Uskoako vaiko ei uskoa;

Venäläiseen voi aina luottaa, koskaan se ei totuutta puhu tai kirjoita vaan kommunismin kukistuttua pravda jatkaa elämäänsä.

Käytännössähän karjalaiset ovat suomalaisia sukujuuriltaan ja heidän alueensakin pitäisi liittää Suomeen. Siitä olisi karjalaisillekin huomattavaa hyötyä.

Entä miten tulisi suhtautua siihen että Vanhasen hallitus on kaatunut liberalismin alttarin edessä? Kertokaa se.

"ITÄRAJAN takana Kalevalaa nimitetään karjalais-suomalaiseksi kansaneepokseksi, Suomessa kansalliseepokseksi."

1.Venäläisten väite ei niinkään väärässä ole.
Kalevalan runot on pääosin kerätty Itä-Karjalan ortodoksiuskoisilta alueilta ja jossa Viena esiintyi suurimpana runojen asuinsijana. Suomen puolella itärajaa Kalevalan runoja tunnettiin vain ortodoksiuskonnon alueilla. Muualla Suomessa runoja ei tunnettu.
Laatokan Karjalan runoudessa on suuresti näkyvissä kristinuskon vaikutus kun Vienan korpien runoissa esiintyi puhdas luonnonuskonto.
Lähde: Lönnrotin oma kertomus runojen alkuperästä.

2. Lönnrotin Alkukalevalassa on vain muutama viittaus, joka voidaan yhdistää luterilaiseen kristinuskoon. Lopullisessa Kalevalassa, 50 runokokoelmaa on jo kymmeniä viittauksia jumaluuteen vaikka edellisessä lauseessa puhuttaisiin manalan joesta ja jäljempänä karhun hengestä. Lukija näkee selvästi kömpelöt poikkeukset Jeesuksen esiintuomisessa.
Kirjallisuuden historia kertoo, että 1 800 luvun papisto pakotti sijoittamaan Kalevalaan kristillistä termistöä.

3. Kuka tahansa voi lukea Kalevalan ja todeta ällöttävät viittaukset Jeesus-oppiin.
Kalevalan henki on luonnonuskonto. Siinä jumalat ja henget seikkailevat lähes joka sivulla erinimisinä.

4. 99 prosenttia Kalevalan runoudesta on kerätty sellaisilta alueilta, jotka eivät koskaan ole kuuluneet Suomeen lukuunottamatta lyhyttä jatkosodan miehitysaikaa 100 vuotta Kalevalan julkaisemisen jälkeen.

5. Eittämättä Kalevala on suomensukuisen kansanryhmän kansanrunoutta. Valtaosa runoista on kerätty tsaarin Venäjän alueelta.

6. Kanta- Suomen alueelta ei ole löytynyt yhtäkään Kalevalan kaltaista runoutta.

7. Kantelettareeseen on kerätty runoja Laatokan Karjalasta ja myös Kanta-Suomesta. Kristinuskon vaikutus runoissa näkyy aitona, koska sinne se tuli ensin ja vasta myöhemmin Itä-Karjalan korpiin.

8. Runot olivat ennen Kalevalaa erillisiä runoja, joita runonlausujat lausuivat. Lönnrot teki suurtyön yhdistäessään ne suhteellisen linjakkaaksi kokonaisuudeksi alkaen maailman syntymisestä sotkan munasta ja päättyen siihen kun Ilmarinen luo maailman uudelleen takomalla taivaankappaleet pajassaan.

9. Viideskymmenes runo ei kuulu Kalevalan henkeen lainkaan. Siinä salakuljetetaan kristinuskoa vanhan katolisen tarun avulla ja jonka alkuperä lienee peräisin Laatokan Karjalasta. Väinämöinen laitetaan tuomariksi ja tapattamaan syyttömän poikalapsen - henki runossa aivan erilainen kuin muussa Kalevalassa.

Veikko Huuska kirjaa totuudellisesti Kalevalan runouden alkuperää. Se tukee käsityksiäni:
"Karjalaisten käymä väittely Kalevalan alkuperästä eli siitä, ovatko runot aitoja vai Lönnrotin keksimiä, on käyty aikoinaan läpi myös Suomessa. Sittemmin kansanperinteen tutkijat ovat selvittäneet, että runoista on alkuperäisiä säkeitä yli puolet. Yli kolmasosa on syntynyt Lönnrotin yhdisteltyä säkeitä eri runotoisinnoista. Tekijän itsensä sepittämiä säkeistä on vain kaksi prosenttia.
- Ei ole ollut olemassa mitään yhtenäistä suullista eeposta, jossa Kalevalan tapahtumat olisi esitetty samalla tavalla kuin kirjallisessa Kalevalassa. Lönnrot muodosti juonellisen kertomuksen sen kansanrunouden pohjalta, jota hän ja hänen aikalaisensa olivat keränneet,

Valtavirtainen näkemys:
”Valtaosa Suomen kansalliseepoksen Kalevalan runoista on kerätty Vienan Karjalasta. Elias Lönnrot loi Kalevalan 1830-1840-luvuilla, mutta kalevalaisia runoja oli vielä keräämättä runsaasti kun Neuvostoliiton ja Suomen raja 1920-luvun alussa sulkeutui."
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270572-omivatko-lonnrot-ja-suomi-karjalan-rahvaan-runoaarteen-kalevalan

Siispä Kalevalaan kerättyjä runoja viidettäkymmenettä runoa lukuunottamatta voidaan sanoa suomensukuisen Vienan Karjalan runoudeksi. Suomessa viimeinen runoja ulkoa osannut, Huovinen, kuoli muutama vuosi sitten lähes satavuotiaana. Hän sanoi oppineensa niitä äidiltään suullisesti esitettynä.

