Tässä istun koneen ääressä ja mietin, miten selvitä eteenpäin. Surullinen mieli, olen yksinäinen ja lapsi mahassa, laskettu aika huhtikuussa. Lapsen isä petti ja jätti raskauden alussa. Nyt hänellä on ollut uusi tyttöystävä jo pitemmän aikaa, eikä millään muulla tunnu olevan merkitystä. Haluaisin antaa lapselleni ehjän kodin, äidin ja isän. Mutta en voi, masentaa. Miksi mies voi valita haluaako olla isä, mutta naisella ei ole vaihtoehtoja. Haluan kyllä lapseni, mutta on vain valtavan raskasta olla yksin. Voimia niille, jotka ovat samassa tilanteessa!
Mitä jos isä ei halua olla isä?
Ankku*
8806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun tarina ei oo ihan saman moinen , mut mulla on nyt 6v ja 4v lapset joilla "ei ole isää" ollu pariin vuoteen. Eli erottiin ku nuorin oli 1.5v ( mies myös petti)alux isä tapas lapsia mun tykönä sit ku ilmotin et ei voi tulla mun tykö sillo ku huvittaa muka kattoon lapsiaan, loppu tapaamiset kokonaan. Nyt ei oo isästä kuulunu kohta 2v yhtään mitään en kyllä ole perään kysellykkään. Myöskään mummi jonka kanssa mulla oli aina huonot välit ei ole yhteyttä pitänyt eli lapsilla ei taida olla toista mummiakaan enää harmi sillä lapset muistavat mummilan hyvin, itse en suoraan sanoen uskalla ottaa sinne yhteyttä. Raskaaksi tämän tekee se, kuinka lapselle selität mix asiat on näin kun ei toista voi haukkumaankaan lähteä onhan se kaikesta huolimatta lapsen isä. Jaksamisia sulle.
Ei aina voi onnistua pitään miestä, ei, ei vaikka hankkiutus raskaaksi..
Elämä joskus heittelehtii moneen suuntaan. Itse haluaisin olla ydinperheen isä, vaan näin on käynyt, että olen etäisä koska X Rakastui uuteen mieheen.
Siitä pääsee kyllä yli että Äiti/Isä ei rakasta puolisoaan vaan lapsista on kovin vaikea luopua. Olen joutunut luopumaan lähes kaikesta yhteydenpidosta lapseeni niiltä osin kuin hän on äidillänsä. "perherauhan takia"
Pahalta se ensin tuntui, tosi pahalta. Vaan kun voin olla isä lapselleni edes sen pienen hetken kun pirpanani on luonani niin sekin tuntuu hyvälle.
Nykyaikana ydinperhe on harvinaisuus ja jos ydinperheessä tulee itselle pienikin pahanolontunne, ainoa vaihtoehto on erota...
Elämä on harvoin reilua. Tsemppiä sinulle ja tulevalle lapselle, pidä hänestä hyvää huolta.
Raskaus ja lapsen hoito on rankkaa, varsinkin yksin, mutta toisinaan hyvin paljon helpompaa, kuin jos vierellä joutuu raahaamaan aikuista lasta ja huonoa parisuhdetta. Mies meni ja sinä jatkat eteenpäin. Varmasti selviydyt!
Kuten edellisetkin, totean, että koeta löytää ihmisiä vierellesi. Ihmiset jotka ovat kokeneet samaa yrittävät ymmärtää ja auttaa, vaikka näin netin välityksellä. Mutta myös ihan konkreettista apuakin tarvitset. Omat vanhempasi, muut sukulaiset, ystävät, neuvolan kautta keskusteluapua, vertaistukea. Koeta saada synnytykseen mukaan joku tukihenkilöksi, joku jonka kanssa tapaat ja keskustelet jo etukäteen.
Tärkeintä on pitää huoli sinun omasta jaksamisestasi! Uskalla pyytää apua ajoissa.
Todellakin olisi kiva jatkossakin kuulla kuulumisiasi, vauvauutisia.
Upeaa ja ihanaa loppuodotusta, yritä nauttia täysillä! Lapset ovat kuitenkin parasta mitä aikaiseksi saamme!
Ittelle kävi just samalla tavalla (uhkaili potkivansa jne mukavaa lisäksi). No minäpä suljin koko tyypin pois ajatuksistani odotusajaksi. Ilmoitin mummon kautta lapsen syntymästä- ei mitään vastausta. Nyt on satunnaisesti ottanut yhteyttä, milloin sattuu sopimaan.
MUTTA: hyvin on nämä ajat sujuneet, huolimatta isättömyydestä. Lapsella on hyvä sosiaalinen piiri, monta hyvää ystävää, reipas, raitis, hauska, mukava ihmisenalku ja isä kulkee nenä pystyssä, ihan kuin olis jotakin asian eteen tehnykkin. Annan elää siinä harhaluulossa, olkoon jos tulee hyvä olo.
Tän jutun pointti on-kyllä sinä pärjäät kun niin päätät.
ÄLÄ! älä jää kierimään itsesääliin, unohda se tyyppi ja ota raskaudesta ja vauvasta kaikki irti. Rakasta, rakasta ja rakasta lastasi ja itseäsi. Äläkä siitä rahasta huolehdi, anna henkisiä arvoja lapsellesi, rakkautta, puhetta, laulua, yhdessäoloa, luontoa, ne ei maksa mitään. Kyllä sinä pärjäät, niin pärjäsin minäkin ja moni muu ennen meitä.
Mulla ihan sama tilanne..ja en voi sanoo että helppoa ois ollut mut kyl tää tästä on päivä kerrallaan muuttunu valosammaksi!Ja helppoa ei varmasti myöskään tule olemaan yksin kasvattaa pientä lasta mut itehän tän polun valitsin.Onneks on tukiverkostoa niin jaksaa varmasti :) Hyvää odotusta ja todellakin voimia nyt ja tulevaisuudessa!! :)
Itse olen ollut tyttäreni kanssa kahdestaan siitä asti kun lapsi oli kolmen kuukauden ikäinen. Kohta hän täyttää kaksi vuotta. Mies valehteli ja petti luottamukseni kerta toisensa jälkeen.
Ns. isä ei ole lastaan nähnyt eron jälkeen ja tämä on ollut hänen oma valinta. Minun mielestä parempi näin lapselle koska isä ei osaa huolehtia edes itsestään eikä todellakaan välitä muista ihmisistä.
Ihan äskettäin päättyi voimassa oleva elatussopimus ja mies ei kirjoittanut nimeään uuteen, että nyt sitten venytetään euroja.
Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille! Elämä voi olla ihanaa vaikka lapsella ei sitä isää tai äitiä olisikaan vierellä. Minun lapseni sai loistavan isäpuolen ja toivon että se suhde kestää ikuisesti.
moi!itellä kans sama tilanne,hyvin meillä on tytön kanssa mennyt..isi kerran käynyt katsomassa ja vasta sano että ei halua tavata enään passaa kyllä mulle,kun isä niin hulttio itse vielläkin..mun tyttö on nyt 7k.kyllähän niitä kyyneleitäkin on vuodatettu..mutta pikku neitin hymy auttaa jaksamaan..nyt olen itsekin löytänyt todella ihanan miehen rinnaleni joka rakastaa tyttöä kuin omaansa...kyllä sinä jaksat vaikka kyllä se on myös raskasta...todella paljon iloa sinun odotukseen..ja onnea synnytykseen..