kun tiedää että ei mahdollisesti ikinä uskalla kohdata sitä ihmistä jota rakastaa kaikista eniten?
Miltä se tuntuu
kovakysymys
32<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
En voi tietää rakastanko eniten, koska emme ole olleet yhdessä. Kaikki on epävarmaa. En edes tiedä rakastanko. Rakastaminen vaatii jo muutakin kuin kiinnostuksen ja tunteen, että hän saattaisi olla sellainen johon mahdollisesti voisin rakastua.
Niin tai menneisyyden takia ei ole mahdollista elää yhdessä. Vain yksin ollessa on hyvä olla.
Onhan toi vähän hölmö kysymys, jos ei eronneista puhuta. On pakko kohdata, jos siltä tuntuu ja haluaa ottaa selvyyden.
Ei kiinnosta kukaan. Yli 20v valtion selibaatti niin ei todellakaan tule parisuhdetta.
Haluan oikeutta!
Ei tuollaista pysty edes ajattelemaan.
Pakko se on joskus yrittää kohdata.
Minusta tuntuu tosi pahalta. Hän nainen ei ehkä tiedä edes sitä, että olen olemassa. Siis kun olen niin hiljaa, eikä varmaan ainakaan sitä millainen olen oikeasti. Olen sillä tavalla hullu, että tiedostan sen, mutta en osaa siitä pois. On paljon pelkoja. Olen myytti en todellinen.
Itseään saa täysin syyttää jos ei uskalla!
Miltä se tuntuu Mies?
Kun sisimmässäsi tiedät että, meistä ei tule koskaan mitään?
Miltä se tuntuu kun tiedät että, tulen valitsemaan jonain päivänä.
Hänet kuka oikeasti ja aidosti haluaa tutustua minuun ja edetä tästä tilanteesta eteenpäin.
Päivän paras. Hyvä mieli. :)
Teet juuri niinkuin tahdot. Onnea ja menestystä valitsemallesi tielle, olkoon se suora ja tasainen. Toivottavasti pääset helpolla ja ylpeytesi varjeltuu suuremmilta kolhuilta niinkuin tähänkin mennessä. Toivotaan että se joku mielistelee sua vaan ja on kaiken kukkuraksi loisto tyyppi. Ihan varmasti onnistut ja löydät mitä parhaimman miehen 👍
Ei kukaan halua parisuhdetta jossa vaan mielistellään? En minä ainakaan.
Kiitos mutta ymmärsit, kauhean väärin sanomani. Elämäni tieni ei ole ollut koskaan suora ei tasainen eikä liioin helppo. En ole varjeltunut kolhuilta, sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Minua ei tarvitse mielistellä enkä sellaista ihmistä noteeraa kovin korkealle.
Loisto tyyppiä en odota, hae sillä se on turhaa "ajantuhlausta" odottaa löytävänsä täydellistä ihmistä. Ja koska etsimisen aika on ohitse, mahdotonta ei tarvitse etsiä sen kummemmin. Sillä mahdoton kävelee suoraan eteeni tai pysähtyy vierelleni kun aika on:
Aina on myös muistettava tämä totuus: "Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Täysin samanmielisten joukossa tyhmyys kivettyy."
Yhtä tyhmä.
Niin oon. Anteeksi. Ei sun tarvi koskaan nähdö eikä kuulla, siihen sopii olla tyytyväinen.
Se tuntuu pahalta. En uskalla kohdata häntä, koska en tiedä miten sen kestäisin. Alusta asti on kaikki ollut niin epämääräistä hänen puoleltaan. Minussa on vikoja. Mutta onko minussa mitään hyvää, siis hänen mielestään? Hänellä taisi olla jonkinlainen ennakkoasenne alunperinkin.
Enemmän tuntuu olevan kysymyksiä päässäni, kuin koskaan voin saada vastauksia.
Minä taidan vähän pelätä sinua mutta toisaalta myös uskon, että olet oikeassa. Et vain luovuta minusta. Miksi minä kysyn. Haluat auttaa.
Minä en halua parisuhdetta kanssasi
mutta ystävyys on ok. Sinäkään et halua parisuhdetta kanssani. Sinua varten on joku muu. Ongelmana on se, että nämä asiat menevät minun mielessäni sekaisin. Alan käyttäytyä niin kuin olisin suhteessa kanssasi. Yritän päästä siitä eroon.
Jotenkin olet vain oikeassa ja joku minun mielessäni sanoo, että minun pitää kuunnella sinua.
Kun saan selvitettyä välini teihin molempiin, asia on valmis ja siinä on sinullekin tila. Vielä ei ole.
Hyvää yötä.
Millä tavalla kaikki on ollut epämääräistä hänen puoleltaan? Oletko itse sitten antanut koko ajan ymmärtää mitä haluat ja oletko kysynyt hänen tunteitaan, fiiliksiä sinuun etc. Jos olette kuitenkin puheväleissä niin miksi et kysyisi nyt?
Business as usual.
