Jumalan sana vaikuttaa siellä, missä emme arvaakaan. Siksi on tärkeää kylvää kaikkialle.
Jeesus opetti usein vertauksin. Vertausten aiheet olivat kuulijoille tuttuja ja siten helpommin ymmärrettäviä. Päivän evankeliumitekstissä Jeesus on asettunut opettamaan ja kerrotaan, että hänen luokseen virtasi paljon ihmisiä.
Jeesus alkoi puhua siementen kylvämisestä. Tuon ajan Lähi-idässä kylväminen ei tapahtunut koneella eikä säännöllisille peltoaukeille, vaan käsin heitellen maatilkuille, joissa oli monenlaista maaperää.
Sanan kylväjät
Kylväjävertaus on poikkeuksellinen siinä, että vertauksen jälkeen opetuslasten kysyttyä vertauksen tarkoitusta Jeesus selitti sen yksityiskohtaisesti. Kylväjä on vertauksessa itse taivaan Jumala, jonka valtuuttamana hänen lapsensa kylvävät siementä eli Jumalan sanaa täällä maailmassa.
Kylväjiä ovat paitsi sananpalvelijat myös kaikki Jumalan lapset lähipiirissään, kotona, pyhäkoulussa, raamattuluokassa ja työpaikoilla. Merkitykseltään vähäinen ei ole se sanankylvö, jonka äiti ja isä ovat kotona lapsilleen kylväneet. Joskus tuo kylvö itää ja alkaa kasvaa vasta vuosikymmenten jälkeen.
Puhuttelevaa on, että vertauksessa siementä kylvettiin kaikenlaiseen maaperään. Niin tänäänkin Jumalan sanan siementä tulee kylvää ”seiniä myöten” ja kauemmaskin. Ihmisinä emme näe kenenkään sydämen maaperään. Jumala antaa sanansa vaikuttaa joskus sielläkin, missä emme arvaisikaan.
Neljänlainen kylvömaa
Ensimmäinen Jeesuksen kuvaama sydämen maaperä oli tien laita, jossa siemenet tallautuivat ja linnut söivät ne. Vapahtajamme selittää, miten tässä paholainen, sielunvihollinen, saman tien vie siemenen pois. Nykyajan ihminen usein kantaa sydämessään tällaista maaperää. Jumalan sana ja kristilliset totuudet käyvät ajallemme koko ajan vieraammiksi.
Vertauksessa osa siemenistä putosi kalliolle. Siinä siemen iti ja lähti kasvuun, mutta pian kuivettui, koska juurtumista ei tapahtunut. Jeesus selittää, miten jotkut ihmiset uskovat sanan, mutta koetusten ja kiusausten tullessa he eivät jaksa taistella niitä vastaan, vaan luopuvat uskosta. Juuren kautta kasvit ottavat vettä ja ravintoa maasta. Niin uskovankin tulee juurtua seurakuntayhteyteen, jossa Jumala sanallaan ruokkii alkanutta uskoa.
Ohdakkeiden keskelle pudonneet siemenetkin lähtivät kasvamaan, mutta tukahtuivat pian ohdakkeitten alle. Jeesus selittää ohdakkeitten tarkoittavan elämän huolia, rikkautta ja nautintoja. Nämä voivat helposti mennä uskon edelle.
Hengellinen rikkaus on erityisen vaarallista uskolle, kuten nuorukaisella, jota Jeesus neuvoi myymään kaiken. Evankeliumeissa kerrotaan hänen lähteneen ”surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta” (Matt. 19:21–22).
Hyvään maahan pudonneet siemenet kasvoivat ja tuottivat satakertaisen sadon. Jumala valmistaa ihmisen vastaanottamaan elävän siemenen, evankeliumin sanan uskolla. Ihminen alkaa elää uskosta, ja usko puolestaan tuottaa satoa, uskon hedelmiä. Ne eivät tosin ole uskovan ihmisen omaa ansiota, vaan Jumalan Hengen aikaansaamia.
Sanaa kylvetään tänäänkin
Sanan kylväjä ei saa ansiota kuulijoiden uskosta. Apostoli Paavalikin kirjoitti korinttilaisille, että vaikka hän ja työtoverinsa Apollos sananjulistuksessaan istuttivat ja kastelivat, niin Jumala antaa kasvun (1. Kor. 3:6–7).
