Onko todettu ettei skitsofreniaa ole olemassa

10 points. Juurikin näin, poikkeavuus ja kyseenalaistaja laitetaan ruotuun vaikka väkisin sillä jos kaikki alkaisivat ajatella ja kyseenalaistamaan järjestelmää se romahtaisi, tosin sekin olisi vaarallista joten uhrataan enemmin yksilö.

Ei ole olemassa sellaista sairautta kuin skitsofrenia. Sairaudet määritellään tieteellisen, objektiivisen näytön perusteella. Syndrooma viittaa sairauteen! Syndrooma eli oireyhtymä tarkoittaa sairautta, jonka varsinaista etiologiaa ei vielä tunneta. Aavistelen, että tarkoitit sanoa spectrum eli kirjo, mutta se ei muuta sitä faktaa, ettei sellaista sairautta kuin skitsofrenia ole tieteellisesti katsoen olemassa.

Skitsofreniasta saa ajatella vapaassa maassa kukin mitä ja miten haluaa, mutta ei se siitä siltikään sairautta tee.

Duodecimin Terveyskirjastossa mainitaan heti selityksen alussa, että "skitsofrenia on... psykiatrinen sairaus." Ja psykiatrinen sairaus, tai mielisairaus, miten vaan, on metafora (!) eli kyseessä ei ole oikeasti sairaus. Älä sekoita kirjaimellisesti ja kielikuvallista merkitystä toisiinsa. Siitä erehdyksestä tulee tilanteesta riippuen hyvää komediaa tai ruumiita.

Mennään aivan alkulähteille. Kuka on keksinyt ensikerran että jollain ihmisellä on skitsofrenia, skitsofrenia sananhan on jonkun täytynyt keksiä. Miten hän on saanut oma keksimän sanansa yleiseen käyttöön? Onko joskus ollut tarvetta leimata jonkun massasta poikkeava käytös hulluudeksi?

Itse asiassa jo Bleuerin mielestä skitsofrenia ei ollut yhtenäinen häiriö, siis diagnoosin kehittäjän. Jo hän toi esille, että eri ihmisillä skitsofrenian kulku oli erilainen ja myös oirekuva. Hän oli myös sitä mieltä, että pelkkä oirekuvaus ei riitä todisteeksi sairaudesta, vaan pitäisi olla objektiivisia oireita selittäviä ns. biomarkkereita, joita ei ole tähän mennessä löydetty ensimmäistäkää. Jo Bleuer tunnusti siis, ettei hänen keksimänsä skitsofrenia muodostanut mitään biologista yhtenäistä sairautta, mutta silti sitä hoidetaan sellaisena. Hän ei pitänyt myöskään skitsofrenian lääkehoitoa minään parannuksena, vaan potilaiden näkökulmasta epäeettisenä tapana kontrolloida potilaitaan. Hyödyllinen, toki kansakunnan ja vallankäyttäjän näkökulmasta, vähän kuin sterilisointi tai eutanasia, mutta ei mikään parantava hoitokeino itsessään.

Psykiatrit ovat vuosikymmeniä yrittäneet parantaa tämän häiriön luotettavuuttaa muuttamalla diagnostisia kriteerejä. Esimerkiksi ns. negatiiviset oireet otettiin osaksi skitsofrenian kriteerejä siksi, että ne yleensä liittyivät heikompaan ennusteeseen psykooseissa, eli paransivat skitsofrenian ennustevaliditettia. Mitä luulet, että jos ihminen joka ei ota kontaktia sinuun eikä reagoi emotionaalisesti, reagoikin niin, koska hän ei luota ihmisiin ja pelkää tunteidensa näyttämistä? Tai koska hän on syvästi masentunut ja traumatisoitunut niin vaikeasti, että on tunne-elämältään kuollut? Sitä tarkoittavat "negatiiviset oireet" ja kun niitä hoidetaan jonkun myyttisen "aivosairauden" oireina, niin ne pahenevat, koska ne johtuvat alun peirn tunne-elämän ja vuorovaikutuksen häiriöistä. Jos niitä hoidettaisiin psykososiaalisina ongelmina, kuten esimerkiksi avoimen dialogin mallissa, voitaisiin psykoosien kroonistumista estää ja skitsofrenian vuosittaista ilmaantuvuutta laskea jopa 90%, mikä on onnistunut Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä avoimen dialogin mallilla. On tosiasia, ettei ole mitään erillistä psykoosisairautta nimeltä skitsofrenia, mutta se toimii teoreettisena fiktiona lääketieteessä siksi, että se on niin keskeinen osa psykiatrian legitimiteettiä lääketieteen osa-alueena, ettei siitä haluta luopua, vaikka sen kehittäjinä olivatkin eugenistit, jotka todistivat potilaidensa geneettisen rappion mm. heidän sukulaistensa alkoholismilla, prostituutiolla ja esim. homoseksuaalisuuden yleisyydellä. Suurin osa lääkäreistäkin uskoo tuohon fiktioon, mutta se ei tee siitä lääketieteellistä sairautta itsesään. On mahdollista, että joskus valtaosa ihmisistä, etenkin vallankäyttäjät, ovat niin aivopestyjä, etteivät he kykene kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan ehkä juuri siksi, että heillä on liikaa valtaa, jotta heidän tarvitsisia kyseenalaistaa omaa ajatteluaan tai omaisi minkäänlaista intressiä siihen. Siksi on hyvä olla kriittinen myös silloin, kun lähteenä on oletettavasti uskottava ja tieteelliseen näyttöön oletettavasti pohjautuva näkemys, kuten Duodecimin kirjoitus.

