Jos joku asia onnistuisi, olisi toivoa paremmasta. Mutta ei. Aina kun toivon kipinä syttyy, tulee tuulenpuuska ja sammuttaa sen.
Lapsettomuus on aika raskas taakka kantaa.. Etenkin silloin kun on yksin, ja tietää rakkaimpansa olevan oman perheensä ja edellisen liiton lastensa kanssa jossakin muualla.
Istun yksin kotona, ja tuijotan eteenpäin. Ja itken.
Rakastan puolisoani, mutten jaksa enää.. En pysty elämään katkeruuteni ja suruni kanssa, etenkään kun hänelle asia ei valkene.. Ei kukaan lapsia jo omaava tajuakaan miten saatanasti ihmiseen voi koskea!
Joo, kyllä olen puhunut hänelle. Liikaakin ilmeisesti, koska mies ei oikein jaksa minua enää kuunnella. Ja näytti hivenen peitellysti tyytyväiseltä, kun ilmoitin etten jaksa enää yrittää.. Ymmärrettäväähän se on.
Minä en ole terveellistä seuraa kenellekään nyt.
Olen melko syvissä vesissä, ja mietin hyvin mustia asioita. En jaksa oikein nähdä odottamisen arvoista huomispäivässä.
Rakastakaa lapsianne. Ja älkää erotko.. Koittakaa selvittää asianne siten, että perheet säilyisivät kasassa ja lapsilla olisi molemmat vanhemmat. Älkääkä mollatko toisianne ja riidelkö lastenne nähden. Mikään ei ole heidän vikansa. Katkeruuden siirtäminen lapseen on sairasta, jos on minunkin ahdistukseni.
Minä aion jättää mieheni lapsettomuuteni takia. Muutun koko ajan enemmän ihmiseksi, jollainen en halua olla. Ilkeä ja katkera.
Joskus on parempi olla yksin, ja yrittää löytää yksinäisyydestä syitä elää.
Jos jossain on olemassa paikka tai keskustelufoorumi, jossa joku pieni ihminen tietää mistä puhun, niin apua. Pyydän.
Lapsettomat ihmiset, perheelliset älköön vaivautuko neuvomaan. Pitäkää te kaikkitietävät joskus suunne kiinni.
Lapsettomuus on aika raskas taakka kantaa.. Etenkin silloin kun on yksin, ja tietää rakkaimpansa olevan oman perheensä ja edellisen liiton lastensa kanssa jossakin muualla.
Istun yksin kotona, ja tuijotan eteenpäin. Ja itken.
Rakastan puolisoani, mutten jaksa enää.. En pysty elämään katkeruuteni ja suruni kanssa, etenkään kun hänelle asia ei valkene.. Ei kukaan lapsia jo omaava tajuakaan miten saatanasti ihmiseen voi koskea!
Joo, kyllä olen puhunut hänelle. Liikaakin ilmeisesti, koska mies ei oikein jaksa minua enää kuunnella. Ja näytti hivenen peitellysti tyytyväiseltä, kun ilmoitin etten jaksa enää yrittää.. Ymmärrettäväähän se on.
Minä en ole terveellistä seuraa kenellekään nyt.
Olen melko syvissä vesissä, ja mietin hyvin mustia asioita. En jaksa oikein nähdä odottamisen arvoista huomispäivässä.
Rakastakaa lapsianne. Ja älkää erotko.. Koittakaa selvittää asianne siten, että perheet säilyisivät kasassa ja lapsilla olisi molemmat vanhemmat. Älkääkä mollatko toisianne ja riidelkö lastenne nähden. Mikään ei ole heidän vikansa. Katkeruuden siirtäminen lapseen on sairasta, jos on minunkin ahdistukseni.
Minä aion jättää mieheni lapsettomuuteni takia. Muutun koko ajan enemmän ihmiseksi, jollainen en halua olla. Ilkeä ja katkera.
Joskus on parempi olla yksin, ja yrittää löytää yksinäisyydestä syitä elää.
Jos jossain on olemassa paikka tai keskustelufoorumi, jossa joku pieni ihminen tietää mistä puhun, niin apua. Pyydän.
Lapsettomat ihmiset, perheelliset älköön vaivautuko neuvomaan. Pitäkää te kaikkitietävät joskus suunne kiinni.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pyydän anteeksi että vastaan, sillä olen perheellinen. Mutta kirjoituksesi kosketti minua valtavasti. Minulla on lähipiirissäni yllättävän monta henkilöä, jotka tuntevat samaa kaipuuta kuin sinä. Lasta. Vaikka minulla on lapsi, turvautuvat he minuun. En voi väittää ymmärtäväni täysin sitä, mitä sinä joudut nyt kokemaan...Mutta tiedän mitä tuska on.