Miksi kristilliset lausumat ovat vääriä, eivätkä kuulu alkuperäiseen runouteen.
- Alussa heti pakanallinen luomiskertomus. Omintakeinen eikä missään muualla sellaista ole keksitty.
- Ukko ylijumalan lisäksi runoissa vilisee n. 30 jumaluutta tai vähäpätöisempää henkiolentoa. Jumaluuksia on eri luonnon osille, vedessä, maalla, ilmassa, avaruudessa ja erilaisten toimintojen osalle. Jumalilla on lapsia. Esim. Metsän henki Tapio, vaimo Mielikki, poika Nyyrikki ja tytär Tuulikki. Tuonelassa on isäntä, emäntä, tytär ja poika.
- Kristilliset ilmaukset, rivi tai kaksi välissä, eivät sovi lainkaan sen runon kulkuun, jossa luonnonhenget "ohjailevat" tapahtumia.
- Väinämöinen ja seppä Ilmarinen ovat itsekin jonkinlaisia taruolentoja, jotka omaavat yliluonnollisia kykyjä eivätkä tunne lainkaan yksijumalaisuutta.

Lönnrot kuunteli varmaan satoja runoja, kirjasi ylös ja yhdisteli niistä jonkinlaisen kokonaisuuden. Runojen synty ajoittuu aikaan jolloin kristinuskoa ei tunnettu tai sen vaikutus oli vähäinen. Ja juuri "pakanallisuuden" vuoksi ne ovat aitoja menneiden aikojen ihmisten elämän ja uskomusten kuvausta harvaan asutussa maailman syrjällä sijaitsevasta Vienasta ajalla, jolloin jo rauta tunnettiin.

Se mitä tunnetaan kanta-suomalaisten varhaisista uskomuksista ne ovat samansuuntaisia kuin vienalaisilla. Kiertävät kauppiaat mainitaan Virosta, Inkerinmaalta, Saksasta, Savosta ja Suomen Karjalasta. Lappi käsittänee Suomen ja Kuolan Lappia.

Sankarit, jotka seikkailevat Kalevalassa, seikkailevat erikseen ja osittain yhdessä. Niitä ovat
Väinämöinen, laiha poika lappalainen Joukahainen, Louhi Pohjolan emäntä (naista arvostettu aikanaan), naisten naurattaja Lemminkäinen, tietäjä Antero Vipunen, seppä Seppo Ilmarinen, orjapoika Kullervo ja Lemminkäisen äiti.

Kalevalan kylät.
Pohjola, Kalevala, Lappalaiskylä, Saari josta Lemminkäinen haki ryöstömorsiamen, Lemminkäisen kylä.
Tuonela ja tuonelan joki ovat kylä, jonne kaikki joutuvat. Kylän läpi virtaa tuonelan joki. Tuonelaa asukkeineen hoitaa jumalperhe. Tuonelan joessa ui joutsen ja hauki. Vetehinen asustaa tuonelan joessa

Runoissa on monta teemaa.
Häärunoja, maailman luominen, morsiamelle ja sulhaselle neuvovia runoja. Orjapoika Kullervon tarina, matka kuolleen Vipusen vatsaan etsimään puuttuvia loitsusanoja eli tietoa. Sammon taonta, sammon ryöstö eli sota Pohjolan ja Kalevalan välillä, sepän taitojen salaiset loitsut, karjan paimentamisen loitsut, useita kosintamatkoja, kanteleen teko hauen leukaluusta ja monta muuta.
Kukaan Kalevalan tarinoiden sankareista ei kumartele jeesuksia eikä muuten luonnonjumaliakaan. Väinämöinen jopa käskee jonkun toiminaan hänen edukseen.

Erikoisesti kannattaa mainita toistensa auttaminen, joskin kaikenlaista ilkeyttäkin on tunnettu ja tehty. Ammattityö on kunniassa; naisten omat työt ja miesten kalastuksessa ja metsästyksessä sekä alkeellisessa maataloudessa. Sepän ammattia arvostetaan ja sitä voisi nykyajassa verrata tietotekniikan hallitsemiseen. Sepän työn merkitys kulkee kautta linjan työn yleisenä arvostuksena.
Kullervon tarina heijastaa orastavaa orjuutta. Sodasta ja miekkamiehistä on laadittu muhkeita uhoamistaruja. Kuitenkin tappelut olivat muutamalla sivalluksella ohi. Vienan historiassa on vähän sotia, jos lainkaan. Se sijaitsi maailman laidalla. Novgorod levittäytyi etelästä mutta ruotsalaisia ei kiinnostanut muutama erämaakylä ja he sotivat alueista Viipurin ja Viron suunnalla.

