Oon ihan paniikissa. Oon ihastunut ja oikeestaan täysin rakastunutkin mieheen, jota oon tapaillut puoli vuotta ja ollaan kyllä sovittu, että seurustellaan. Meidän tapaamiset ovat vähentyneet hiljalleen, nähdään kerran viikossa. Ennen saatettiin nähdä montakin kertaa viikossa. Sitten mies reissaa paljon kavereiden kanssa ja haluaa usein viettää niiden kanssa iltaa. Mulle on tullut tunne, ettei se olekaan mun kanssa tosissaan, vaikka väittää olevansa. Nytkään en ole häntä yli viikkoon nähnyt, mutta hän kirjoitteli postia ja leperteli siinä mailissa kuin onnellinen on, kun sillä on minut ja kuinka se rakastaa... Minä vaan pelkään että tässä jutussa on jotakin mätää. En haluaisi olla miehelle joku säännöllinen pano kerran viikossa, koska nyt näyttää siltä, että meidän yhdessä olo rajoittuu siihen yhteen yöhön viikossa. Ihastuinkohan mä ihan väärään tyyppiin taas, tää on mulle tyypillistä tuuria, ettei mikään onnistu, ei sit millään. Mutta miksi se mies vakuuttelis mulle päivittäin tekstiviesteillä/soitoilla, kui tärkee hänelle oon, vai onko toi vain joku kulissikeino pitää yhteys minuun, että voidaan nähdä sit kerran viikossa. Tosin nähdään me siltiki se kerta viikos, vaikkei harrastettaisikaa seksii. Viimeksiki mies tullessaa tiesi, että mulla alko just kuukautiset ja olin aika kipee, ettei seksistä ainaka tulis mitää. Se nukkui mun vieres ja lähti sit aamulla. Seuraavan kerran nähtii 5 päivän päästä. On tää ihme hommaa. Mitä mun oikein pitäis tehdä? Onko kenelläkää vastaavaa kokemusta? Nyttenki mies on reissussa ja minä täällä kiltisti kotona odotan. Taidan olla ihan tyhmä. :( Ainakin olen liian rakastunut. Toivottavasti en ihastunut häneen turhaan, toivottavasti hurjat tunteet häntä kohtaan eivät olisi yksipuolisia, vaan saisin niille rehellistä vastakaikua. Olen ihan onneton, kun en tiedä, missä mennään. Olen yrittänyt sitä häneltä kysellä, mutta vastaukset ovat tosi epämääräisiä.
Paniikissa
reissuton nainen
3950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos tapaamiset vähentyny jo puolen vuoden tuntemisen jälkeen niin pikkusen alkaa olla kusettamisen makua.toisaalta,kun en tunne teidän taustoja,voi olla hölmöä sanoa että suhteella ei olis tulevaisuutta.kysy suoraan.se on oikein virkistävä keino!!!
Sä tunnet sen miehen paremmin kuin kukaan meistä täällä. Sä tiedät sen luonteen ja tavat, miltä susta tuntuu kun ootte yhessä, siis miltä sen käytös sua kohtaan sillon tuntuu. Jokaisen pitäs opetella kuunteleen omia tunteitaan tollasessa tilanteessa. Ehkä tää että sulla on tarve kirjoittaa tänne, kertoo että tiedostat oikeesti jutussa olevan jotain vialla tai sit oot aivan turhaan epävarma, koska et oo kuunnellut tunteitas tarpeeks hyvin.
Jos mä olisin sun tilanteessa, keksisin itelleni mahdollisimman paljon kaikkea omaa tekemistä niiks ajoiks kun mies kulkee kavereittensa kanssa, ja pitäisin sen tapaamisen kerran viikossa sellasena ihanana lisänä muutenkin onnistuneeseen elämään. Asiat lähtee sit vakavoitumaan omalla painollaan, jos kyse on tosi rakkaudesta. Eli jonain päivänä mies on "juoksunsa juossut" ja haluaa viettää rauhallisia koti-iltoja sun ja teidän muksujen kanssa ;)
Onnea matkaan, miten tahansa käykin!
Olen kyllä yrittänyt puhua asiasta miehen kanssa, mutta kuten kerroin, saan aika epäselviä ja ympäripyöreitä vastauksia. Kyllä mä olen huolissani, kun kuitenkin hän tavallaan vaatii sitoutumaan seurusteluun, mutta minun mielestä ei ole järin mahtavaa seurustella, jos näkee kerran viikossa, vaikka todellisuudessa voitais nähdä enemmänkin.