Sanot, ettet ole terveellistä seuraa nyt kellekään. Miksi koet noin? Surullista, jos lähelläsi ei ole ketään, jolle voisit tuntojasi purkaa.Ammattini puolesta minun pitäisi sanoa, että älä mieti mustia asioita, ja että kyllä päivä paistaa risukasaankin...mutten sano niin. Jokaisen meistä on käytävä tuskamme läpi koko elämän, mutta tiedätkö mitä... Ihminen on vahva. Jotkut kylläkin sairastuvat henkisesti, mutta tiedän sinun voittavan surusi, sillä olet ymmärtänyt pyytää apua.
En kirjoita nyt tämän enempää, sillä mikäli haluat keskustella kanssani, kirjoita takaisin. Suuni ei ole kaikkitietävä, enkä ole täydellinen ihminen. Olen pieni sielu, jolla on suuri sydän. Voimia.
Kävimme mieheni kanssa lapsettomuushoitoja yli 14-vuotta tuloksetta. En osaa sanoin kuvata niitä vuosia.
Nyt toimimme sijaisvanhempina ja olemme saaneet molemma kaksi lasta aivan vauvana. Lapsen kaipuumme on saanut vastineen. Rakastamme kovasti heitä molempia. Toinen tapaa vanhempiaan, mutta toista olemme adoptoimassa.
Koittakaa miettiä tälläistä mahdollisuutta!
kaikille ei tietenkään sovi toisten lapsien kasvattaminen, mutta tämä kyllä täyttää tyhjän syli-syndrooman. Suosittelen!
Pitihän se arvata. Onko muita yli-empaattisia ihmisiä, jotka luulevat auttavansa koko maailman takaisin elämään vain avaamalla päänsä?
"En voi väittää ymmärtäväni täysin sitä, mitä sinä joudut nyt kokemaan...Mutta tiedän mitä tuska on"
Lapsikin tietää mitä tuska on - sinulla ei ole aavistustakaan mitä minä täällä koen. Et TODELLAKAAN voi väittää joo. Voi luoja!
Kunnioittaisit hiljaisuudella toisen tuskaa, jos tietäisit mitä se todella on.
Vielä kerran, jos sinulla on perhe ympärillä, ja mies istuu sohvalla olutta juomassa - ole hiljaa ja nauti siitä!
Edellinen ei sijaisäiti ollut sinulle.
Kiitos kirjoituksestasi.
onpa outo taoa suhtautua toisen empatiakykyyn....
itse ainakin olin onnellinen lukiessani Minän viestin. Uskon ihmisen hyvyyteen. Terv. lapseton kärsijä.
Vajoo ja hajoo sit rauhassa. Mitä hel...ä tuut tänne parkuun, jos kerran et kestä toisen empatiaa.......ihme!!!!!
jos sulla on noin paha olla, miksi vaivaudut vittulemaan muille jotka yrittävät auttaa sinua sanoillaan? kukaan ihminen ei todellakaan voi tietää miltä juuri SINUSTA tuntuu. ehkä parhaiten voivat yrittää ymmärtää ne jotka ovat itse samassa tilanteessa. ja tuohon perheeseen, minulla oli mies joka istui kotona sohvalla ja joi kaljaa. joi sitä joka päivä. ja poltti pilveä. sekö on autuus? ja tiedätkö mikä tuska on suurempi kuin lapsettomuus? saada lapsi ja menettää se vastoin tahtoaan sijoitukseen.
keskustele ammatti-ihmisten kanssa. he ehkä myös ymmärtävät tuntemuksiasi. onko biologia noin tärkeää sinulle? etkö edes harkitse adoptiovauvaa?
haukut varmasti ihan pystyyn minut tämän kirjoituksen jälkeen, mutta hauku vain jos se oloasi helpottaa. en ota siitä itseeni.
voimia kuitenkin sinulle.
Jos pyydän perheellisiä kaikkitietäviä olemaan kerrankin hiljaa, pitää pyyntöä kunnioittaa tai vastata sanallisista seuraamuksista ihan itse, ja miettiä miksi se suu pitää aina avata.
Minun puolestani voitte vittuuntua ihan miten paljon tahansa, vapaasti vain.
Sinä saat uskoa mihin haluat. Minä en arvosta tietyntyyppistä empatiaa, jota jaetaan toisten pyynnöstä huolimatta.
LUKEKAA ajatuksella ennen puhetta.
Sinä ja sinun hengenheimolaisesi ovat syypäitä koko Suomi24:sen maineen pilaantumiseen.
Ei mitään asiaa, mutta pakko inistä jokaisessa viestiketjussa omaa "nokkeluuttaan" julki.
