olen aloittanut ahmimiset jo 13 vuotiaana. kun aina lihoin liikaa, että vaatteet eivät mahtuneet, aloin taas laihduttamaan. jossain vaiheessa taas ratkesin ahmimaan... tätä siis on jatkunut jo n. 8 vuotta. aina kun aloitan ns. terveellisen ruokavalion, uskon onnistuvani kunnes taas sorrun syömään karkkia tms. Ja silloin syön PALJON! minulla täytyy jatkuvasti olla tarpeeksi karkkia ettei vain lopu kesken. Ajattelen mielessäni, että nyt syön paljon, niinpaljon kun jaksan ja sitten huomenna alan laihduttamaan. Kuitenkin jostain kumman syystä ajattelen tällä tavalla seuraavat kaksikin viikkoa joskus kuukausia.
Mikä avuksi? mikä aiheuttaa tämmöisen yhtäkkisen pakonomaisen tarpeen syödä, syödä mitä vain makeaa löytyykin (vaikka koko ajan huono omatunto painaa)?? Silloin saan tämmöisen "kohtauksen" olen kuin mielipuoli joka etsii kaapeista jtn hyvää.
Olenko sairas? voiko asialle tehdä jotain? painoni saattaa heitellä muutaman kuukauden sisällä jopa 10kg. joskus myös oksennan karkit, varsinki jos olen päässyt hyvään vauhtiin laihdutuskuurillani. näin ei kuitenkaan käy usein.
olen usein miettinyt että etsisin ammattiapua mutta en tiedä mistä ja miten ja maksaako jotain.
tälläkin hetkellä olen laihdutuskuurilla ja olen varma että NYT kyllä onnistun...
Mikä avuksi? mikä aiheuttaa tämmöisen yhtäkkisen pakonomaisen tarpeen syödä, syödä mitä vain makeaa löytyykin (vaikka koko ajan huono omatunto painaa)?? Silloin saan tämmöisen "kohtauksen" olen kuin mielipuoli joka etsii kaapeista jtn hyvää.
Olenko sairas? voiko asialle tehdä jotain? painoni saattaa heitellä muutaman kuukauden sisällä jopa 10kg. joskus myös oksennan karkit, varsinki jos olen päässyt hyvään vauhtiin laihdutuskuurillani. näin ei kuitenkaan käy usein.
olen usein miettinyt että etsisin ammattiapua mutta en tiedä mistä ja miten ja maksaako jotain.
tälläkin hetkellä olen laihdutuskuurilla ja olen varma että NYT kyllä onnistun...
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla on ollu pitkään samankaltaisia ongelmia, jopa ala-asteelta saakka. nyt pyrin siihen, etten syö enää lainkaan. onnistunut ihan hyvin.
Sanoit että sun laihdutuksesi kaatuu aina siihen ku otat karkkia. No eihän se nyt mitää haittaa vaikka joskus syöki yhen karkkipussin päivässä. Mut älä silti joskus on joka päivä. Tai sit jos sulla on ihan sairas makeenhimo ni tällanen vielä sairaampi vinkki ois et syöt sitte pelkkää makeeta päivässä. Saat syödä jotain 2x200g karkkipussia.
Tovottavasti toi sun nykyinen tila on pysynyt. Mutta se ei pysy jos annat jatkuvasti itelles anteeks.
En haluu kuulostaa vauhkolta mut hae heti apua! Mä kärsin samasta ongelmasta neljä vuotta ennen ku tajusin et mun "huono itsekuri" on jo sairaalloista. Menin juttelemaan kouluterveydenhoitajalle, joka ymmärsi tosi hyvin ja anto ajan koulupsykologille. Nyt käyn molempien luona juttelemassa mutten vieläkään oo terve. Mä luulen et menee jopa pari vuotta ennen ku opin syömään kohtuudella. Sain jopa ajan ravitsemusterapeutille, saa nähdä jos se motivoi mua. Oon kyllä valmis tekemään töitä, olis tosi ihanaa jos vois jonain päivänä syödä vaikka yhden karkkipussin ilman että on lähdettävä heti kauppaan ostamaan toista, kolmatta, suklaalevyä, munkkia ja vanukasta..