Ahkeroikaamme kylvää Jumalan sanan siementä, muistuttaa siitä mittaamattomasta armosta, joka lupaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen Herran Jeesuksen sovintotyön perusteella.
Raamatun mukaan ihminen uudestisyntyy sanan kuulemisen ja uskomisen kautta. ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta” (1. Piet. 1:23).
Jeesus opetti usein vertauksin. Vertausten aiheet olivat kuulijoille tuttuja ja siten helpommin ymmärrettäviä. Päivän evankeliumitekstissä Jeesus on asettunut opettamaan ja kerrotaan, että hänen luokseen virtasi paljon ihmisiä.
Jeesus alkoi puhua siementen kylvämisestä. Tuon ajan Lähi-idässä kylväminen ei tapahtunut koneella eikä säännöllisille peltoaukeille, vaan käsin heitellen maatilkuille, joissa oli monenlaista maaperää.
Sanan kylväjät
Kylväjävertaus on poikkeuksellinen siinä, että vertauksen jälkeen opetuslasten kysyttyä vertauksen tarkoitusta Jeesus selitti sen yksityiskohtaisesti. Kylväjä on vertauksessa itse taivaan Jumala, jonka valtuuttamana hänen lapsensa kylvävät siementä eli Jumalan sanaa täällä maailmassa.
Kylväjiä ovat paitsi sananpalvelijat myös kaikki Jumalan lapset lähipiirissään, kotona, pyhäkoulussa, raamattuluokassa ja työpaikoilla. Merkitykseltään vähäinen ei ole se sanankylvö, jonka äiti ja isä ovat kotona lapsilleen kylväneet. Joskus tuo kylvö itää ja alkaa kasvaa vasta vuosikymmenten jälkeen.
Puhuttelevaa on, että vertauksessa siementä kylvettiin kaikenlaiseen maaperään. Niin tänäänkin Jumalan sanan siementä tulee kylvää ”seiniä myöten” ja kauemmaskin. Ihmisinä emme näe kenenkään sydämen maaperään. Jumala antaa sanansa vaikuttaa joskus sielläkin, missä emme arvaisikaan.
Neljänlainen kylvömaa
Ensimmäinen Jeesuksen kuvaama sydämen maaperä oli tien laita, jossa siemenet tallautuivat ja linnut söivät ne. Vapahtajamme selittää, miten tässä paholainen, sielunvihollinen, saman tien vie siemenen pois. Nykyajan ihminen usein kantaa sydämessään tällaista maaperää. Jumalan sana ja kristilliset totuudet käyvät ajallemme koko ajan vieraammiksi.
Vertauksessa osa siemenistä putosi kalliolle. Siinä siemen iti ja lähti kasvuun, mutta pian kuivettui, koska juurtumista ei tapahtunut. Jeesus selittää, miten jotkut ihmiset uskovat sanan, mutta koetusten ja kiusausten tullessa he eivät jaksa taistella niitä vastaan, vaan luopuvat uskosta. Juuren kautta kasvit ottavat vettä ja ravintoa maasta. Niin uskovankin tulee juurtua seurakuntayhteyteen, jossa Jumala sanallaan ruokkii alkanutta uskoa.
Ohdakkeiden keskelle pudonneet siemenetkin lähtivät kasvamaan, mutta tukahtuivat pian ohdakkeitten alle. Jeesus selittää ohdakkeitten tarkoittavan elämän huolia, rikkautta ja nautintoja. Nämä voivat helposti mennä uskon edelle.
Hengellinen rikkaus on erityisen vaarallista uskolle, kuten nuorukaisella, jota Jeesus neuvoi myymään kaiken. Evankeliumeissa kerrotaan hänen lähteneen ”surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta” (Matt. 19:21–22).
Hyvään maahan pudonneet siemenet kasvoivat ja tuottivat satakertaisen sadon. Jumala valmistaa ihmisen vastaanottamaan elävän siemenen, evankeliumin sanan uskolla. Ihminen alkaa elää uskosta, ja usko puolestaan tuottaa satoa, uskon hedelmiä. Ne eivät tosin ole uskovan ihmisen omaa ansiota, vaan Jumalan Hengen aikaansaamia.
