Tiedättekö tunteen kun olette nähneet unta kaivatustanne ja heräätte tunteet pinnalla, että se voi pahimmillaan pilata koko päivänne koska mieli niin maassa ja haikeana suuresta kaipuusta ?
Itse tulen loppuelämäni kaipaamaan ja rakastamaan naista jonka kanssa ei tule olemaan yhteistä tulevaisuutta, järki on hyväksynyt tämän jo vuosia sitten, sydän taasen ei tule sitä koskaan hyväksymään.
Tälläisinä päivinä sitä ei edes haluaisi nousta sängystä ylös koska kaikki asiat tulevat muistuttamaan hänestä tuona päivänä kerta toisensa jälkeen ..
Itse tulen loppuelämäni kaipaamaan ja rakastamaan naista jonka kanssa ei tule olemaan yhteistä tulevaisuutta, järki on hyväksynyt tämän jo vuosia sitten, sydän taasen ei tule sitä koskaan hyväksymään.
Tälläisinä päivinä sitä ei edes haluaisi nousta sängystä ylös koska kaikki asiat tulevat muistuttamaan hänestä tuona päivänä kerta toisensa jälkeen ..
Vastaukset 16
Vanhimmat
No mikset sä tee asialle mitään, jos kerran jostain noin tykkäät, mutta sitä vastoin pajatat ettei teistä voi tulla mitään. Tee jotain, että teistä voi tulla jotain. Et uskalla kertoa tunteita? Oot naimisissa, mutta kärsit? En ymmärrä tällasia kirjotuksia.
On myös aika vaikeaa ymmärtää... minä sain kyllä sellaisen käsityksen tuosta kirjoituksesta että aloittaja olisi torpattu mutta hän ei silti pysty lopettaa tuntemasta.
Herää kysymys että miksei teistä tulevaisuudessa voi tulla te?
On torpattu? Eikö tuo muka teidän mielestänne paista tuosta aloituksesta?
Aloittajaa. Olen itse herännyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana melkeinpä joka aamu kaivaten jotain vierelle... mutta se ei koskaan toteudu ja minun on elettävä sen asian kanssa. Olen mies myös.
Ihan perseestä herätä joka aamu kaipaukseen.
Itse olen myös nähnyt hänestä unia viime aikoina. Todellisen tuntuisia, ihania. Edellisen unen jälkeen masennuin myös niin, etten meinannut päästä sängystä ylös. Elämä on armotonta joskus, rakastat, muttet voi sitä hänelle osoittaa. Tuntuu että kaunis tunne menee täysin hukkaan, olisi niin paljon annettavaa.
Minussa on jokin vika, tiedän sen, kun tunnen näin voimakkaasti, vaikka en saa vastakaikua. Uskon että lapsuuden rankat kokemukset ovat tehneet minusta jotenkin heikon ja keskeneräisen. Silti tiedän, että tämä tunne on aitoa.
Minulla ei ole ollut vaikeuksia olla yksin, ennen kuin tapasin hänet. Jäin häneen samantien kiinni, enkä ole pystynyt irrottautumaan. Olen vältellyt näkemästä jo kuukausia, mutta silti mietin häntä paljon ja itken usein ikävääni.
En halua tavata muita miehiä, ei vaan kiinnosta. Olisi ihan mukaviakin varmasti, mutta en halua. Mielessäni olen jo jäänyt loppuelämäkseni yksin, en näe muuta.
Iltaisin tämä tunne on pahimmillaan ja silloin on hyvä kirjoitella ajatuksiaan ulos.
Mielessä on jatkuvasti ajatus, (en voi tällekään mitään) miksi en kelpaa?Näkeekö hän minut huonona? Yksinäinen tie, mutta vältän katkeroitumista, onhan elämässä paljon muutakin. Silti tunnen että en ole onnellinen, jotain puuttuu viereltä.
Mä herään välillä keskellä yötä ikävöimään miestä. Pahin kausi taitaa olla ohi ja laastari saattaisi auttaa, mutta se olisi väärin laastaria kohtaan. Tiedän etten koskaan saa miestä unohdettua ja joskus radionkappaleen vuoksi poskelle vierähtää kyynel. Hän vei palan sydämestäni ja hän ei milloinkaan tule sitä tietämään.
Itsekin heräsin eilen aamulla siihen, että olin nähnyt unta tuosta miehestä.
Haluaisitko kertoa unesi naiselle, jolla on myös itku herkässä.
Minä näin sellaisen unen viime yönä: olimme eräällä paikalla lomailemassa vähän, oli 2 tuttua pariskuntaa siellä, normaalit.
Sitten tuli joku 3. pariskunta sinne ja sen isäntä alkoi sekoilemaan ja ammuskelemaan toisia siellä.
Oletko aloittaja, jonka unesta kysyttiin? Jotenkin tuo uni ei vastaa aloittajan ikävöintiunta, joten tuntuu, että et ole aloittaja.
Volloteta kaikki oikein urakalla.
Ketä kaipaat? Tämä viesti tuntuu tärkeälle vastata. Etsitkö minua kenties?
Ehkä JuuRi Sinua.
Perustan ompelukerhon. Tuutteko mukaan?