Loistava kaunotaiteellinen ja historiallinen runokoelma. Maailman paras!! Se täytyy lukea vähintään kerran kahdessa vuodessa.

ps. Aloituksen linkissä ei sinänsä venäläisten taholta ole arveluttavaa kuin jokin sivuseikka.
Venäläiset eivät suinkaan tee Kalevalasta omaansa. Kalevalan runot ovat Vienan metsien runoja. Siten en eivät ole oikeastaan meidänkään runoja.

Nythän ei ollut kysymys alistamisista vaan Lönnrotin Kalevalaan kootuista runoista.
Se venäläisten väite, jos on tosi, että Lönnrot keräsi runoja poliittisia tarkoitusperiä varten on paikkansapitämätön. Historia ei tunne sellaista.
Lönnrot halusi kerätä yleisen kansallisuusaatteen nimissä myös suomensukuisten kansallisuuksien kulttuuriperinnettä. Tsaarin Venäjällä kulki monia suomalaisia kulttuuritutkijoita Lönnrotin lisäksi.

Poliittinen juoni syntyi myöhemmin 1 900 luvun alussa, jolloin äärioikeistolaiset, terroristiset Aktivistit kehittelivät kansallisuusvihaa ja loivat ensimmäiset Suur-Suomen rajat ja jonka sisälle Vienan Karjala sijoitettiin. Sittemmin myös valkoinen Suomi itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä sotkeutui Aktivistiliikkeen teeseihin. Itse Mannerheim sekä Svinhufvud julistivat Vienan Suomelle ikiaikaisin perustein kuuluvaksi.
Valkoisessa Suomessa Kalevalan runouskin korotettiin siivittämään suomalaisten fasistien pyrintöjä aluevaltausten perusteeksi.

On muistettava, että vienlaisten kieli vain muistuttaa suomea. Lönnrot joutui kääntämään vienalaisen murteen suomen kielelle, joka sekin oli vasta muotoutumassa kirjakieleksi.
1800 luvun suomensukuisiin kohdistunut kultturitutkimus oli puhtaasti yleishumaania kulttuuritutkimusta. Toki sillä korostettiin nousevaa kansallistunnetta ja luotiinkin mutta toiseen suuntaan kuin "ryssänvihaan". Ryssänvihassa valkosuomalainen porvaristo puhkesi täyteen kukkaansa kansallisuusvihassaan vasta kansalaissodan jälkeen. Sitä ennen porvarilliset puolueet tukivat tsaaria, koska se oli viimeinen ankkuri estää kaikki työväestöä koskevat uudistukset.

1800 luvun kansallisuusaate ja sen ympärille syntyneet liikkeet kohdistivat kritiikkinsä feodaalista valtiokoneistoa vastaan vaatien porvarillisia uudistuksia, ruotsinkielisen aateliston ja papiston vallan nujertamista, suomen kielen saattamista viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle, kansansivistyksen edistämistä. 1800 luvun puolivälissä tuli kansallisuusaatteeseen mukaan kapitalismin vapauksien vaatiminen, vapaa liikkeenharjoittaminen, oma raha ja keskuspankki. Kritiikki feodaalista sääty-yhteiskuntaa vastaan jatkui.
Tässä prosessissa ei havaita "ryssän" vihaa, pikemminkin ruotsalaisvihaa jos niin saa sanoa. Snellman ja useimmat varoittivat ajatuksesta irtautua Venäjästä sodan avulla tukena muita Euroopan valtioita. Snellman: Ensin on luotava kansakunta omana kulttuurinaan ja sitten katsoa valtiollinen sitoutuneisuus. Snellman oli joissakin puheissa niin kova, että haukkui sotaintoisia isänmaan pettureiksi ja sodan nousevan suomalaisen kansallisuuden tuhoksi. Kirjoitukset Krimin sodan aikana.

Kalevalan runous on Venäjän valtion sisällä suomensukuisen väestön kansanrunoutta. Runojen sisältö paljastaa, ettei vienalaiskylien ylle valtiomahti ollut juuri yhtään ehtinyt. Perhekäsitekin on toisenlainen kuin nykyaikana. Perhe on patriarkaalinen perhe. Usea sukupolvi asuu samassa pihassa ja perhe käsittää piiat ja rengit. Moraalikäsite on laajempi kuin nykyään. Esimerkiksi Kullervo epäilee, muistaako kukaan kun hän suvusta erkanee. Yksilö on enemmän suvun kuin perheen yksilö. Suvulla on velvotteita kaukaisiakin sukulaisia kohtaan. Kalevalan kylät omasta kehitysrendistä katsoen eivät olleet lähelläkään valtiomahdin aikaa. Runojen täytyy periytyä useiden vuosisatojen taakse Lönnrotin ajoistakin.

