme rakkauden voittaa kaikessa pahassa. Ainahan tämä tietenkään ei voi onnistua, jos toinen ei halua anteeksipyyntöä esittää, mutta hän joka meiltä anteeksi pyytää, niin koitakaamme myös hyväksyä anteeksipyyntö ja oppia antamaan anteeksi, sillä se on tie rakkauteen ja onnelliseen elämään.
Kaikkea hyvää myös sinulle ja perheellesi:)
....
tuomita. Usein vaan käy niinkuin maallisessakin oikeudessa että kun joku on tappanut ja on oikeudessa, niin ihmiset kyllä odottaa tuomiota. Tällöinkin tuomiovalta on oikeudella, mutta tietäähän sen miten ihmiset suhtautuu.
Mutta aina ei tule tuomiota. Joskus tulee tuomio vaikka ei odottaisikaan. Niihän raamattukin opettaa.
VL:ien pirissä puhutaan "todistuksesta" hänestä jäi hyvä todistus. Eli häntä pidettiin uskovaisena. Tuomiovalta on silti Jumalalla.
Ja kaikkihan tuomitan. Toiset kadotukseen ja toiset vapauteen. Niin opettaa raamattu.
Kukaan ei voi tuomita toista ihmista mihinkään. Jumala on kuitenkin anteeksi antava ainakin minun käsitykseni mukaan. Kaikki me lopulta olemme samanarvoisia.