Ei yhtään lohdullista sanaa ole olemassa. Kaiken sen ajatustyön on tultava omasta sisimmästään. Se tasapaino ja selviäminen.
Kukaan muu ei tunne niin hyvin ihmistä kuin hän itse.
Kukaan toinen ei voi tietää minulta tuntuu kenestäkin.
Voi vain yrittää kerätä timantteja ja tallettaa niitä, kauniita muistoja.
Voi kerätä itsensä pystyyn ja ottaa ensimmäisen horjuvan askeleen kaiken menetyksen jälkeen.
Kukaan muu ei voi sitä tehdä kuin jokainen itse.
Katsoa totuutta kuvajaisessaan ja todeta epäonnistuneensa pahasti
Ja silti koota ääriviivansa ehyeksi.
Kerta toisensa jälkeen.
Kukaan muu ei tunne niin hyvin ihmistä kuin hän itse.
Kukaan toinen ei voi tietää minulta tuntuu kenestäkin.
Voi vain yrittää kerätä timantteja ja tallettaa niitä, kauniita muistoja.
Voi kerätä itsensä pystyyn ja ottaa ensimmäisen horjuvan askeleen kaiken menetyksen jälkeen.
Kukaan muu ei voi sitä tehdä kuin jokainen itse.
Katsoa totuutta kuvajaisessaan ja todeta epäonnistuneensa pahasti
Ja silti koota ääriviivansa ehyeksi.
Kerta toisensa jälkeen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
NO VOI PRÖÖT!!! TRÖÖT PRÖÖT PRÖÖT!!!!
Cuplaton auttaa.
Ruoka auttaa.
Kaalilootaa niin pierut paukkuu!
Kukaan muu ei tunne niin hyvin ihmistä kuin hän itse. Kukaan muu ei tunne niin hyvin ihmistä kuin hän itse. KUKAAN MUU EI TUNNE NIIN HYVIN IHMISTÄ KUIN HÄN ITSE. KUKAAN MUU EI TUNNE NIIN HYVIN IHMISTÄ KUIN HÄN ITSE.
Painotinko tarpeeksi?
Et. Painota vielä vähän pliis.
En mä jaksa.
Se tekee niin gutaa tuo painottaminen.
Ota sitte jotain kivunlievitystä jos noin satuttaa. ;)
Älkää kadotko minnekään sitten kun varmasti saan noottia jostain että: miksi tyttöset katoavat sinun vahtivuorolla?
Noh, nukkumaan meneminen voi olla ihan hyvä idea välilllä, ainakin öisin.
Menen takaisin nukkumaan kiltti vahti. Hyvää yötä!
Rakkaus ei ole ihmisestä, eikä se ole paholaisesta. Kummatkin yrittää käyttää rakkautta omiin tarkoituksiinsa.
Rakkaus on Jumalasta ja siihen lähes kaikki pyrkii ja sitä etsii, edes muruja itselleen.
Rakkaus on elämä.
Minä olen tie totuus ja elämä sanoi Herra Jeesus Kristus itse.
Jumala on rakkaus ! Ei niin, että me rakastimme, vaan että Hän rakasti ensin.
Aloitus on kirjoitettu ihmisten välisrstä rakkaudesta. Miehen ja naisen.
Emme katoa. Vielä olemme täällä kaikki, osa tosin nukkuu jo.
Niin totta aloittaja kirjoittaa, voisin samaistua tuohon. Jokaisella on omat itkunsa ja naurunsa. JA vielä; älä välitä noista prööttäilijöistä, ne on varmaan niitä tunteettomia "koulukiusaaja urpoja". Ja vielä... mitä tulee noihin Jeesustelijoihin, en kallistuisi sinnekään. ; ))
Kallistun sun kainaloon.
On aivan sama tunteeko ihminen itseänsä tai rajojansa kun maailmaa hallitsevat satanisit jotka katsovat olevansa oikeutettuja päättämään muiden puolesta.
Tarkoittaako hän uutta maailmanjärjestöä?
Onpas
Rakkautta on monenmuotoista. Suuri voima tässä elämässä. Mitä itsensä tuntemiseen tulee, elämä muokkaa ihmistä ja voi löytää itsestänsä puolia, joita on joko yrittänyt peitellä tai paeta.
Myötätunto ja rakkaus itseä kohtaan. Rakkaus voi olla toisten antamaa ja välittämää tai peräisin myös omista ajatuksistasi, teoistasi ja toimistasi.
Ongelma ei ole se ettemmekö tiedosta mitä rakkaus on, ongelma on se ettemme usko olevamme sen arvoisia ja kiellämme sen itseltämme. Jos onnistut hyväksymään rakkauden ja itsestä välittämisen voit ikään kuin kääntää omat rakkauden, lohduttamisen osoitukset itsellesi ja vahvistaa itsetuntoa, itsearvostusta ja luotttamusta. Aivojen okstitosiinitasot nousevat ja ne lisäävät perusturvallisuuden tunnetta, joka nykymaailmassa on yksi tärkeimmistä, mutta katoavimmista luonnonvaroista. Aivot eivät lisäksi osaa erottaa keneltä huolenpito on peräisin.
Kulttuurillemme on vierasta olla myötätuntoinen itselleen, sen sijaan olemme itsellemme kohtuuttoman vaativia ja itsekriittisiä. Entä jos toiminnan lähteenä onkin hyväolo ja rakkaus tekemiseen? tällöin elämästä häviää alitajuinen riittämättömyyden tunne. Täytymme ikäänkun sisältä käsin. Emme ulkoa tulevista suosionosoituksista ja tykkäyksistä, vaikka toki ne meitä miellyttävät.
Tärkeintä on kokea olevansa rakastettu, vaikka sitten omasta toimesta ja uskaltaa tuoda esille riittävästi myös aitoa sisintä. Vaikka se lisäisi emotionaalisen haavoittuvuuden riskiä, paljastaa sisimpänsä, sitä oppii lopulta näkemään sen millainen on ja ketkä ihmiset hyväksyvät sen aidosti. On parempi olla vihattu aitona itsenään kuin pidetty sinä ihmisenä, joka ei aidosti ole.
Lopulta on tärkeintä hyväksyä itse itsensä.
Koska jokainen kokee elämänsä ikään kuin omasta käsityksestään, ja todellisuudestaan käsin, on tärkeää, että käsitys itsestä on sellainen jossa kokee olevansa arvokas ja rakastettu. Muutoin oman sisäisen maailman arvet heijastuvat katkeruutena, vihana, kateutena, ärtymyksenä ja jop a masennuksena ja ahdistuksena kaikkeen tekemiseen ja näkemiseen ja olemiseen.
Kaikkein tärkeintä on oppia päästämään irti itsensä soimaamisesta, kritsoinnista ja arvostelemisesta ja rakastaa itseään koko sydämmellään.
Blogi lainaus- itsensä hylkäämisellä on kova hinta-
Mikään ei ole ongelma, jos emme tee siittä itsellemme ongelmaa.