ps. Kalevalan jumaluudet ovat toista laatua kuin raamatun kaikkitietävät. Ukko Ylijumala ja muut ovat veijareita, jotka leikittelevät ihmisten tunteilla, eivät kiroa heitä helvettiin, auttavat jos sille päälle sattuu, neuvovat jos apua pyydetään. Niiden uskotaan auttavan jos oikeita loitsuja ja pyyntöjä esitetään. Luonnon esineet hengellistetään ja henget ruumiillistetaan. Luonnon ilmiöiden toimivuuden taakse asetetaan syysuhteeksi asianomainen henki mutta käytännössä tehdään niin kuin tiedetään.
Vienassa sukuyhteisön uskomukset näkyvät sinne asti kun Ruotsi ei vielä ollut valloittamassa alueita Pohjanlahden itäpuolelta. Luultavasti silloin sekä Vienassa että Ruotsin Itämaassa vallitsi samankaltainen luonnonuskomuskokoelma.

"ITÄRAJAN takana Kalevalaa nimitetään karjalais-suomalaiseksi kansaneepokseksi, Suomessa kansalliseepokseksi."

Venäläinen tulkinta on ehdottomasti oikeampi. Kalevalaiset runot ovat olleet tunnettuja itärajan kahta puolen, Suomessa ortodoksiuskonnon alueella itärajan tuntumassa.
Luulen, että artikkelissa paisutellaan venäläisten näkemyksiä tai sotketaan hiukan asioita. Kansallisuusaate 1800 luvulla on vilpitön mutta sen sisällä kehittyi myös vääränlaista nationalismia mutta ensin enemmän ruotsalaisuutta vastaan kaiken pahan alkuna.

Suuren mutta nykyään tuntemattoman kulttuurihistorian tuntija Raoul Palmgrenin näkemyksistä:
"Seuratessaan eepoksen kuvaamaa ”historiaa” Palmgren tulee lopulta 1830-luvulle asettaen itse teoksen synnyn poliittis-kulttuuriseen kontekstiinsa: feodalismin ja porvariston taistelu oli tullut ratkaisuvaiheeseensa, jolloin nouseva luokka jännittää siihen koko ”luokkaenergiansa”. Porvaristo marssittaa esiin sivistyneistönsä ja kutsuu kansaa taisteluunsa samaistaen näin omansa sekä yleisen edun. Tähän liittyy myös Lönnrotin työ."
https://www.kalevalaseura.fi/kaku/sivu.php?n=p3a1&s=p3a1s4s2&h=hp3a1&f=fp3s
Lönnrotin työ osuu auttamaan alkavaa kamppailua porvaristoa kamppailussa ruotsalaisylimystöön kuuluvan aatelistoa vastaan. Vienalainen runous pikemminkin vahingossa auttoi aatteellisesti nousevaa Suomen porvarisluokkaa.

Otto-Ville Kuusisen Kalevala-analyysi "Kalevala ja sen luojat" (1949) kannattaa lukea.
Ote analyysin yhteiskunnallisesta puolesta:
" Runot, joista Kalevala on kokoonpantu, ovat aitoa kansanrunoutta ensiksikin siinä merkityksessä, että runojen laulajat eivät olleet mitään ammattilaulajia vaan tavallisen kansan miehiä ja naisia, jotka sukupolvesta toiseen ovat laulaneet runoja raskaan työn joutohetkinä. Toiseksi, näitä runoja ei ole luotu eikä esitetty vallassa olevien luokkien nautittavaksi vaan työtätekevän kansan kuultavaksi ja ihasteltaviksi. Runot kertovat yhteiskunnasta, jossa ei ollut olemassa ylimystöä, sankareista jotka kuuluivat työtätekevään kansaan. Täten Kalevalan runous on todellista kansanrunoutta sekä sisällöltään että muodoltaan."

Olen täysin samaa mieltä. Sankaruus- ja veijaritarinoiden ohessa elämän perustotuus, työ tulee kaiken aikaa taustalta esiin.

Totta.
Kalevalan runoissa on luonnonhenkien keskellä samassakin kappaleessa viittaus jeesus-oppiin. Joissain kohdissa on selvästi Ukko Ylijumalan kohdalle laitettu Luoja isolla alkukirjaimella tai Jumala (=Jeesus).
Vienan runot edustavat kuitenkin kauttaaltaan uskomusten osalta luonnonhenkien maailmaa. Maailmaa selitetään luonnonhenkien avulla, joina saattoivat olla jopa pyhät lähteet, tuulen henki (jumala), hyvät ja pahat henget, sairauksia parantavat henget.
Luonnonhenget ovat alkuperäistä. Jeesusopin ilmaukset Lönnrotin tuomaa. Luultavasti aikalaisen papiston pakottamana kuten edellä on esitetty.

