Meillä on nelikuinen vauva ja mies juo kaiket viikonloput. Ennen vauva-aikaa pidettiin hauskaa viikonloppuisin kumpikin. Kun suunniteltiin vauvaa, oli 'itsestään selvää' että elämä rauhoittuu sitten. Itselläni onnistui mutta miehelläpä ei. On hän itsekin monesti myöntänyt että tämä on ongelma, mutta hoitoon ei suostu menemään, kun 'ei se kuitenkaan auttaisi'. Hän ei tee pahaa, ei ole agressiivinen tms. Mutta vauva kun kasvaa niin alkaahan se tajuta missä mennään, kun isi hoippuu ja sammaltaa eikä mistään tule mitään. En halua hälle sellaista miehenmallia. Itseltäkin meinaa pää räjähtää kun ei jaksais niitä kännisiä juttuja. Jos asiasta huomauttaa, niin alkaa tietysti vittuilu. En halua erota, koska lapsi tarttee isän, ja hänen ollessa selvin päin on meillä kaikki ihan hyvin. Mietin tässä että jospa laitan ehdon että kotona ei saa juoda eikä olla humalassa. Jos on pakko juoda niin pysyisi sitten poissa silloin. Olisi tervetullut takaisin selvittyään. Kämppä on minun niin teoriassa voisin tämän tehdä, jos vaan kanttia riittää. Ja saattaisipa riittääkin, koska alan saada tarpeekseni ja jotain täytyy lapsen takia tehdä. Vastaavia kokemuksia?
väsyttää
...
5484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tällaiseen ongelmaan joku keksisi ratkaisun, niin auttaisi varmaankin monia... Olen omakohtaisesta kokemuksesta huomannut, että viikonloppujuoppoa on vaikea parantaa. Viikolla, selvinpäin, puhuu niin fiksusti siitä kuinka pitää viettää viikonloppu selvinpäin, mutta viimeistään lauantaina on jo pakko saada juoda. Sietämätöntä, tosiaan kuunnella selvinpäin känniläisen helvetin hyviä juttuja. Meillä ei ole lapsia, joten olen päättänyt jättää miehen. Vaikeaksi tämän tekee se, että selvinpäin ollessaan hän on juuri sellainen mies, kenen kanssa haluaisin viettää loppuelämäni. Mutta en jaksa näitä viikonloppuja. Sinua en valitettavasti muuten osaa neuvoa, kuin sanoa että, kokeile sitä "kotona ei saa juoda"- juttuja ja toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista miehesi kanssa. Toivottavasti jaksat kuitenkin nauttia myös vauvastanne, sehän on varmaankin maailman ihanin asia :)
Kiitos kannustuksesta. Eiköhän tässä jotenkin jaksella, ja täytyy koittaa tiukempaa linjaa tämän kotiolemisen suhteen. Ei toista tosiaankaan parantaa voi. Se on justiin tota että viikon aikana saadaan aina kokea kaikki mielentilat sunnuntain syvästä katumuksesta perjantai-illan innostuneeseen odotukseen.. Mutta vauva on ihana, iloinen vesseli ja elämän valo :)
jos laitat miehesi viikonlopuksi pois kotoa ja hän kännää kapakoissa tai muualla, niin ennemmin tai myöhemmin hän kännipäissään pettää sinua. Itse käyttäyidyin juuri niinkuin miehesikin tekkee ja mulla meni useita vuosia ennenkuin tajusin että ei lapsien sovi nähdä isää siinä kunnossa. Vaimoni sai minut tajuamaan tilanteen vakavuuden vasta kun hän ja lapset oli jättämäs minut.
eihän tähän mitään hyvää ratkaisua ole. Muutenkin on aika rankkaa jos ei kotiinsa saa tulla nukkumaan - mihin sitä sitten menee. Toisaalta jos en mitään radikaalia tee, niin kaikki jatkuu ennallaan.
Minun vaimoni pisti avioeropaperit vireille kun meillä oli pieni vauva..niillä papereilla oli suuri vaikutus minun elämääni...sain puolenvuoden harkinta-ajan että haluanko jatkaa entiseen malliin vai haenko apua itselleni..valitsin tuon ensimmäisen vaihtoehdon enkä ole katunut sitä koskaan..tuo vauva on nyt 9-vuotias ja minä saan olla raitis isä..olen kiittänyt vaimoani tuosta paperista monesti...tämä ei tietenkään ole mikään patenttiratkaisu mutta minu kohdallani se toimi..kiitos AA:lle ja vaimolleni.