Onko autismin kirjon häiriöt oikeita sairauksia?!

Eikös skitsofrenia diagnosoida ICD-10 tautiluokituksen mukaan niin, että oireet kestävät vähintään kuukauden? ICD-10 luokituksessa kriteerinä ei myöskään ole toimintakyvyn lasku, kuten DSM-luokituksessa, jota käytetään enemmän Yhdysvalloissa. Suomessa sovelletaan ensisijaisesti ICD-tautiluokitusta. Se mikä on ICD:n mukaan skitsofreniaa, ei välttämättä ole DSM-tautiluokituksen mukaan sinne päinkään. Toisin sanoen skitsofrenia ei ole vain huonosti hoidettu psykoottinen reaktio, vaan mielivaltainen diagnoosi, jonka soveltamiseen ja diagnosoimiseen liittyy lisäksi omia ongelmiaan, jotka vähentävät diagnoosin reliabiliteettia. Onhan se helppo vähentää tuollaisen pseudosairauden ilmaantuvuutta, kun yrittää hoitaa ihmisten oikeita ongelmia, eikä olemattomia sairauksia, jotka olevat olemassa vain kulttuurisina artefakteina ja instituutioina, jotka hyödyttävät tietyn hallitsevan intressipiirin valtaa.

Olet oikeassa, ICD:ssä on kuukauden kesto diagnoosin ehtona,ja riittää vain yksi oire (kuten esim. äänten kuuleminen tai kokemus ajatustensiirrosta), mutta käytännössä yleensä edellytetään että "häiriö" on kestänyt kauemmin. Kuutta kuukautta pidetään ymmärtääkseni usein jonkinlaisena epävirallisena rajana. En millään haluaisi laittaa tänne linkkejä sellaisiin paikkoihin kuin Terveyskirjasto, joissa on mielestäni niin paljon vanhentunutta ja epätieteellistä. Näistä käytäntö kuitenkin käynee ilmI:

https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00488

https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00148&p_hakusana=skitsofrenia

"Toisin sanoen skitsofrenia ei ole vain huonosti hoidettu psykoottinen reaktio, vaan mielivaltainen diagnoosi, jonka soveltamiseen ja diagnosoimiseen liittyy lisäksi omia ongelmiaan, jotka vähentävät diagnoosin reliabiliteettia. "

Totta.

Entä sitten skitsoaffektiivinen häiriö? Sain tuollaisen diagnoosin ja kolmenlaiset vahvat lääkkeet osastolla. Injektiona meni neuroleptit, sitten oli tasaava lito ja vielä masennuslääke. Muut lopetin melkein heti, mutta piikityksestä oli vaikea päästä eroon. Kun vihdoin sain lääkärin muuttamaan lääkkeen tablettimuotoon, jäi sekin lääke.

Minähän en noita myrkkyjä enää elimistööni laita. Ajoittain masentaa ja ajoittain menee lujaa, mutta yleensä hyvin menee. Tunnen taas eläväni enkä ole elävä kuollut.

Anonyymi kirjoitti:

Entä sitten skitsoaffektiivinen häiriö? Sain tuollaisen diagnoosin ja kolmenlaiset vahvat lääkkeet osastolla. Injektiona meni neuroleptit, sitten oli tasaava lito ja vielä masennuslääke. Muut lopetin melkein heti, mutta piikityksestä oli vaikea päästä eroon. Kun vihdoin sain lääkärin muuttamaan lääkkeen tablettimuotoon, jäi sekin lääke.

Minähän en noita myrkkyjä enää elimistööni laita. Ajoittain masentaa ja ajoittain menee lujaa, mutta yleensä hyvin menee. Tunnen taas eläväni enkä ole elävä kuollut.

Lue lisää

Hyvä joka ihmisen muistisääntö on, että jos "se" on mielisairaus, se on mielikuvitussairaus.