Vuosina 1918 -1945 taantumukseen taipunut porvarillinen sivistyneistö raiskai Kalevalan poliittisiin tarkoituksiinsa, jotka olivat AKS: loppunkehittämä uskonnollisperäinen suursuomiaate ja kansallisuusvihan ikuistaminen Venäjää kohtaa ja sen alkaminen jo maailman luomishetkellä. Venäläistutkijoiden tarvitsisi lukea parin viime vuoden Iltalehden erikoisnumerot niin asia tulisi selväksi. Valkoinen porvaristomme kavalsi Kalevalan kansan sumuttamisvälineeksi.

Noina aikoina kehiteltiin suuri valhe, josta nyt vaietaan ja sinänsä oikein on.
Kirjallisuustutkijat keksivät teorian, että Kalevalan runot olisivat syntyneet Länsi-Suomessa ja siirtyneet kristinuskon leviämisen alla itää kohti päätyen Vienan Karjalaan.
Missään varsinaisessa kanta-Suomessa ei ole havaittu yhtäkään Kalevalan runojen tyyppistä runoutta. Kansanrunoutta, loitsuja, tarinoita yms., on kerätty aikamoisesti mutta kaikki ovat tyypiltään erilaisia. Missään runossa ei ole Kalevalan henkilöitä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala
Wikipedian esityksessä on suuria puutteita, jopa tahallisia valheita. Oikaisen muutamia.

"Kalevala on Suomen ja Karjalan tasavallan kansalliseepos. "
- Oikea sanonta olisi: Kalevala on Vienan karjalaisten ja itärajan tuntumassa olevien karjalaisten muinaista runousperinnettä. Yksistään Suomen kansalliseepos se ei ole lainkaan. Runojen keruuaikana ei tunnettu Karjalan tasavaltaa. Myöhemmin itärajan takana oli Neuvosto-Karjala.

"Kalevalan runot ovat kalevalaista runoutta eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan
Tapahtumat päättyvät kristinuskon tuloon. "
- Millaista järjetöntä tautologiaa. Kalevalan runoissa on omalaatuinen runomitta. Oikeampi olisi sanoa, että Kalevalan runot ova pääasiassa vienalaisten kansanrunoutta. Pitkien aikojen kuluessa kehittynyttä ja suullisesti perimätietona säilynyt.
Tapahtumat eivät pääty kristinuskon saapumiseen. Viimeinen runo on täysin poikkeava muusta runoudesta. Vanha katolinen neitseestäsyntyminen on muokattu runoksi, jossa Väinämöisestä tulisi messias, tuleva Karjalan kuningas. Koko muu runous on sukuyhteisön runoutta ja olemattomasta Vienaan olisi tullut kuningasvalta valtiomahtina. 50. runo ei kuulu Kalevalaan lainkaan.

"On arveltu, että kantasuomalaiset kehittivät omaperäisen laulumuodon suuressa kulttuurimurroksessaan noin 500–1000 eaa.
Lönnrot kiersi useimmin Kajaanista itään olevilla Vienan Karjalan alueilla. Hän kulki keruumatkoilla myös Suomen puolella, lähinnä kuitenkin Itä-Suomessa. Tämä ei tarkoita, ettei Länsi-Suomella olisi ollut lainkaan osuutta Kalevalan runojen syntyyn; sieltä runonlauluperinne vain katosi aikaisemmin."
- Ei pidä arvella. Väite on täyttä pötyä. Aikamäärekin on väärä. Suomessa rauta tuli n. 500 jaa. tunnetuksi. Vienaan ehkä vieläkin myöhemmin. Kalevalassa seppä on jopa tärkeämpikin kuin tietäjä tai ainakin yhtä arvostettu.
Runojen keruualue on oikein mutta spekulaatio Kanta-Suomesta soopaa.

"Petroskoissa syntyneen Helsingin yliopiston tutkijan Eila Stepanovan mukaan Kalevala on Venäjän Karjalassa osa identiteettiä ja kulttuuria ja tärkeä myös kirjallisuuden kannalta. Sen merkitys on kasvanut, kun venäjänkarjalaiset yrittävät tehdä kieltään ja kulttuuriaan näkyväksi."
- Väite pitänee luultavasti paikkansa. Suomensukuiset pienet vähemmistöt ovat kuoleutumassa kuten muuallakin maailmassa pienryhmät. Kulttuuriperinnön kerääminen on oikein.
Suomessa hyvin pienen saamelaiskulttuurin vaaliminen on oikein.

"Jo Otto Wille Kuusinen esitti aikoinaan, että Lönnrotin motiivit olivat porvarillisia, uskonnollisia ja ideologisia, ja näitä motiiveja Lönnrot olisi ilmentänyt Kalevalassa. Stepanova näkee Bakulinin veljesten väitteiden taustalla Kuusisen näkemyksiä, vaikka he eivät tätä mainitse."
- Väite on pötyä. Otan siteerauksen Kuusisen tutkielmasta "Kalevala ja sen luojat":
"Tämä runouden kotimaa, kirjoitti Lönnrot, on Karjala molemmin puolin Suomen ja Venäjän valtionrajaa. Miltei kaikki ne kansanrunot, joista Kalevala on kokoonpantu, on muistiin kirjoitettu alueelta, joka kuuluu Karjalan Neuvostotasavaltaan. Paras ja rikkain alkukoti, korosti Lönnrot Kalevalan alkulauseessa, on ainakin Vuokkiniemen pitäjä Vienan eli Arkangelin lääniä ...... Sillä ilmeistä on että Lönnrot kokosi Kalevalan todellisista kansanrunoista sekä suoritti yhteensommittelun uskollisesti Karjalasta tapaamansa kansanrunouden hengessä."
Valkoinen Suomen porvaristo käytti vuoden 1918 käytti törkeästi Kalevalaa Suur-Suomen propagandan tueksi.