En tiedä, koska minä kyllä uskaltaisin kohdata jos hän haluaisi edes joskus nähdä... Mutta ilmeisesti seurani ei ole haluttua joten en aio tuppautua.
Maailma on monimutkainen. Se, ettei tuo ilmi sitä, että toisen seura on haluttua, ei tarkoita, etteikö se sitä kuitenkin voisi olla. Uskaltamattomuuden piikkiinkään ei kannata suoralta kädeltä laittaa toisen toimimattomuutta.
Kertoisitko esimerkkejä? Mitä tarkoitat? Kiinnostaisi todella tietää!
Onhan noita esimerkkejä helppo löytää. Toinen esim. varattu niin ei se kovin järkevää olla mennä väliin kertoilemaan, että haluaa näkemisiä järjestellä. Uskaltamattomuuskaan ei silloin ole syynä. Sitten voi olla, että jos on samassa työpaikassa ja itsellä on periaatteena ettei ala työkavereiden kanssa sähläämään. Syitä on monia, tilanteita on monia.
Pakkoko sitä on heti sählätä jotain? Eikö nyt ihmiset voi olla toistensa kanssa tekemisissä ihan normaalisti vaikka ystävinä tai tuttavina, vaikka olisi varattukin? Ja jos näyttää, että kummallakin on tunteita, niin voihan niistä puhua.
Varmaan hän järkyttyisi jos kertoisin tunteeni
Ei hän niistä halua kuulla tiedän sen kun ei viesteihinkään vastaa
Jos ei vastaa eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta, niin silloin ihminen ei yksinkertaisuudessaan taida olla kiinnostunut :(
Kyllä me varmasti kohdataan jossain vaiheessa. Mutta mitä se auttaa? Hän teeskentelee ettei ole minua nähnytkään ja minä nielesken itkua. Kummallakin möykky sydämessä ja paha olo siitä kun ei ole löytynyt riittävästi rohkeutta ilmaista tunteitaan. Kumpikin huomaa toisen vanhentuneen ja siitä johtuu mieleen piinaava ajatus että enää ei voida aloittaa alusta. Elämä meni jo. Siispä hän esittää ettei koskaan ole minusta välittänytkään ja hakeutuu nuorten bimbojen seuraan. Kumpikin haukkuu ja väheksyy toista vähintään mielessään vaikka tietää jo ettei se rakkaus mihinkään häviä. Minä esitän ylpeää ja tarraan entistä enemmän nykyiseen suhteeseeni vaikka tiedän ettei se minulle hyvää teekkään.
Kuulostaa omituiselta, että tiedät mikä ei tee sinulle hyvää ja tiedät mitä haluat ja tiedät myöskin, että ainoastaan ylpeytesi estää sinua ja silti kuitenkin jatkat vain noin. Mitä ihmettä??
Kumpikin huomaa toisen vanhentuneen, mutta eikö se ole hyvä (no ehkä pinnalliselle miehelle ei) siinähän on voinut jopa viisastua ja toimia toisin. Monet ihmiset on kyllä aika joustamattomia aatoksissaan.
Uskaltaisin+kohdata,+mutta+tunteistani+tuskin+ikinä+pukahtaisin+mitään.+Kauheaa+sanoa,+mutta+hän+on+todella+epäluotettava+henkilö.+Ehkä+joissain+asioissa+voin+luottaa+häneen+mutta+sitten+on+taas+niitä+asioita+joissa+olen+todennut+hänen+valehdelleen+päin+naamaa+monta+kertaa...+Ja+koska+tiedän+hänen+luonteensa+ja+ympäriinsä+panemisen+pakon,+niin+en+tuskin+edes+haluaisi+mitään+suhdetta+häneen+koska+voisin+sanoa+melkein+100%+varmasti,+että+hän+pettäisi+ennemmin+tai+myöhemmin.+Luultavasti+ennemmin.
Lohdulliselta. Yksinkertaisesti. Oli kyseessä sitten mies tai nainen niin ei tarvitse enää vääntää, pelailla psykologisia pelejä, penkittää, kusettaa tai käyttää hyväksi. Voi olla tasan oma myrkyllinen itsensä niinkun kaikki muutkin jotka täällä jeesustelee ja jauhaa samaa skeidaa......
SYY SEURAUS LUKEE LAKIKIRJASSA. SE ON LAKI.SIKSI SITÄ VITUN SOTEAKIN AJETAAN ETTÄ SAADAAN HIRVEYKSIÄ AIKAAN.
MUTTA KUN SE ON LAKI!!
EN LUOTA MIHINKÄÄN LAHKOIHIN. EI KÄY. EI JEESUS. EI PARISUHDE.
OIKEUDESSA TAVATAAN.
MILLOIN VIRANOMAISET PUUTTUVAT ASIAAN JA JOKO SAAN TODISTAJANSUOJELUN KUN VAMMAUDUN EDELLEEN.
Uskaltaisin kyllä, kun tulisi vain tilaisuus.