Oli kevät ja oli kesä, ja aurinko paistoi. En tiennyt olemassa olostasi mitään. Sinä ilmeisesti tiesit, näin olen jälkikäteen arvioinut sinun kaverisi jutuistasi, jota tosin ihmettelin silloin, kun en tajunnut mistään mitään.
Mentiin tultiin kaverini kanssa, ja meillä oli hauskaa. Ei ollut edes miehet mielessä, se on tosi asia, koska oli tapahtunut juuri jotain todella rankkaa. Elämä oli selviytymistä, ja oli pakko vain välillä lähteä katsomaan jotain aivan muuta, ja sitä saimmekin katsoa, mukavia ihmisiä, tutustuttiin paljon ihmisiin, ja oli hyviä keskusteluja, monia hyviä keskusteluja, naurua ja tulihan reissujan tehtyä monien kanssa, ihan vaan kaverina.
Sitten sinun kaveri alkoi puhumaan sinusta (siis minä en todellakaan tiennyt kenestä puhutaan :D, ja minä ihmettelin, että "mitä sä minulle kerrot noista, kun en edes tiijä kuka hän on". Ja ihan tosissaan puhui, ja minä en ymmärtänyt yhtikäs mitään, no annoin sitten hänen puhua. Ei hän kuitenkaan mitään suoraan sanonut, ja ihmettelinkin, "mitä tilität minulle täysin tuntemattoman ihmisen juttuja" :D No, en ole kovin herkkä sanomaan omissa ihmissuhteissani suuntaan tai toiseen, olen ymmärtäväinen ja aina lojaali kaverilleni, ja annan aika paljon mennä läpi sormien.
Sen verran tiesin, että olet olemassa, mutta en yhdistänyt sitä siihen, että kaveri tuntisi sinua. Sen verran tiesin, että olin Espalla nähnyt, "kukas tuo hyvännäköinen rauhallinen mies on" (eipä ole ainakaan tyrkky, eikä hyökkää heti kimppuun kuin sika limppuun:D Näin ajattelin. Ei siksi, että miehet yleisesti tekisivät niin, mutta joskus niitäkin on liikenteessä.
Se oli kyllä hienoa aikaa raskaan kevään ja kesän ja syksyn keskellä. No sitten yksi kerta minun kaverini tuli minun luokse, ja sanoi, "että näin yhden tosi hyvännäköisen miehen, jolla oli ruskeat kengät" :D Kun hän oli sen sanonut, minä huusin, "että minä tiiän sen, eikös ole pitkä ja hyvin pukeutunut", johon kaverini sanoi, " joo ja muistuttaa hänen entistä saksalaista poikakaveriaan" sitten minä aloin nauraan, ja sanoin sen entisen nimen, ja sanoin, "että minä ajattelin ihan sanmoin, kun näin, että "ompa kaverini exän näköinen". Hän oli kanssa pitkä ja niin hyvännäköinen ja rauhallinen, ei tunkenut itseään mihinkään. Hänen ei tarvinnut.
No summa summarun, sitten vielä tämä sinun kaverisi kerran sanoi, "että sillä hänen kaverillaan on säpinää yhden nuoren naisen kanssa, joka on lakimies". Niin minä vastasin, "very nice", ja ajattelin, että "ei voi vähempää kiinnostaa, kenellä on säpinää je kenen kanssa, ja ajattelin vielä, "itse en lakimistä huolisi". Se on vain jostain syntynyt sellainen mielikuva, että heillä ei ole se tunneäly tai arvot ne parhaimmat ominaisuudet.
No sitten meni aikaa, kun yhtäkkiä ihastuin, ja kärsin ja kärsin ja kärsin, en tiennyt edelleenkään mitään, että miten kukin liittyy mihinkään. olin vain ihastunut, ja luulin, että hän on ehkä kanssa vähän ihastunut (enkä todellakaan kohdistanut sitä siihen mun kaverin kaveriin mitään). Sitten yhtäkkiä yöstä saan tietää, että minun ihastuksen kohde on varattu, naimisissa ja lapsikin tulossa, olin shokissa. Se oli tosi raskasta kaiken muun lisäksi. Ja ihastus ja kaikki tunteet loppui siihen ja ajattelin, että ei muuta kuin hyvää jatkoa.
Tässä tämä tarina. Ei tule tarkennuksia enää koskaan. Sen sanon, että jokainen kantaa omat taakkansa, omat rankkuutensa, turha siinä on ketään syyttää. kun täälläkin on puhuttu "mitä on leikkimistä rakkauden kanssa, mitä rakkaus on jne. jne." Jotkut leikkii varmastikin, mutta sitten on paljon ihmisiä, jotka eivät leiki eikä edes kiinnosta leikkiä. Minä kuulun siihen joukkoon, ja vielä siihenkin joukkoon, että en kaipaa minkäänlaista "miesten huomiota" päinvastoin kärsin siitä, jos se on sellaista sukupuolisuuden huipentuvaa huomiota. Tykkään miehistä kavereina, työkavereina ja muuten vaan juttuseurana, miehet on jollain tavoin jotenkin suorempia ja rennompia (tottakai poikkeuksiakin on), mutta en nauti siitä, jos joku flirttailee, mutta en tosin kyllä itsekkään flirttaile. olen oma itseni ja juttelin niin naisten kuin miesten kuin lasten ja eläintenkin kanssa.
