En uskonut, että elämäni menisi näin.
Ohi vierineitä vuosia.
Ohi kulkeneita ihmisiä.
Suunnatonta vaikeutta päästää irti ihmisistä...
Suunnatonta ikävää kun matka jatkuu eri suuntiin...
Ja sitten yhtäkkiä
keskellä yötä
19 vuoden päästä 35 vuotiaana ymmärrän,
että tämä kaikki,
mun vaikeus päästää ihmisistä irti,
johtuu siitä, etten saanut hyvästellä sinua äiti.
Sinut vain kannettiin paareilla pois.
Ja seisoin portailla yöpaidassa.
Tiesin kyllä ettet enää palaisi.
Mutten saanut hyvästellä sinua
en halata viimeistä kertaa.
Jouduit olemaan yksin kun lähdit
Se rikkoo sydämeni.
Olisit ansainnut meidät ympärillesi
Turvaksesi
silittämään ja pitämään kädestäsi
En unohda sua koskaan rakas äiti
Ohi vierineitä vuosia.
Ohi kulkeneita ihmisiä.
Suunnatonta vaikeutta päästää irti ihmisistä...
Suunnatonta ikävää kun matka jatkuu eri suuntiin...
Ja sitten yhtäkkiä
keskellä yötä
19 vuoden päästä 35 vuotiaana ymmärrän,
että tämä kaikki,
mun vaikeus päästää ihmisistä irti,
johtuu siitä, etten saanut hyvästellä sinua äiti.
Sinut vain kannettiin paareilla pois.
Ja seisoin portailla yöpaidassa.
Tiesin kyllä ettet enää palaisi.
Mutten saanut hyvästellä sinua
en halata viimeistä kertaa.
Jouduit olemaan yksin kun lähdit
Se rikkoo sydämeni.
Olisit ansainnut meidät ympärillesi
Turvaksesi
silittämään ja pitämään kädestäsi
En unohda sua koskaan rakas äiti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi miten surullinen ja haikea tunne viestistäsi välittyy, otan osaa. Keskellä murrosikää äidin menetys on suuri suru.
Sama tilanne. Sama ikävä. Vielä vuosienkin jälkeen. Sinulle jaksamista ja kaikkea hyvää.
"En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."