Olen yrittänyt keksiä itselle tekemistä ja jotakin reissaamistakin, mutta oon osa-aikatyössä, koska opiskelen ja rahaa ei siksi riitä mihinkään ihmeellisempiin. Mies taas on töissä ja saa tosi hyvää palkkaa, joten sillä on varaa reissata ulkomaita myöten ja olla vaikka joka viikonloppu jossai reissussa, konserteissa, urheilukisoissa jne ympäri Suomea. Enhän mä tosin voi sataprosenttisesti tietää, missä se liikkuu ja mitä tekee, mutta kyttäämään en ala, ja luotan niin kauan kuin mahdollista. Sitten jos hän itse antaa aihetta epäluottamukseen, niin se on sit eri asia, mutta jos aihetta ei anna, niin en minäkään ala mitään omia epäluuloja pettämisistä tai muusta semmosesta ruokkia. Olen yrittänyt löytää uusia kavereita, koska kaikki hyvät ystäväni seurustelevat ja viettävät enimmäkseen aikaansa oman kumppanin kanssa, niin kuin tosin itsekin haluaisin tehdä. Meillä tää vaan ei mene niin. On siis aika hölmöä ajatella seurustelevansa, muttei kuitenkaan saa olla sen ihmisen kanssa. Kuitenkaan ei voi etsiä muutakaan miesseuraa, kun on luvannut olla hänen kanssaan. Mä kyllä saisin helposti miesseuraakin, mutta kun mä oon niin rakastunut tähän mieheen, joka väittää mua myös rakastavansa, etten halua olla kenenkään muun kanssa. Tyttökavereita olen siis yrittänyt etsiä uusia.
Olenkin miettinyt, että voisko tämä vaikuttaa tähän juttuun mitenkään, kun miehen lähin ystävä erosi ennen joulua ja nyt mies on alkanu liikkua paljon joka paikassa tämän eronneen miehen kans. Aiemmin he kyllä ovat olleet ihan normaalin verran tekemissä, mutta nyt se yhdessäolo on lisääntyny sen kustannuksella, ettei me enää ehditä olla yhdessä. En ole kavereista mustasukkainen, sillä kavereita pitää molemmilla olla ja se on tärkeää. Mutta jos kaveri saa mieheltä viikossa vaikka 3 iltaa ja minä yhden, niin kyllä mä oon auttamattomasti oppositiossa tässä seurustelussa. Olenkin miettinyt, että pitäiskö sanoa, että lopetetaan tämä seurustelusta höpöttäminen ja ollaan vaan kavereita, tapaillaan jos tapaillaan ja kummallakin on omat seuransa eikä niistä tarvii toiselle kertoa. Mä kaipaan lämpöä ja läheisyyttä ja olen ihan varma, että jos mä en sitä saa, alan sitä viimeistään vuoden kuluttua jostain muualta etsiä. Ihminen se minäkin vain olen. Enkä mä tarkoittanu tällä mitään seksiä. En harrasta yhenillan juttuja tai mitää irrallisia seksisuhteita. Haluaisin vakaan ja pysyvän ihmissuhteen, ihmisen rinnalleni, jonka kanssa elää ja nauttia yhteisistä asioista. Mukava olisi yhdessä reissata ja viettää viikonloppuja. Tänäkin viikonloppuna olin tyttöystäväni ja hänen avomiehensä luona. Katsottiin kolmisin leffaa ja meillä oli ihan kivaa, juteltiin ja syötiin, mutta vähän oli sellainen olo, että olen kolmas pyörä. Yhdeksän aikaan sitten illalla tuli sellainen olo, että nyt on pakko lähteä, että he saavat alkaa keskittyä toisiinsa. Se on kaunista. :)
Olen kuitenkin oikeasti huolissani sen takia, että hän puhuu ihan muuta kuin sitten käytännössä elää, vai tulkitsenko mä omiani??? Jos haluaa seurustella, niin kai sitä haluaa nähä useammin kuin kerran viikossa. Mä tosiaan pelkään, että ne puheet rakkaudesta ja seurustelusta on vaan sananhelinää, keino pitää mun mielenkiinto yllä ja pahimmassa tapauksessa mua pidetään "varalla", jos sattuukin parempi löytymään. Toivon niin suunnattomasti olevani väärässä. Hyvää jatkoa kaikille, jotka lukivat tämän. :)