Turha syytellä ketään tai mitään, jokaisella on omat hankaluutensa, ja jokaisen kannattaa keskittyä oman itsensä kehittämiseen ja toivuttamiseen, ja thats it! Mikään syypäiden etsinstä siihen ei auta, vaan vaikeuttaa ja karkottaa loputkin hyvät asiat pois.
Ja vielä lopuksi, voi kyllä minä sain seurata pienenlaista draamaakin siinä sivussa, kun akkelit olivat keksityt tempauksiaan, luullen että minä en tajua mitään, tottakai tajusin ja tiesin, miten asiat on, mutta ajattelin, että siinpä draamailkoot, kyllä teille vielä selväksi käy miten asiat ovat.
Viisas vaikenee. Suorat sanat eivät kuulu tyhmälle.
Mentiin tultiin kaverini kanssa, ja meillä oli hauskaa. Ei ollut edes miehet mielessä, se on tosi asia, koska oli tapahtunut juuri jotain todella rankkaa. Elämä oli selviytymistä, ja oli pakko vain välillä lähteä katsomaan jotain aivan muuta, ja sitä saimmekin katsoa, mukavia ihmisiä, tutustuttiin paljon ihmisiin, ja oli hyviä keskusteluja, monia hyviä keskusteluja, naurua ja tulihan reissujan tehtyä monien kanssa, ihan vaan kaverina.
Sitten sinun kaveri alkoi puhumaan sinusta (siis minä en todellakaan tiennyt kenestä puhutaan :D, ja minä ihmettelin, että "mitä sä minulle kerrot noista, kun en edes tiijä kuka hän on". Ja ihan tosissaan puhui, ja minä en ymmärtänyt yhtikäs mitään, no annoin sitten hänen puhua. Ei hän kuitenkaan mitään suoraan sanonut, ja ihmettelinkin, "mitä tilität minulle täysin tuntemattoman ihmisen juttuja" :D No, en ole kovin herkkä sanomaan omissa ihmissuhteissani suuntaan tai toiseen, olen ymmärtäväinen ja aina lojaali kaverilleni, ja annan aika paljon mennä läpi sormien.
Sen verran tiesin, että olet olemassa, mutta en yhdistänyt sitä siihen, että kaveri tuntisi sinua. Sen verran tiesin, että olin Espalla nähnyt, "kukas tuo hyvännäköinen rauhallinen mies on" (eipä ole ainakaan tyrkky, eikä hyökkää heti kimppuun kuin sika limppuun:D Näin ajattelin. Ei siksi, että miehet yleisesti tekisivät niin, mutta joskus niitäkin on liikenteessä.
Se oli kyllä hienoa aikaa raskaan kevään ja kesän ja syksyn keskellä. No sitten yksi kerta minun kaverini tuli minun luokse, ja sanoi, "että näin yhden tosi hyvännäköisen miehen, jolla oli ruskeat kengät" :D Kun hän oli sen sanonut, minä huusin, "että minä tiiän sen, eikös ole pitkä ja hyvin pukeutunut", johon kaverini sanoi, " joo ja muistuttaa hänen entistä saksalaista poikakaveriaan" sitten minä aloin nauraan, ja sanoin sen entisen nimen, ja sanoin, "että minä ajattelin ihan sanmoin, kun näin, että "ompa kaverini exän näköinen". Hän oli kanssa pitkä ja niin hyvännäköinen ja rauhallinen, ei tunkenut itseään mihinkään. Hänen ei tarvinnut.
No summa summarun, sitten vielä tämä sinun kaverisi kerran sanoi, "että sillä hänen kaverillaan on säpinää yhden nuoren naisen kanssa, joka on lakimies". Niin minä vastasin, "very nice", ja ajattelin, että "ei voi vähempää kiinnostaa, kenellä on säpinää je kenen kanssa, ja ajattelin vielä, "itse en lakimistä huolisi". Se on vain jostain syntynyt sellainen mielikuva, että heillä ei ole se tunneäly tai arvot ne parhaimmat ominaisuudet.
No sitten meni aikaa, kun yhtäkkiä ihastuin, ja kärsin ja kärsin ja kärsin, en tiennyt edelleenkään mitään, että miten kukin liittyy mihinkään. olin vain ihastunut, ja luulin, että hän on ehkä kanssa vähän ihastunut (enkä todellakaan kohdistanut sitä siihen mun kaverin kaveriin mitään). Sitten yhtäkkiä yöstä saan tietää, että minun ihastuksen kohde on varattu, naimisissa ja lapsikin tulossa, olin shokissa. Se oli tosi raskasta kaiken muun lisäksi. Ja ihastus ja kaikki tunteet loppui siihen ja ajattelin, että ei muuta kuin hyvää jatkoa.
