Olen tässä miettinyt, että seuraavatko kaapissa elävät ihmiset tällaisia keskusteluita. Ja kuinka paljon ylipäätään nykyään vielä on ihmisiä, jotka asuvat kulissisuhteissa?
Miten se tapahtuu? Tietääkö avopuoliso todellisen orientaation vai onko hänkin autuaan tietämätön? Vai onko tilanne molemminpuolinen kulissi?
Miten se tapahtuu? Tietääkö avopuoliso todellisen orientaation vai onko hänkin autuaan tietämätön? Vai onko tilanne molemminpuolinen kulissi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
... että on hyvinkin paljon lesboja jotka elävät kulissielämää.
Osa uskaltautuu jossain vaiheessa pois sellaisesta, osa ei koskaan.
Luulin aikanaan vuosia kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään mutta onneksi elämä meni toisin.
Nyt olen vuosia elänyt omana itsenäni ja alkanut VIHDOIN saavuttaa oikeata sielunrauhaa.
Voin vain kauhulla muistella sitä valtaisaa ahdistusta ja häpeääkin jota vuosia kannoin sisälläni. Mutta kun nämä asiat eivät todellakaan ole helppoja! Ymmärrän hyvin niitä jotka elävät kulissisuhteessa/kulissiheterona.
Tosin, täytyy kyllä sanoa, että suhteet naisten kanssa ovat monin tavoin paljon vaikeampia, enkä viittaa vain lesbouteen. Tuntuu että niin moni nainen on hyvin ongelmainen eikä suhteesta meinaa tulla mitään.... onhan niitä ongelmia mullakin mutta silti olen valmis sitoutumaan ja todella yrittämään. Tuntuu että moni nainen ei.
Naisten haasteellisuudesta huolimatta ;) onhan naiset vain niin ihania.
Tsemppiä kaikille kulissielämää eläville! Ei se aina helppoa ole tämä elämä. Ei millään tyylillä.
Mitähän kulissiavioliitto tarkoittaa.
Minä miettisin, että kulissi tarkoittaa sitä, että haluaa tietoisesti näyttää jotain muuta kuin mitä on.
Mutta onko kulissia myös se, että vain ollaan yhdessä vaikka ei mitään intiimiä elämää ole, on lapset ja muuten kaikenlaista tekemstä eikä oikeastaan mitään syytä lähteä eroamaankaan. On kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa. Ulospäin näyttää siltä, että kaikki on hyvin ja kyseessä on onnellinen ja ns. normaali ydinperhe. Mutta nämä ajatuksethan lähtee muiden päästä.
Ei tässä ns. kulississa elävät ihmiset välttämättä tietoisesti halua välttää kertomasta jotain. Liian usein kaikkea vain arvioidaan ulkoisen perusteella ei sen perusteella, mitä se ulkoinen sisältää. Ihmisillä on tarve luokitella. Ns. normaalia perhetta tai suhdetta tuskin kutienkaan on. On vain erilaisia suhteita, olemisen tapoja ja elämää.
Ei ns. kulissit aina oikeastaan ole kenenkään vika tai tahto. Ihmisillä vain ei ole tarvetta lähteä tuosta vain kertoilemaan omia henkilökohtaisia asioita jokapäiväisissä keskusteluissa eikä ole tapana lähteä kyselemäänkään mistään henkilökohtaisista ja erityisistä asioista.
Luulenpa, että on paljonkin kulisseja, koska jokin on niin usein vialla perheiden suhteissa. Mutta se on vain normaalia elämiseen oppimista. Kaikki ei ole aina täydellistä. En toki kiellä, etteikö todellisia kulissejakin löydy.
Minä en kuitenkaan koe eläväni mitään kulissi elämää. En oikein osaa asettua tähän normaaliperheen asetetelmaan, vaan odotan jossain vaiheessa löytäväni jonkun läheisen naisen, jonka kanssa myös jakaa elämää. Mutta siitä huolimatta keskityn huolehtimaan siitä elämästä, joka minulla on. On perhe, lapset, työ ja vastuuta, ystäviä ja paljon kivoja antoisia asioita tapahtuu päivittäin. Olen ajatellut, että jos joskus tulee eteen tilanne, että voisin jonkun naisen kanssa edetä syvällisempään suhteeseen, niin silloin täytyy asia ottaa tutkittavaksi sen tilanteen ehdoilla tilaisuuden vastaan. Jos sen sijaan vain tapaan kivoja ja ihastuttavia naisia, jotka eivät ikävä kyllä vastaa minun tunteisiini siten kuin toivoisin, niin nautin heidän seurastaan muutoin. En minä pyri peittelemään ajatuksiani tai kieltämään mitään, mutta asiat eivät vain tule esille. Elän hyvää elämää kun siihen asennoituu oikein. En täydellistä ja siitä puuttuu jotain. Mutta niin puuttuu varmasti monella muullakin. Aina voi kuitenkin toivoa, että muutoksia tapahtuu.
