Naapurissamme asustaa lapseton perhe kuuden vinttikoiransa kera. Oikein ovat korkeasti koulutettua, yliopistoporukkaa. Koiratkin hienompia kuin meidän, ovathan ne sentään puhdasrotuisia.
Nämä piskit kun haukkuvat ja ulvoa parkuvat tarhassaan pihalla, vuorotellen, pitkin iltaa, aina kahteen saakka yöllä; laulavat ne vain aarioita. Ihan totta! Heidän Afgaaninsa laulavat aarioita! Ainakin omistajiensa sanan mukaan. Nämä koirat ovat niin erikoisia, ettei niiden tarvitse edes käydä lenkillä, niille kuuluu riittävän tontin ympäri jolkottelu aina silloin tällöin... Keskimäärin kerran kuukaudessa. Sitten ne vasta aarioitaan luikauttelevatkin kun isäntä ja emäntä ovat töissä, koko mäki raikaa, vaikka "fifit" ovat omissa huoneissaan talossa sisällä.
Autas kun koittaa viikonloppu... Isäntäväki alkaa hoitaa kesällä puutarhaansa... Kaatelevat puitansa sota-ajalta peroisin olevalla moottorisahallaan, niin että puru lentää, ääni on korvia huumaavaa. Arvatkaas, mihin tämän tulisijattoman talon puut menevät? Mätänevät tietysti siihen paikkaansa, mihin ne on pätkitty.
Talvella kidutetaan puutarhatraktoria kun sillä epätoivoisesti yritetään puskea tieltä lunta...vaikka kunnan työntekijä jo hetki sitten olisikin käynyt traktorilla homman hoitamassa.
Kun lukaisevat jonkun hyvän puutarhakirjan... Sitten pätkäistään muutama pajunkarahka ja tullaan tontin rajalle suurin elkein istuttamaan hienoa pajuaitaa! Missään opuksessa ei varmaankaan opastettu, että olisi kenties hyvä liottaa pajunkarahkoja ensin jonkun aikaa vesisaavissa, että juurtuisivatkin mahdollisesti joskus. Ei, eikä niille tarjota kovan kiroilun ja vaimon kanssa riitelyn jälkeenkään vettä... Siihen jäävät "kasvamaan", kunnes alta viikon on jäljellä vinoon kuivunut, ruskea, lähes lehdetön risuaita. Mitäs sille tehdään? Ei mitään, siihen jää kuin ... peffasta.
Lukemattomia muita "sangen mielenkiintoisia" tapahtumia olemme mieheni kanssa vierestä hymyillen katselleet, ottaneet homman huumorilla, mikä ettei. Ei kaikki ole samanlaisia.
Ennen niin suloinen koiramme muuttui kuitenkin viime kesänä häiritseväksi rakiksi, joka tulisi sijoittaa eri kohtaan tontillamme, ettei se näkisi heidän tontillaan olevia oopperalaulaja-fifejä ja ärsyyntyessään haukahtelisi siihen suuntaan. Valitukset tulee puhelimitse, yleensä illalla, mahdollisimman myöhään. Ne soittaa aina naapurin isäntä, vaimo tuskin uskaltaisi edes meille soittaa... Tietysti syynä voi olla, ettei hieno suomenruotsalainen voi alentua puhumaan suomalaisille rakinomistajille. Mieheni on tähän asti myönnellyt vain ja koittanut pitää yllä naapurisopua.
Viimeisimmän puhelun jälkeen minulla, eli rouva rakkisella loppui kärsivällisyys ja rauhantahto!
Yksikään toinen naapurimme ei ole sanallakaan valittanut rakkimme "jutusteluista", sillä koiramme ulkoilee aamu yhdeksästä, ilta yhdeksään. Se ei koskaan mene aiemmin ulos, eikä ulkoile koskaan myöhempään. Tässä lähipiirissä on yhteensä
neljä koiraa näiden oopperatähtien lisäksi ja kaksi niistä, molemmat pystykorvia; ovat ulkona ympäri vuorokauden. Koiramme lenkkeilee, saa riittävästi hyvälaatuista ruokaa, sillä on jatkuvasti puhdasta, sulaa vettä talvellakin saatavilla, se majoittuu mieheni astman vuoksi lämpimään koppiin joka yöksi, vieläpä sisätiloihin, missä puhdas peti on. Päiväkoppina toimii emännän rakentama lautakoppi, jossa poika viihtyy varsinkin vesi-ja lumisateella. Rapsutuksia ja hellyyttä jaetaan pitkin päivää.
Tästä kaikesta huolimatta meidän koiramme karmiva räksytys häiritsee heitä, sekä mieheni autoharrastus, jota myös harrastetaan päivä aikaan ja autotallissa sisällä, ovet visusti kiinni.
Olemmeko olleet liian kilttejä sietäessämme kaiken tämän valituksen ja suostuneet elämään heidän hienoilla ehdoillaan? Minun mielestä olemme olleet aivan liian armeliaita. Tälle naapurin isännälle sanoisin kernaasti suorat sanat kasvokkain, mutta tämäpä pötkii karkuun postinhakureissullaan, kusetettuaan fifinsä meidän postilaatikkoon.
Että harkitkaapa kerran tai kaksi, ennen kuin ylistätte omakotiasumisen.... Kaikenlaista hienohelmaa ja irvistelijää on joka paikassa.