Haiskahtaakin siltä , että aloituksen linkissä Helsingin Sanomat vääristelee, ainakin osittain, Stepanovan näkemyksiä.
Miksi Wikipediaan päästetään väärennettyä tietoa tärkeästä kulttuuriasiasta!

Persuloiset menivät omassa aloituksessaan solmuun.
Kalevalan runojen pääasiallinen luoja on Vienan karjalainen, suomensukuinen kansanryhmä.
Suomalainen suojeluskuntaporvaristo ryhtyi tässäkin asiassa valehtelemaan.
Suomalainen Elias Lönnrot oli itsekin runojen kerääjä muiden mukana ja kokosi erillisistä runoista jotakuinkin kokonaisen tarinan.
Näyttää aivan siltä, ettei persuloisten sanaan voi missään asiassa luottaa.

Historiallinen tosiasia on, ettei 1800 luvulla Kalevalaa käytetty rysäänvihan apuna. Se tuli kuvioon vasta 1900 luvun alussa, kun Kaarle Krohn esitti katteettoman teorian runojen alkuperästä Länsi-Suomesta. Eräs huvittava teoria niiltä ajoilta oli, että Kalevan (Väinölän) kansa olisi ollut Itämerellä seilaava Väinämöisen johtama merirosvosakki ja se olisi sepitellyt runoja. Kalevalassa ei ole lainkaan merirosvorunoja.
Aktivistiliike nosti teesin Vienasta Suomelle kuuluvana ja Kalevalan avulla politikointi alkoi.
Lönnrot ja aikalaiset runojen kerääjät olivat yhtä mieltä siitä, että runot olivat vuosisatojen kuluessa syntyneet ja Vienan metsissä aidoimpina säilyneitä. Lähinnä ortodoksiuskonnon alueella Karjalassa molemmin puolin itärajaa.
Yhteiskunnallisesti runojen laatijat elivät ennen valtiovaltaa sukuyhteisön muodostumassa, jossa heimorakennekin oli vielä kehittymätöntä.

Harmittavaa on luterilaisen kirkon pakottamat maininnat kristinuskosta runojen seassa. Uusissa Kalevalan painoksissa tulisi varoittaa vieraasta aineksesta. Lönnrot ei uskaltanut vastustaa mahtavaa kirkkoa.

Raoul Palmgren: Suuri Linja (1949) on kulttuuripoliittinen katsaus Suomen muodostumisesta kansakunnaksi. Tutkimus ei viittaa Kalevanlaan mutta kansalaisten tulisi tutustua unohdettuun aineistoon.

Suomi oli Ruotsin mahdin alkaessa levittäytyä "metsäläiskansalaisten" maa, jossa vallitsi sukuyhteisö. Heimorakenne oli vasta syntymässä lähinnä Hämeessä.
Ruotsi levitti valtapiiriään itään ja suurimmillaan se hallitsi suunnilleen nykyisen Suomen aluetta. Sota sodalta Ruotsi laajensi valtapiiriään. Suomalaiset miehet kelpasivat ja pakotettiin Ruotsin armeijaan tekemään Ruotsista maailmanvaltaa.
1800 luvulla Suomen virkakieli oli ruotsi. Kulttuuri oli ruotsinkielistä, virkamiehet ruotsinkielisestä aatelista. Ruotsin vallan jatkuessa maa olisi voinut unohtaa suomalaisen kielen ja ruotsittua.

1800 luvulla ruotsalainen Suomessa asuva sivistyneistö lähti nostamaan suomalaista kuluttuuria, kieltä ja kansallistunnetta tsaarin Venäjän alaisuudessa. Vuosisadan loppupuolella maassa vallitsi vahva suomalaiskansallinen sivistyneistö. Snellmannin "vallankumouksen" toimesta kapitalismi pääsi nousemaan. Työväenluokan määrä kohosi 50 vuodessa lähes nollasta yli sataan tuhanteen.
1800 luvulla syntyi suomalainen porvaristo työväenluokka lähinnä ruotsalaisuudesta irtoamisen kautta. Siinä toimessa kerättiin ohessa kansankulttuuria tuohivirsuja kuluttaen eivätkä "ryssät" asettaneet kapuloita rattaisiin. Kamppailu suunnistutui ruotsalaisen sivistyneistön aseman kukistamiseksi ja suomalaisuuden nostamiseksi valtavirraksi.