En osaa ajatella siten kuin eräs perheellinen ystäväni, joka löydettyään biseksuaalisuutensa halusi jatkuvasti etsiä ja tutkiskella ominaisuutta itsessään ja käydä ulkona, keskustella aiheesta aina ja kaikkialla ym. Minä koin sen aika itsekkääksi, koska on niin paljon muitakin asioita, joista keskustella ja jos tapaa ystäviä, jotka eivät ole lesbojat ei heillä välttämättä ole tarvetta eikä valmiutta keskustella tästä aiheesta. He haluavat vaihtaa muita ajatuksia ja muita kuulumisia ja näistäkin asioista keskusteleminen on tärkeää ja antoisaa.
Ei lesbous ole mikään yksi ja ainoa ihmisen muokkaava tekijä vaan vain yksi ominaisuus mielenkiintoisessa kokonaisuudessa.
sitä kun ei haluta rikkoa sitä pikkusievää ja ihan ok elämää vaikka siitä puutuisikin jotain oleellista.
Mä olen sitä mieltä että voihan sitä elellä vaikka kaurapuurolla lopunelämää mutta mä en vaan voisi tyytyä johonkin millä pärjää mutta missä ei ole sitä intiimiä ja rakkautta joka laittaa hymyilemään.
Voihan sitä jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa, sehän se juju tässä koko sydeemissä onkin.
Mä en ymmärrä ihmisiä jotka leikkii että elämässä ehtii ja kerkee, kun aika menee kuitenkin vain eteenpäin.
Kulissit on ihan hyvä tapa elää jos se sun elämälle riittää että puuhastelet kaikkea kivaa lasten kanssa jne.
Mä en vain haluaisi katsoa vanhana taaksepäin ja miettiä että olisihan sitä voinut antaa itselleen muutakin.
En mä arvioi kenekään suhteita, mulle on aika sama kuinka ihmiset haluaa rakkauttaan antaa ja ottaa vastaan. Mulla riittää ihan tämä oma elämä elettäväksi ja muut saa hoitaa omansa.
Mielipiteitä on tietysti asioista ja niitä laittelen, mutta jokaisen elämä on omissa käsissään, ja jos ei halua/osaa/uskalla niin ellei se ole mulle rakas ihminen niin en mä siihen puutukkaan.
Jos mun kulta sanoisi ettei enään sillain tunne vetoa minuun mutta kun tässä nyt ollaan jo oltu ja on yhteisiä isoja hankintoja niin jatketaan elämää yhdessä mutta silti erikseen, niin epäilen että suostuisin.
Tää kun tässä, tämä päivä, jossittelemalla tai katumalla sä et saa sekuntiakaan takaisin elämästäsi elettäväksi, musta se on niin hieno lahja että mua hävettäisi käyttää sitä leikimmällä elämää ja melkeen olemaan onnellinen.
Voihan sitä odottaa aina uutta auringonnousua ja tuumata että jospas se muuttaa jotain.
Itse sitä on oman onnensa seppä, odottamalla voi kasvattaa perunoita mutta onnensa ja rakkautensa eteen täytyy nähdä vähän vaivaakin.
Siksi oli kulisseja tai ei, mä sanon että nähkää enempi tekemällä enempi.
Kyllä tietää.
Kulisseista ei ole kyse vaikka käytännössä näyttää siltä. Mut rimpuilen henkien taistelua itseni kans, yritän lähteä. Ei oo helppoa ei. Miten voisi jättää parhaimman ystävänsä.
Mun exäni helpotti mun lähtöä järjestämällä mulle pakkohoitolähetteen Jorvin psykalle. Sieltä mut lempattiin jo tunnin päästä "vikahälytyksenä" ulos ja menin takaisin töihin. Seuraavana päivänä pistin eron vireille. Ilman tätä tempausta ois lähtö ollut vaikeempi.
Exä meinas, että musta tehdään pakkohoidolla "normaali".
yritetty on mutta kun ollaa hyvii kamui, ja 'tyhjän päälle' tavallaan joutus hyppää
mut psykalle lähtö saattaa olla edes mullakin jos päässä viiraa jokin asia liikaa
aurinkoa ja tsemppistä
;)
...tyhjän päälle hyppäämistä. joka uskaltaa, ei kadu!