Jos naapuri tunnistit itsesi tästä viestistä, niin tulehan juttusille, olis vähän asiaa! =)
Terveisin: nuori kotirouva naapurista rakkeineen
Nämä piskit kun haukkuvat ja ulvoa parkuvat tarhassaan pihalla, vuorotellen, pitkin iltaa, aina kahteen saakka yöllä; laulavat ne vain aarioita. Ihan totta! Heidän Afgaaninsa laulavat aarioita! Ainakin omistajiensa sanan mukaan. Nämä koirat ovat niin erikoisia, ettei niiden tarvitse edes käydä lenkillä, niille kuuluu riittävän tontin ympäri jolkottelu aina silloin tällöin... Keskimäärin kerran kuukaudessa. Sitten ne vasta aarioitaan luikauttelevatkin kun isäntä ja emäntä ovat töissä, koko mäki raikaa, vaikka "fifit" ovat omissa huoneissaan talossa sisällä.
Autas kun koittaa viikonloppu... Isäntäväki alkaa hoitaa kesällä puutarhaansa... Kaatelevat puitansa sota-ajalta peroisin olevalla moottorisahallaan, niin että puru lentää, ääni on korvia huumaavaa. Arvatkaas, mihin tämän tulisijattoman talon puut menevät? Mätänevät tietysti siihen paikkaansa, mihin ne on pätkitty.
Talvella kidutetaan puutarhatraktoria kun sillä epätoivoisesti yritetään puskea tieltä lunta...vaikka kunnan työntekijä jo hetki sitten olisikin käynyt traktorilla homman hoitamassa.
Kun lukaisevat jonkun hyvän puutarhakirjan... Sitten pätkäistään muutama pajunkarahka ja tullaan tontin rajalle suurin elkein istuttamaan hienoa pajuaitaa! Missään opuksessa ei varmaankaan opastettu, että olisi kenties hyvä liottaa pajunkarahkoja ensin jonkun aikaa vesisaavissa, että juurtuisivatkin mahdollisesti joskus. Ei, eikä niille tarjota kovan kiroilun ja vaimon kanssa riitelyn jälkeenkään vettä... Siihen jäävät "kasvamaan", kunnes alta viikon on jäljellä vinoon kuivunut, ruskea, lähes lehdetön risuaita. Mitäs sille tehdään? Ei mitään, siihen jää kuin ... peffasta.
Lukemattomia muita "sangen mielenkiintoisia" tapahtumia olemme mieheni kanssa vierestä hymyillen katselleet, ottaneet homman huumorilla, mikä ettei. Ei kaikki ole samanlaisia.
Ennen niin suloinen koiramme muuttui kuitenkin viime kesänä häiritseväksi rakiksi, joka tulisi sijoittaa eri kohtaan tontillamme, ettei se näkisi heidän tontillaan olevia oopperalaulaja-fifejä ja ärsyyntyessään haukahtelisi siihen suuntaan. Valitukset tulee puhelimitse, yleensä illalla, mahdollisimman myöhään. Ne soittaa aina naapurin isäntä, vaimo tuskin uskaltaisi edes meille soittaa... Tietysti syynä voi olla, ettei hieno suomenruotsalainen voi alentua puhumaan suomalaisille rakinomistajille. Mieheni on tähän asti myönnellyt vain ja koittanut pitää yllä naapurisopua.
Viimeisimmän puhelun jälkeen minulla, eli rouva rakkisella loppui kärsivällisyys ja rauhantahto!
Yksikään toinen naapurimme ei ole sanallakaan valittanut rakkimme "jutusteluista", sillä koiramme ulkoilee aamu yhdeksästä, ilta yhdeksään. Se ei koskaan mene aiemmin ulos, eikä ulkoile koskaan myöhempään. Tässä lähipiirissä on yhteensä
neljä koiraa näiden oopperatähtien lisäksi ja kaksi niistä, molemmat pystykorvia; ovat ulkona ympäri vuorokauden. Koiramme lenkkeilee, saa riittävästi hyvälaatuista ruokaa, sillä on jatkuvasti puhdasta, sulaa vettä talvellakin saatavilla, se majoittuu mieheni astman vuoksi lämpimään koppiin joka yöksi, vieläpä sisätiloihin, missä puhdas peti on. Päiväkoppina toimii emännän rakentama lautakoppi, jossa poika viihtyy varsinkin vesi-ja lumisateella. Rapsutuksia ja hellyyttä jaetaan pitkin päivää.
Tästä kaikesta huolimatta meidän koiramme karmiva räksytys häiritsee heitä, sekä mieheni autoharrastus, jota myös harrastetaan päivä aikaan ja autotallissa sisällä, ovet visusti kiinni.
Olemmeko olleet liian kilttejä sietäessämme kaiken tämän valituksen ja suostuneet elämään heidän hienoilla ehdoillaan? Minun mielestä olemme olleet aivan liian armeliaita. Tälle naapurin isännälle sanoisin kernaasti suorat sanat kasvokkain, mutta tämäpä pötkii karkuun postinhakureissullaan, kusetettuaan fifinsä meidän postilaatikkoon.
Että harkitkaapa kerran tai kaksi, ennen kuin ylistätte omakotiasumisen.... Kaikenlaista hienohelmaa ja irvistelijää on joka paikassa.
Jos naapuri tunnistit itsesi tästä viestistä, niin tulehan juttusille, olis vähän asiaa! =)
Terveisin: nuori kotirouva naapurista rakkeineen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.