Tsaarin Venäjällä kehittyi myös kapitalismi. Se johti 1905 porvarillise-demokraattiseen vallankumoukseen ja tsaarinvallan antamien autonomian lakien rikkomisten peruuntumiseen.
Kansallinen heärääminen johti 1900 kieppeillä yhä voimakkaammin itsenäisyyshaaveisiin. Se alkoi olla realismi. Kansakunta oli muodostunut ja odotti seuraavaa askelta.
Suomalaisen porvariston kaksinaamainen politiikka alkoi. Puheissa julistettiin pahaa tsaaria. Eduskuntakäytännössä vedottiin aina tsaariin työväelle edullisen lakiesityksen kumoamiseksi. Porvaristo kumosi Eduskunnnan suuren enemmistön itsenäisyysjulistuksen heinäkuussa 1917 Venäjän kapitalistien hallitukseen tukeutuen.
Kun Venäjällä tapahtui marraskuussa 1917 porvaristomme kiirehti juosten vaatimaan itsenäisyyttä. Neuvostohallitus sen myönsikin.

Lyhyesti.
Ruotsi kasvatti valtakuntaansa sotien avulla itään kutakuinkin nykyisen itärajan kohdalle. Viipuri kuului aika ajoin Ruotsille.
Vuonna 1809 Venäjä valloitti Ruotsin itämaat. Yksi suuri motiivi on tullut esiin ja todistettu: Venäjä halusi estää sotatoimet Ruotsin Itämaan kautta Venäjälle.
1800 luvun lopulta lähtien suomalainen porvaristo vaati itsenäisyyttä mutta käytti tsaarinvaltaa ja 1917 Venäjän porvariston tukea työväelle suotuisten uudistusten estämiseksi. Suomalainen porvaristo "haukkui" Venäjää mutta se oli kapitalistiemme paras tuki.
Vuonna 1918 porvaristomme antoi vapaehtoisesti maan Saksan alusmaaksi. Kenraaliharjoitus päättyi Saksan tappioon I maailmansodassa.
Kutakuinkin vuonna 1935 Suomen kapitalistiluokka antautui vapaaehtoisesti fasistisen Saksan vasalliksi. Leikki johti suuriin tuhoihin ja päättyi fasistisen Saksan tappioon II maailmansodassa.

1920 ja 1930 luvuilla Kalevala oli fasistisen porvaristomme yksi kulttuuriase maan fasistisoimisessa.

Milloin kalevalainen karjalainen runous on syntynyt sitä ei ole kyetty arvioimaan.
Muutama historiallinen seikka.

Ruotsin tullessa Viipurin seuduille edellisen vuosituhannen alkupuolella se toi sinne feodaalisen valtiojärjestelmän. Vastaavasti Novgorod toi sinne idästä samaa. Molemmat toivat mukanaan kristinuskoa, idästä ortodoksista, lännestä katolista uskoa. Molemmilla oli uskonsa pääpaikalta valtuutus käännyttää väestö omaan uskoonsa. Ortodoksien valtuutus Kontantinnopolista ja katolisten valtuutus Roomasta. Siksipä Laatokan Karjalan runoudessa (Kanteletar) näkyykin kristillistä painotusta. Laatokan Karjalaan juurtui feodaalinen järjestelmä mutta jota vielä 1 800 luvun Vienassa ei juurikaan havaittu. Luonnollisesti Ruotsi toi feodalismin säätyvaltiota kaikille itäisille valtaamilleen alueille eli Länsi- ja Etelä Suomen alueille.

Kalevalan runot ovat kiistatta ennen valtiorakennetta sukuyhteisön aikana syntyneitä ja jotka säilyivät pitkään sen rappeutumisen aikana menneiden sankareiden tarueepoksina.
Kalevalassa heimoa ei juurikaan mainita ja vielä vähemmän perhettä. Silloinkin kun perhe on esillä, se on laajennettu perhe; Usea sukupolvi, rengit ja piiat samaa taloutta.
Suku sen sijaan runoissa on etusijalla. Suku oli keskeinen ihmisten yhdistymisen muoto. Se merkitsi suvulle velvollisuuksia jopa kaukaisten sukulaisten kohdalla.
Eepoksessa esiintyvät sankarihahmot tukeutuvat, ei suinkaan perheeseen, vaan sukuun.

Louhi uhkaa 45 runossa:
"Oi, Ukko Ylijumala!
Kaataos Kalevan kansa..
Surmoa suku katala."

Kullervo valittaa 36 runossa:
"Itketkö sinä minua.
Koska kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi.
Sortuheneksi su'usta?" Siis "Sortuheneksi suvusta?"

Väinämöinen ja Ilmarinen ovat suuren suvun edustajia, sukujohtajia.

Kaikki sivistyneet kansat ovat käyneet läpi menneisyydessä sukuyhteisön vaiheen ennen valtiomahdin ilmaantumista riippumatta siitä millä vuosituhannella tai vuosisadalla on eletty.
Viena syrjässä maailman melskeestä säilytti Suomea pidempään sukuyhteisön niin että kansanrunouden sankarit ovat suvun sankareita.

Viestissä on käytetty historiallisen materialismin filosofista metodia.