Kasva aikuiseksi.
en ole perheellinen, olen yksin. ja tiedän mistä puhutaan jos puhutaan masennuksesta.
voimia sinulle.
niinkuin suojelusenkeleiden kyynelistä kerätty kolehti, toivo on liekin kajo keskellä synkintä pimeyttä.
Elämän matkamittari on raksuttanut jo yli kolmenkymmenen. Se on tuonnut koulutusta, töitä, uraa, asuntoa, autoa, ystäviä tullut ja ystäviä mennyt...
Se mitä se ei ole tuonnut ja niin kovin pelkään, ettei edes tuo on oma lapsi. Haave omasta lapsesta on niin luja, niin selkeä, kuin olisin tuntenut tämän lapsen aina, kuin hän olisi täyttä totta.
Mutta häntä ei ole. Eikä ole miestä, en ole onnistunut löytämään miestä, joka todella ymmärtäisi, millainen tämä hätä voi olla... Mies ei yleensä kestä sitä, että lapsi tulee puheeksi, erityisesti se, että jos lasta ei tule. Miten mies voisi ymmärtää, että minulle suru ja pelko tästä asiasta on karua todellisuutta. Se ei mene ohi, eikä se helpota. Mistä löytäisin rinnalleni taistelijan, jolle tämä lapsi olisi yhtä totta, yhtä taistelemisen arvoinen...?
Yksin tämä taistelu on lohdutonta, kaikista näkökulmista.
Minä jaksan näytellä onnellista, viedä pieniä lahjoja kaikille niille pienille, jotka ovat lähipiiriini jo saaneet saapua. Jokainen lapsi on kallisarvoinen. Minun lapseni odottaa vielä tuolla jossakin päästäkseen luokseni, tavalla tai toisella. Siihen on pakko uskoa, sillä mitä muutakaan sitä voisi...
Ihan on oman itsekkyyttesi syy että olet lapseton. Kannattiko elämässä haalia mammonaa ja kunniaa ympärille. Luulitko että kun sulla on hyväpalkkainen työ, omistusasunto, hieno auto niin sitten on tilaa lapselle. Luojallakin on oma järjestyksenä ja lapsien tekoa ei kannata lukätä yli kolmenkympin. Lapset eivät ole tilattavissa niinkuin auto tehtaalta, lapset on lahja ja riski niitä lahjoja saada on suurin parikymppisenä joten ei voi kun sanoa että voi voi....aina ei ole kivaa...
Sitäpä juuri yritinkin sanoa, että lapsi olisi saannut tulla koska vain, jo kymmenen vuottakin sitten, jos olisi tullut... Vaan ei ole.
Sitäpä juuri yritinkin sanoa, miten vähän kaikella muulla on väliä, jos jotakin niin tärkeää puuttuu... Se lapsi.
Älä lyö ihmistä, jota elämä on jo lyönnyt riittävästi.
Keskustelu osaltani päättyy tähän.
edellistä viestiä kunnolla. Sinä selvästikkin olet perheellinen joten älä loukaa ihmistä joka ei ehkä koskaan saa lasta. Lukemisen ymmärtäminen
kunniaan.
Elämä pettää. Ja välillä elämä pettää niin pohjattoman ankarasti, että ei ole sanoja surulle ja katkeruudelle. On vain mustaa pimeyttä. Eikä toivoa valosta. Ihmisten yritykset piristää ja lohduttaa vaan pahentavat tuskaa. Hyvää tarkoittavat sanat koskee niin kauhean kipeästi.
Ja silloin on niin yksin sen tuskan kanssa.
En osaa lohduttaa, enkä ymmärrä tuskasi syvyyttä. Olen tuntenut vain oman tuskani. Sen kanssa alan oppia jo elämään, eikä joka päivä koske enää niin paljon. Ehkä joskus ei koske enää ollenkaan, mutta vielä ei ole se aika.
Selvästikin ymmärrät mistä on kysymys.
Halaus ja kiitos älykkäistä sanoistasi sinulle.
Antakaa masennuksesta puhuvien ihmisten kertoa ajatuksistaan rauhassa, ja ilman KOMMENTOINTIA, jos näin kerran pyydetään.
Tämä aihepiiri käsittelee masennusta ja väsymystä, joten ne ketkä eivät tajua asiasta mitään olkaa oikeasti hiljaa.
Täällä masennuksestaan kirjoittavien "ininä" (kuten eräs viisas tässäkin viestiketjussa nokkelasti päätteli) saattaa olla heidän viimeisiä kirjoituksiaan - ja täytyy sanoa ettei yhdenkään teidän asiasta mitään ymmärtämättömän kirjoitus tee mielelle hyvää.