ocd ongelma ilman ratkaisua?

Moi. Kommentti tähän tulee kolme kuukautta myöhässä, mutta OCD:han ei-tunnu-ikinä-loppuvan...

Ensin huonot uutiset: en osaa sanoa vastausta katseluongelmaasi, mutta itse painin toisenlaisen silmäongelman muunnelman kanssa.

Pähkinänkuoressa oman OCD:ni ytimessä on se, että "tekojeni tulee tapahtua positiivisia asioita ajatellen". Esimerkiksi jään jumiin, jos olen ottamassa kaupan hyllystä paitaa ja ajattelen samalla jotain synkkää. Paita takaisin hyllyyn - ja uusi yritys "myönteisiä ajatellen".

Normaali maitopurkin osto ei ole ongelma, mutta mitä suurempi asia on kyseessä, sen vaikeampaa se on. Esimerkiksi asunto- ja autokaupoilla olo on ollut yhtä helvettiä. Kaiken tämän teen ilman, että kukaan [toivottavasti] huomaa mitään ja näennäisesti elän "normaalia elämää".

Vuosien varrella tähän on päälle alkanut tulla ärhäköitä uusia muotoja, joista oman silmäongelmani koen vakavimmaksi. Sellaiseksi jota pelkään.

Saatan siis katsoa jotain asiaa ja ajatella negatiivista samalla; silloin minun pitää räpäyttää silmiäni uudelleen ajatellen jotain positiivista. Pahimmillaan jään räpyttämään yhteen paikkaan niin kauan kunnes myönteinen ajatus kirkastuu. Tätä ei kaupan maitopurkki "aktivoi", mutta esimerkiksi joku ainutkertainen nähtävyys kylläkin.

Jos en tee tuota räpytysrituaalia, silmiäni alkaa "painaa". Niitä on pahimmillaan painanut pitkään... sellainen räpytystarve, ennen kuin luovutan ja palaan tavalla tai toisella räpyttämään oireen alkupaikalle. Ironista on, että silloin tarve katoaa, kun paluupaikka on mahdottomuus. Sanotaan vaikka ulkomailla, mutta jos minulla on jokin optio päästä sinne räpyttämään, se kalvaa mieltä, sielua, päivästä toiseen. Taistelenko vastaan ja kärsin... vai haenko helpotuksen vaikka ajamalla paikan päälle katsomaan, räpyttämään ja saamaan helpotuksen myönteisellä ajatuksella.

Löysin alkuperäisen postauksesi, kun mulla on just nyt päällä sellainen "paluutarve" räpyttelemään tiettyyn paikkaan tietyn asian vuoksi, koska "ajattelin väärin". Olen tässä googlannut jostain apua. En tiedä mitä teen.

Sinänsä lohdullista, että jollain muullakin kuin minulla on ongelmia silmien kanssa.

Voimia sinne.

Ocd on hyvin sisäsyntyinen juttu. Mitkään lapsuuden traumat ei korreloi oikeastaan sen korreloi. Se on näitä evoluution ihmeitä. Koita pärjätä!

Mulla on kanssa vaikka mitä pakko-oireita niin paljon etten pysty edes selittämään. Olen saanut jopa fyysisiä kipuja ja jonkin asteisia vammoja itselleni sen takia kun joudun suorittamaan niitä lähes jatkuvasti.

Yhtenä esimerkkinä vain se että joudun lukemaan tekstin alusta aina 3 sanaa kerrallaan ja lasken että väliin jää yksi sana ja taas luen 3 sanaa kerrallaan. Todella ahdistavaa eikä lukemisesta meinaa tulla enää yhtikäs mitään ja sen takia en enää lue edes kirjoja ja uutisiakin yhä harvemmin.

Sitten on kaikkia typeriä hyppely neurooseja ja varpaiden asettelua vierekkäin vaikka jonkun lattiassa olevan viivan kohdalle. Näiden takia sain joku reilu vuosi sitten polveni todella pahasti kipeäksi. Sitten on myös kaikkea turhaa ovien availua, valojen räpsimistä, astiakaapin ovien availua sun muuta järjetöntä tavaroiden pyörittelyä käsissä jonka ansiosta taas olen onnistunut saamaan joskus myös sorminivelet kipeiksi todella pitkäksi aikaa.

Ahdistaa kun ei pysty lopettamaan vaikka tietää ettei tässä ole mitään järkeä ja tällainen ongelma saa kyllä ihmisen helposti alkoholisoitumaan ja ajaa itsemurhan partaalle. On kyllä yksi helvetillisimpiä häiriöitä mitä ihminen voi riesakseen saada.

Muistan että mulla oli jo joskus ala-aste ikäisenä ensimmäiset pakkoneuroosit.

T: 30-vuotias pakkoneurootikko