Meidän yhteisestä yhdessäolosta?
Naiselle MiehelTä
Naiselle MiehelTä
Haaveiletko
yksikkö
3154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Haaveilen.
Oikein kiva.
Vastaan tähän vaikket hän olisikaan haaveilen.
niin
Ei tule mitään fiboja T kirjaimesta, J-mieheen tahtoisin pitää yhteyttä edelleen yllä.
Miksi vastaat kun tiedät hyvin ettei ole sinulle?
Selvennyksenä vain.
Jii taas ei halua olla missään tekemisissä sun kanssa!
Tämä se on ihme söheltäjä.
Ei mistään kotoisin.
J on naimisissa oleva mies. Jätä hänet rauhaan! Hänellä ei ole kakkosille aikaa eikä suunnitelmia ottaa sellaista!
Mikä sinua estää olemasta yhteydessä häneen?
En minäkään J-miehen kanssa, joka on Turusta.
Ei ole naimisissa, ja vaikka sun miehesi olisi naimisissa, niin siitä huolimatta hänellä on oikeus pitää normaalisti yhteyttä muihin ihmisiin vaikka kaverina tai ystävänä. Olet sairaan mustasukkainen ja liian omistuksenhaluinen nainen, jonka päänuppi kaipaa tervehdyttävää terapiaa ammattiasiantuntijan vastaanotolla.
sekä tältä palstalta poistumista pysyvästi, ettei mielesi sekoitu enempää ja sairas ajatusmaailmasi pääse valloilleen.
Vähän jotain tuollaista olen itsekin tuosta kirjoittelijasta ajatellut jolle vastasit.
kenestäkään T kirjaimesta.
Toi on minulle turha tieto.
Onko yksikkö viittaus tiettyyn mittayksikköön tai paikka yksikköön.? Kovin on vaikeaa tietää tuosta kenelle.
T ei ole unelmani.
Tulevaisuudessa
En haaveile. Mutta jos Sinä haaveilet, niin toteutukoon tahtosi.
Niin aion tulevaisuudessa tehdä.. Suhtautua välinpitämättömyydellä mitä tapahtuu
Itsellesikö vastasi?
Ennen haaveilin paljonkin.
Ihanalle T:lle jaksuja. Haaveilen.
En haaveile mutta ystävyydestä kyllä. Tämä on viimeinen kantani. Olen kyllä onnellinen, jos suostut ystävyyteen. Sen verran tuulista minun kanssani on😔
En suostu.
Haaveillahan aina saa...eihän se kiellettyä ole.
Haaveilen Tsta. Mutta hän on varattu joten aion unohtaa :)
En enää. En usko, että meitä tulee koskaan.
Itse vähän samoilla linjoilla. Yllätyin itseeni ja tulinko samalla koettujen tilanteiden myötä varovaisemmaksi? Mut oppinut myös ajattelemaan, et koskaan ei voi sanoa ei koskaan? Ehkä aika ei vaan ollut oikea? Asiat harvemmin menee niinkuin toivoisi, hyvä myöntää myös itselle tilanne, turha jäädä murehtimaan ja manaamaan tilannetta. Paljon olen virheitä tehnyt, toivottavasti niistä jotain oppinutkin?
Itse ajattelen, et tilanteet tulee jos on tullakseen ja päinvastoin. Turha jäädä surkuttelemaan asioilla, joihin ei pysty vaikuttamaan. Keskityn omaani ja toivon, etten aiheuta toisille mielipahaa. Myönteisellä suhtautumisella elämään aina paremmat lähtökohdat kuin jos jää surkuttelemaan mennyttä, jossa itse ainakin välillä tunnun viettävän aikaani. Positiivisin miettein katson tulevaan, josko onni odottaa vaan tulemistaan.