Tässä tämä tarina. Ei tule tarkennuksia enää koskaan. Sen sanon, että jokainen kantaa omat taakkansa, omat rankkuutensa, turha siinä on ketään syyttää. kun täälläkin on puhuttu "mitä on leikkimistä rakkauden kanssa, mitä rakkaus on jne. jne." Jotkut leikkii varmastikin, mutta sitten on paljon ihmisiä, jotka eivät leiki eikä edes kiinnosta leikkiä. Minä kuulun siihen joukkoon, ja vielä siihenkin joukkoon, että en kaipaa minkäänlaista "miesten huomiota" päinvastoin kärsin siitä, jos se on sellaista sukupuolisuuden huipentuvaa huomiota. Tykkään miehistä kavereina, työkavereina ja muuten vaan juttuseurana, miehet on jollain tavoin jotenkin suorempia ja rennompia (tottakai poikkeuksiakin on), mutta en nauti siitä, jos joku flirttailee, mutta en tosin kyllä itsekkään flirttaile. olen oma itseni ja juttelin niin naisten kuin miesten kuin lasten ja eläintenkin kanssa.
Turha syytellä ketään tai mitään, jokaisella on omat hankaluutensa, ja jokaisen kannattaa keskittyä oman itsensä kehittämiseen ja toivuttamiseen, ja thats it! Mikään syypäiden etsinstä siihen ei auta, vaan vaikeuttaa ja karkottaa loputkin hyvät asiat pois.
Ja vielä lopuksi, voi kyllä minä sain seurata pienenlaista draamaakin siinä sivussa, kun akkelit olivat keksityt tempauksiaan, luullen että minä en tajua mitään, tottakai tajusin ja tiesin, miten asiat on, mutta ajattelin, että siinpä draamailkoot, kyllä teille vielä selväksi käy miten asiat ovat.
Viisas vaikenee. Suorat sanat eivät kuulu tyhmälle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja tarinasi kyhätty palstan ketjujen pohjalta
Avioliitto ja vauva paljasti taas ei mian reuhkan omineen :DDDDDDD
Tunnen erään naisen joka sinällään minulle vieras mutta kavereiden kautta juorut liikkuneet.
Hänellä on hyvä uskollinen suhde, avioliitto ja lapsikin, mutta hän ei osaa olla onnellinen.
Hän on jatkuvasti rauhaton. Hänen mieltä kalvaa epäilyksiä, joilta hän ei rauhaa saa.
Hänen äitiyslomansa aikana nämä epäilykset vain suurentuneet kun hän on kaiket päivät yksin.
Hänen päivät kuluu kotona miettien mitä miehensä puuhailee työpaikallaan. Hän saa kaikenlaisia epäilyjä että miehellään on rakastajatar.
Hänen päivittäisiin puuhiin kuuluu etsiä pettämisen merkkejä palstoilla ja hänen kuuluu soitelleen miehensä työkavereille vihaisia puheluita joissa pyytänyt jättää miehensä rauhaan.
Naapurit puhelee että heidän postien joukkoon on tullut uhkauksia joissa nainen uhkailee heitä jättämään miehensä rauhaan.
Nainen ei ole onnellinen. Hän huutaa ja syyyttelee miestään ja kaupungilla liikkuu huhuja että tämä mies on jutellut kavereilleen että aikoo pian ottaa avioeron sillä naisensa tekee hänet hulluksi.
Tarkennus: "viisas vaikenee" ja "suora puhe ei ole tyhmä työkalu"
Sitaatit suoraan Raamatusta, jos ette ole lukeneet. Se on viisasten kirja sanon minä,
Älkää omiko, älkää alkako arvailemaan kenen teksti kysymyksessä. Hän tietää, kenelle kirjoitan, ja se riittää. Ei ole miat tai suun muut, ketä arvelette.
"tyhmän työkalu"
Miiahan se on. Aivan selkeesti! Aina niitä miehensä olettettuja muita panoja varottamassa että sillä on vaimo ja lapsi.
Harhainen muija joka minun kimpussakin täällä. Tosin minuun se oli ihan rakastunut. Koko ajan kimpussani. Kopioi puolet jutuistani ja uskoi että teeskentelen naista ja oikeasti olen joku hänen rakas halihalipusipusi mies. Sitten kun alkoi meneen liian naiselliseksi jo sillekin niin sitten se oli aivan varma että olin hänen halihalipusipusi miehensä joku uus nainen.
Se yksinkertaisesti rakastui minuun. palstalla. Aikaisemmin haukkui minut heti josku linkkasin mitään kauniita vaatekuvia tänne. Oli aivan hillitön ihminen
Yhtä asiaa mietin. Miten jollain voikin olla noin paljon energiaa miettiä edes oman puolison tekemisiä? Eikö sillä ole muuta tekemistä?
Raskassoutuinen teksti. En jaksanut tällä kertaa lukea loppuun.
En minäkään. Näkee ilmankin että toi alottaja "toimii" vaan toisten pattereilla, ja sil on useempiki ruuvi löysällä. Ja ripulit vslmiina vaipoissa. ;)
Että sellaset sieltä sitten. Saiko joku tolkkua, miksi tämä teksti on edes kirjoitettu? Mikä pointti tällä mielenterveysongelmaisen adhd-tapauksen aivo-oksennuksella on?