Yliopistotutkija Stepanovaa auttaisi, jos hän lukisi Kalevalan läpi ja merkitsi muistiin jokaisen kristinuskoon viittaavan maininnan. Tutkija kyllä huomaisi heti, etteivät ne sovi ollenkaan Kalevalan sukuyhteisön luonnon esineiden ja eläinten hengellistämisen sekaan.
Heti alussa, toisessa runossa, Sampsa Pellervoinen toimii luojana sen jälkeen kun ensimmäisen luvun sotka synnytti Väinämöisen. Sampsa luo metsät ja soiden eliöstön. Sen jälkeen Väinämöinen pääsee hakkaamaan kaskiaukiota.

Ensimmäisessä runossa luomiskertomuksessa: "Oi Ukko, Ylijumala, ilman kaiken kannattaja! Tule tänne tarvittaessa, käy tänne kutsuttaessa."
Runo päättyy: "Se on synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan, kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta."

Ensimmäisessä runossa on heti kolme henkiolentoa, Ukko, sotka ja Ilmatar mutta myös Väinämöinen. Väinämöinen kuvataan henkiolentojakin vahvemmaksi. Hän määrää niille tehtäviä. Toisessa runoissa kehään tuodaan maanpinnan kasviston ja eliöstön luoja Sampsa Pellervoinen.
Kristinuskon jumalilla Jeesuksella, Paholaisella ja muilla henkiolennoilla ei ole Vienan runoudessa osaa eikä arpaa.
Juuri muinaisuskomusten ja sukuyhteisön kuvailun takia Kalevalaan liitetty runous heijastaa maailmanhistoriallista kansanrunoutta, kuuluu samaan luokkaan kuin muutkin kansalliseepokset.

Vienalainen runous täyttää todella maailmanhistorialliset puitteet. Se painii samassa sarjassa islantilaisen Edda-runouden kanssa.
Rinnalle voi nostaa Homeroksen Odysseuksen ja Iliaan tai vieläkin vanhemman sumeerilaisen tarukronikan Gilgamesh tarun. Homeroksen kronikka kertoo kaupunkivaltioiden olemassaolon alkuajoista. Gilgamesh taru sijaitsee sukuyhteisön valtion rajamailla. Juutalaisuskoiset lainasivat Gilgamesh tarusta maailman luomisen, veljesvihan, tuhotulvan ja manalan.

Kalevala ei tietenkään ole loogisesti johdonmukainen esitys. oikein mistään mutta runoissa näkyy paljon olemassa olleen elämisen ja luonnon ehtoja. Runot itsessään kertovat paljonkin silloisen olemisen ehtoja. Runous syntyi ihmisen yhteydessä luontoon.
Viideskymmenes luku on lainattu katolisen kirkon neitsyt Mariasta ja neitseestä syntymisestä. Sen Lönnrot on laittanut Kalevalan taruun pappien painostuksesta. Viimeinen 50 runo huokuu koko muun Kalevalan elämästä poiketen.

Ensimmäisen runon viimeinen kappale. Tarina Väinämöisen synnystä.
"Virui siellä viisi vuotta, sekä viisi jotta kuusi,
vuotta seitsemän, kaheksan. Seisottui selälle viimein,
niemelle nimettömälle, manterelle puuttomalle.
Polvin maasta ponnistihe, käsivarsin käännältihe.
Nousi kuuta katsomahan, päiveä ihoamahan.
otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän.
Se oli synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan,
kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta."

Siitä Väinämöinen lähti maalle, tapasi Pellervon joka oli maata viljelemässä; puut, kukat heinät pihlajat yms. Kalevan kansa osasi jo maanviljelyksen. Entä Väinämöinen? Tässä toisen runon alussa hän oitis huomaa "neljä neittä". Ihmiskunta koostui täten kahdesta sukupuolesta.
Parhaiten Kalevalan sisään pääsee lukemalla kirjaa riimitysmuodossa. Siten pääsee kirjallisen moneuden ja kauneuden sisälle. Muutamat jeejusmaininnat voi sivuuttaa, koska Kalevan kansan maailmakatsomus perustui luontoon sinällään mutta sitä elollistaen.

Tuskinpa Venäjä koskaan on väittänyt Kalevalan runojen olevan venäläistä kulttuuriperinnettä.

Aloituksen linkissä seisoo todellinen arvio.
"ITÄRAJAN takana Kalevalaa nimitetään karjalais-suomalaiseksi kansaneepokseksi, Suomessa kansalliseepokseksi."
Tässä piilee totuus. Suurin osa runoista on karjalaisperinnettä. Perinteen sisällä on samoja aineksia, joita Suomen rajojen sisällä ennen katolisen kirkon ilmaantumista esiintyi. Lopulta runot jäivät karjalaisten valittavaksi ja kehittämiseksi.

Kalevalan runoissa on eräs outo linjaus. Kun kyse on numeroista ja lukumäärästä, ne harvoin ovat yksi ainoa luku. Runot sisältävät monia lukuja jostakin seikasta.