Välitän sinusta ystäväiseni. Olisit selvinnyt helpommalla ilman minua, mutta kohtaamisellemme emme voi enää mitään.
Huominen on kuitenkin vielä puhdas. Voit pyrkiä tekemään siittä näköisesi. Nauti elämästä. Kuuntele sisintäsi. Toivon, että kun koittaa huominen ja taas seuraava huominen, saisit sivuillesi enemmän onnellisia ja iloisia muistoja kuin surun ja vastoinkäymisen hetkiä.
Huominen on kuitenkin vielä puhdas. Voit pyrkiä tekemään siittä näköisesi. Nauti elämästä. Kuuntele sisintäsi. Toivon, että kun koittaa huominen ja taas seuraava huominen, saisit sivuillesi enemmän onnellisia ja iloisia muistoja kuin surun ja vastoinkäymisen hetkiä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kukaan toinen ei voi antaa käskyjä miten kenenkin tulee elää ja olla ja sekin miten hän on sinut kokenut on vain hänen tiedossaan, ei pidä olla niin kovin tietäväinen muiden ihmisten tuntemuksista ja olemisista.
Totta.
Jokainen päätää itse ja tietää itse. Sitäpaitsi - miksi et ollut sitten häntä kohtaan helpompi mikäli kerran pidät.
Sanos muuta. Olisi pitänyt osata ajatella myös häntä ja poistua kokonaan.
Toivottavasti hän ei ajattele näin, toisen puolesta. Kohtaaminen on tuonut negatiivisia ja positiivisia tunteita, mutta jotain muutakin hyvää, jonka hän tietäisi jos haluaisi keskustella asiasta. Nyt hän on täysin tietämätön kaikesta.
Näin se usein on, jos ei ole keskusteluyhteyttä.
Et voi keskustella toiselle..........................................
Trollin sulkienpesua.
Itselle tuon viestin sanoma osuus. Ei jonkun toisen ystävällisiä sanoja kannata tyrmätä sillä ettei ne juuri omaan elämään sovi. Hyvällä saa hyvää, yleensä.
turha enää jarrutella kun lasti on lähtenyt liikkeelle.
Kirjoitustyylisi tuntuu häneltä, siksi vastaan niinkuin hänelle. Olet kiltti ja miellyttävä, herkkä ja fiksu. Siksi tunnenkin, kuten tunnen sinua kohtaan. En tiedä minkälaista elämäni olisi, jos ei olisi kohdattu, mutta tuskin parempaa.
Kun olimme tavanneet ensimmäisen kerran, tunsin kotimatkalla, että nyt olen todella rakastunut. Sitä tunnetta kuvaamaan minulla ei ole sanoja, mutta se oli jonkinlainen käsittämättömän täydellisen autuuden tunne, jollaista ei varmaan voi kokea kahta kertaa elämässä, niin suurta se oli. Siksi tiesin heti, että se kestää elämän loppuun asti.
Koin suurta onnea, mutta se tekee erittäin araksi. En oikein osannut enkä uskaltanut lähestyä sinua, kun pelkäsin tulla torjutuksi. Sittemmin, n. vuoden kuluttua, alkoi aika kyynelten. Menetin sinut "ainiaaksi". Mietin miten jaksan nyt mennä eteenpäin, mutta jotenkin kaikkeen tottuu ja sopeutuu vähitellen, Olen täyttänyt elämän harrastuksilla. Olen varma, että kukaan ei voi antaa minulle tuollaista tunnetta ja vähempään en voi tyytyä, sillä se olisi teeskentelyä.
Kehotat minua kuuntelemaan sisintä ja niin teenkin ja nautin kyllä elämästä, vaikka tärkein siitä puuttuukin. Olen romantikko, enkä voisi ryhtyä suhteeseen vain siksi, että olisi joku, enkä myöskään numero kakkoseksi. Se olisi liian kamalaa. Menen aina tunteet edellä.
Toivottavasti et tarkoita kirjoituksellasi, että emme enää näkisi, sillä se olisi todella raskasta kestää. Jos edes joskus saan nähdä, se lohduttaa.
Kertoisitko lisää hänestä?
Tapasimme viime jouluna eräässä rannikkokaupungissa hotellissa, joka on kesällä parempi kuin talvella.
Ajattelet et joku random tyyppi hotellista kirjoittelis täällä?? :DDDDDDD
Mistä päättelet, että random. Vaikka olimme samassa hotellissa, emme samassa huoneessa. Olemme tavanneet xx vuotta sitten.
Kuulostaa vielä pahemmalle... kymmeniä vuoia sitten? Joo hei ihan miten vvaaaannnn................
Tuollainen juttu että: jos pystyy olemaan erittäin empaattinen ja sosiaalinen, mutta toisaalta aivan milloin tahansa itse jos haluaa olla myös äärimmäisen julma.
Tulee koulutuksesta, tuollainen, mutta mistä koulutuksesta, sitä en kerro.
Palstalla ainakin yrittäisin auttaa nuoria naisia paljon, kun elämässä on paljon ongelmia ja miten sitten niihin jne....
Niin tuollaisia kutsutaan: oman mielen hallintataidot.
Vaikka ei voikaan tietää, niin jotain tuollaista voisi kuulua omiin kokemuksiin. Raskasta. Ehkä sitä jäämiettimään, että miksi? Ja ehkä myös sitä, että miksi et puhunut tai selittänyt...
Niitä valoisampia päiviä odotellessa.
Jos olisit päätellyt tuon jostain jutusta minkä tiedät minun kertomakseni, niin se vaikea tai synkkä osuus ei liity sinuun. Ihan päinvastoin. Jos et sinäkään aina helppo ollut, niin silti vain hymyilen, kun sua ajattelen (jos olisit hän).
Lisään vielä, että jos kerran välität, niin kerro tai osoita se jotenkin. Olen nimittäin siinä uskossa, että et välitä. Elämäni muuttuisi kertaheitolla niin paljon onnellisemmaksi ja kevyemmäksi, jos tietäisin.
Välitän! ...
Kiitos nyt tästä, vaikka luonnollisesti oikeaa elämää tarkoitin. Nythän en tiedä, kuka välittää ja kenestä. Mutta kyllä minä tämänkin vastauksen kelpuutan omakseni... Kun on joskus ollut tarpeeksi yksinäistä ja vaikeaa, niin sitä oppii ottamaan kaiken hyvänkin vastaan.
"mutta kohtaamisellemme emme voi enää mitään." <-- tämä ihmetyttää... jos olisit hän niin ei voisi muuta sanoa kuin että aika kusipää olet. Kukahan siitä kohtaamisesta päätti? Kukahan sen kaiken aiheutti? Ja sitten lopuksi ei ole muuta sanottavaa kuin että "oho sori mut hyvät jatkot".
Aika kusipää olet jos olet hän... jos olisin itse sinun tilanteessasi ja ajattelisin noin niin yrittäisin myös auttaa. <--- tämä siis sillä jos teidän juttunne on samanlainen oman juttuni kanssa.
Kaikki
https://www.youtube.com/watch?v=oteFe4ujqhs
hyvin <3
Minäkin sinusta.
Kiitos! Hyvin ilmaistu, niin kuin aina. Toivon, että tarkoitat mitä sanot :)
Sinä olit valoni ja elämäni sisältö. Älä kadu mitään, en minäkään kadu. Tunteita on edelleen.