Sanaa kylvetään tänäänkin
Sanan kylväjä ei saa ansiota kuulijoiden uskosta. Apostoli Paavalikin kirjoitti korinttilaisille, että vaikka hän ja työtoverinsa Apollos sananjulistuksessaan istuttivat ja kastelivat, niin Jumala antaa kasvun (1. Kor. 3:6–7).
Ahkeroikaamme kylvää Jumalan sanan siementä, muistuttaa siitä mittaamattomasta armosta, joka lupaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen Herran Jeesuksen sovintotyön perusteella.
Raamatun mukaan ihminen uudestisyntyy sanan kuulemisen ja uskomisen kautta. ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta” (1. Piet. 1:23).
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kannattaisi mennä pellon laitaan suoltamaan tuota, olisi hyvin lannoitettu pelto tulevaa kasvukautta ajatellen.
Aurinkojumala, joka meidän planeettamme lopulta kiehauttaa, on se kasvun energiaa antava ihan oikea jumala. Tosin sen rukoilemisesta ei ole mitään hyötyä, mutta ainakin sitä palvoessa ruskettuu. Ihmisen luomien jumalien palvaamisesta ei kukaan kostu millään lailla, ellei ole seksuaalisesti sillälailla suuntautunut
Voisit aina puhuessasi pitää ison säkin suuta auki ja pian sen täytyttyä viedä lähimmälle maanviljelijälle päivän hyvänä työnä.
Nokkelaa, nyt onnistui epäjumala taas kerran innoittamaan limbon.
Tuntuu olevan alati tunaroivan jahve modus operandi on värvätä kaikkein vähäväkisimmät maailmojen mukaluojaa edustamaan. Mitä voimme tästä päätellä?
Olet nuori kukonpoika, joka tarvitset matkan "Siperiaan", jotta oppisit aitoa sydämen sivistystä, sillä sitä sinulla ei ole vähintäkään, joten patiens docere!
Olen pyörähdellyt ja nähnyt paljon enemmän kuin laki vaatii.
Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi, koska jopa ihmisen luoma mielikuvitusjumalasi on sen tuominnut ihmisen kirjoittamassa satukirjassaan.
Annan juuri sen todistuksen, jonka sinä itsestäsi meille välität. Sydämesi kyllyydestä sinäkin puhut.
Ei riitä, vaikka piruetteja kuinka pyörähtelisit, kun kerran sinulla on asenne toisiin ihmisiin noin sairas.
Sairas?
Sairasta on olla taikauskoinen tiedon ja tieteen aikakaudella. Epäjumalanne on aikaa sitten todettu ihmisen luomaksi valheeksi, eikä se siitä mihinkään heikkolahjaisten puolestapuhujiensa avuttomilla mutta toki hellyttävillä argumentittomilla kuittailuilla muutu.
Nyt koko uskonharhaisten joukko polvirukoukseen ja pyytäkää siltä epäjumalaltanne sen verran argumentointitaitoa, että ette häpäise koko kristinuskonharhaista maailmaa avuttomilla yrityksillänne.
Vakaumukseni sinusta vain vahvistuu, mitä enemmän luen vuodatuksiasi. Tarvitset pitkän ja laajan kurssin Siperiaan. Vain siellä sinusta voi tulla aito ihminen. Patiens docere! Tapahtukoon niin!
Lestoja ollut aiana naapurustossa, joka paikassa missä olen asunut, eivät ole koskaan kukaan sanonut halaistua sanaa uskostaan tai Jumalasta.
Omista eduistaan ja hyväksikäytössä ovat kunnostautuneet kovin.
Ylpeä ja omahyväinen kuva heistä on tullut.
Heidän lapsensa tekevät kolttosia varstelevat ja valahtelevat vierittävät syyt muitten lasten niskoille, vanhemmat pitävät lapsiaan pulmusina sinisilmäisinä, no imekkös tuo kun vanhemmat sisaret kasvattavat nuoremmat.
Siemenkylvö on kyllä ihan muualla ja äitit näin kokoajan poissa lastenkasvatuksesta isäntiä ei kotitöissä näy, ovat kyllä valtavan kovia kehumaan itseään ja pirun kateellisia.
.."hän ja työtoverinsa Apollos". Netistä sain tietoa tällaisesta kuin: "Kristus, Apollon ja Dionysos".