Apua kannattaa hakea, ja mitä nopeammin sen parempi! Koulu- tai opiskelijaterveydenhuolto tai sit terveyskeskuksen kautta on hyvä paikka alottaa! Tosin monet on valitellu että terveyskeskuksissa ne lääkärit ei ymmärrä näitä juttuja mutta ei se aina pidä paikkaansa. Tosin nykyään kaikkialle saa jonottaa niin pirun pitkään että saattaa usko loppua kesken! Ystäville kannattaa myös puhua, hyvät ystävät tukee aina! :)
Uskomatonta, että satuin huomaamaan sun viestisi. Mä sain vasta pari päivää sitten tietää, että tällanenkin sairaus on olemassa muiden syömishäiriöiden lisäksi. Satuin näkemään netissä artikkelin tästä Binge Eating Disorderista, ja tajusin kauhukseni, että tää kuvaus sopii muhun..Mä opiskelen korkeakoulussa ja mulla on nyt puolentoista vuoden aikana paino noussut melkein 10 kiloa. Välillä laskee muutaman kilon ja nousee melkein saman tien takaisin.. Mä en vaan osaa hillitä syömistäni. Niin kauan ku kotoa löytyy jotain karkkia, sipsejä, vanukkaita, pähkinöitä jne, mun on vaan pakko syödä. Pakko syödä vaikka on niin paha olo, että voisi oksentaa.. (en silti ole kertaakaan oksentanut).
Mä asun yhdessä avomieheni kanssa ja syön salaa mieheltäni.. Yleensä ahmin silloin kun mies ei ole paikalla.. Tietysti syömiseni ei luultavasti näytä miehen läsnäollessakaan täysin terveeltä. Hän ihmettelee usein miten pystyn syömään niin paljon ja huomauttelee siitä miten mulla on aina nälkä.. Enkä mä osaa/kehtaa/voi selittää! Kun mulla ei ole nälkä, on vaan pakko syödä.. Ei tällasta voi ymmärtää!
Ja syömisen jälkeen on paska ja läski olo ja vaatteet ei mahdu ja taas vannotaan että nyt loppu mässääminen.. Eikä se silti ikinä lopu..
Mulla taitaa sit olla molemmat, siis toi binge eating disorder ja bulimia. En ollutkaan ennen ees kuullu tosta ensimmaisesta, mutta kuvaus sopii niin taydellisesti muhun myos, etta eikohan sekin vaivaa. paitsi etta niin, ma oksennan aina ahmimisen jalkeen...
Ja ma haluan apua, todellakin. mutten tata kenellekkaan kuitenkaan halua myontaa enka sita apua oo hakemassa mistaan, itse pitais vaan pystya parantumaan. Ja mulla Oli hyva itsekuri ton syomisen suhteen, muttei oo enaa. Kymmenen kiloa tullu vajaassa vuodessa lisaa. Ensin ei ollu bulimiaa vaan pelkastaan syomista ja syomista, mutta oksenteluakin on ollu jo puolisen vuotta.
Miten se aina voikin olla niin, etta 'huomenna' se laihduttaminen ja syomattomyys alkaa... juu juu,alkaa alkaa. tai sit jo NYT. Ajatus normaalista syomisesta pelottaa. On vaan kaks aari paata: kaikki tai ei mitaan. Nykyaan liian usein toi kaikki.
Onko jollakulla vinkkeja/apua siihen kuinka parantua!?!?! siis itse. mita olette tehneet? mika motivoi?
Täällä on näemmä muitakin, jotka kärsinvät aivan samoista oireista kuin minäkin.
Olen vuoroin anorektikko, liikun hullunlailla ja olen syömättä, elän vedellä ja vitamiineilla.
Laidun 5-10 kiloa. Sitten sorrun jossain vaiheessa, syön ja syön, ahmin niin, että muistutan 9:nellä kuulla raskaana olevalta.
Ja sama juttu taas, eikun laihduttamaan.
Vihaan itseäni, mutta ne hetket ovat helpottavia ja voimaa antavia, kun olen laihtunut.
Silloin saan voimaa olla pidempään syömättä.
Mutta koska asun kotona, (en ikinä tuhlaisi omia rahojani karkkiin tai muihin syömisiin), niin joka puolella on houkutuksia.
Jos asuisin yksin, niin onnistuisin.
Kotonani tuputetaan aina syömään, tavallista ruokaa, useimmiten hyvin rasvaista ja karkkeja, sipsejä ja muuta.
Sitten ratkean syömään ja toiset läskit perheenjäseneni ovat vaan tyytyväisiä, kun saavat minutkin lankeamaan kiusaukseen.
Ahmimisen jälkeen haluan tehdä itsarin, haluan kuolla, vihaan itseäni syvästi.
Toisinaan otan yliannostuksen laksoja ja oksennan tai sitten aloitan raskaamman kautta, elikä liikun ja lopetan syömisen.
En vain pysty olemaan terve, ja hoikka ja kaunis kotona, jos saisin muuttaa pois, en ikinä sortuisi ruokakauppaan, en ikinä ostaisi syömistä itselleni.
Siihen itsekurina riittäisi, tiedän sen, sillä kaupoissa minun ei ikinä edes itse tee mieli yhtään mitään.
Nautin kyllä masokistisesti siitä, että tuijottelen, syön silmilläni kaikkea hyvää ja tulen jo siitä täysinäiseksi.
Se antaa minulle sairasta tyydytystä, kun saan vain katsella, en syödä ruokaa.