joutuneensa psykiatrisessa sairaalassa
potilastoverin tai potilastovereiden psyykkisen väkivallan uhriksi.
Omat kokemukseni ovat sellaisia, että huonokuntoisemmat ja pidempään mielisairaaloissa
olleet voivat toimia osastoterroristeina vastatulleita ja parempikuntoisia kohtaan.
Oma kokemukseni:
Useita kertoja hoidossa ollut yli 50 nainen,
joka on maaninen, paranoidinen ja alkoholin suurkuluttaja oli lopulta repiä silmätkin pois päästä saatuaan apureita, joista yksi oli hänen 34 vuotta nuorempi poikaystävä.
Toisella osastolla vanha nainen nautti 'rassatessaan' minua, jonka hän oli jostain syystä ottanut silmätikukseen. Hän käytti itse sanaa: rassata.
Molempien 'osastoterroristien' elämänfilosofia on: Minun silmille ei hypitä! (Itse olen kiltti ja kohtelias.) En minä jää miettimään, miksi tuo
minulle noin sanoin. Annan aina kaksinverroin takaisin.
Hiljaisille ei heidän mukaansa kuulukaan mitään oikeuksia, koska he eivät vaadi niitä
Molemmat puuttuivat osaston joka asiaan.
Mielenkiintoista oli nähdä se, että psyykkinen terroristi käyttää samoja keinoja, oli hän sitten koulussa työpaikalla tai vaikka psykiatrisessa sairaalassa.
Aihe on arka mutta tärkeä.
potilastoverin tai potilastovereiden psyykkisen väkivallan uhriksi.
Omat kokemukseni ovat sellaisia, että huonokuntoisemmat ja pidempään mielisairaaloissa
olleet voivat toimia osastoterroristeina vastatulleita ja parempikuntoisia kohtaan.
Oma kokemukseni:
Useita kertoja hoidossa ollut yli 50 nainen,
joka on maaninen, paranoidinen ja alkoholin suurkuluttaja oli lopulta repiä silmätkin pois päästä saatuaan apureita, joista yksi oli hänen 34 vuotta nuorempi poikaystävä.
Toisella osastolla vanha nainen nautti 'rassatessaan' minua, jonka hän oli jostain syystä ottanut silmätikukseen. Hän käytti itse sanaa: rassata.
Molempien 'osastoterroristien' elämänfilosofia on: Minun silmille ei hypitä! (Itse olen kiltti ja kohtelias.) En minä jää miettimään, miksi tuo
minulle noin sanoin. Annan aina kaksinverroin takaisin.
Hiljaisille ei heidän mukaansa kuulukaan mitään oikeuksia, koska he eivät vaadi niitä
Molemmat puuttuivat osaston joka asiaan.
Mielenkiintoista oli nähdä se, että psyykkinen terroristi käyttää samoja keinoja, oli hän sitten koulussa työpaikalla tai vaikka psykiatrisessa sairaalassa.
Aihe on arka mutta tärkeä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koska olin itse paremmassa kunnossa, ei tullut ongelmia. Mutta näin niitä kyllä ja kuulin sellaisesta. Lisäksi potilaat kertoivat kuulteni tosistaan juoruja joita hoitajat levittivät ja uskoivat. Kun henkilökunta on kahvilla koko päivän eikä sitä kiinnosta mitä potilaat tekevät, ongelmia syntyy. Mikä johtuu siitä kun lukkoje takana ollaan eikä vapautta ole. Eli ei voi tuulettua, olla omassa rauhassa.
Se ihmetytti minua kun olin mielisairaalassa, miksi näitä pitempään siellä olleita ikäänkuin kuunneltiin enempi. Heillä oli etuisuuksia muihin nähden, esimerkiksi minut laitettiin huoneeseen jonka sitten eräs kaeummin siellä ollut halusi ja sai itselleen.
Minä jouduin toiseen huoneeseen, oli toki selvä miksi hän sieltä halusi pois, jossa haisi paska kun viereisessä sängyssä ollut potilas paskoi ja kusi housuihinsa. Hän ei pystynyt liikkumaan mihinkään, voimakkaan lääkityksen takia. Välillä hänelle tuotiin ruokaa, mutta hän ei pystynyt sitä syömään, kumminkaan ei tippaa laitettu.
ja sanoa, ettet muuta mihinkään. Mitä vaativampi
olet sinä enemmän saat haluamiasi asioita läpi.
Määräämishaluiset , nämä jotka dominoivat 'aina'
pommittavat hoitajia niin kauan, että saavat
tahtonsa läpi.
Hoitajilla lienee myös jonkinlainen suosikkisysteemi, ainakin joillakin heistä.
Jos osaat käsitellä heitä oikein voit päästä heidän suosioonsa.
Normaali kommunikaatio ei toimi psykiatrisissa sairaaloissa, normaalilla tarkoitan, että
asiat hoituisivat kuin muualla yhteiskunnassa.
Potilaan on moneen kertaan esitettävä hyvin yksinkertainen ja selvä asia hoitajille, jotka vievät sen raportille tai tiimiin, vaikka asian voisi hoitaa yksinkertaisesti 'heti'.
Näin potilaalle 'opetetaan' tärkeintä hullun hyvettä: nöyryyttä. Tieto ei kulje minnekään
vaan joudut uudelleen uudelleen kysymään samaa selvää asiaa. Tarkoitus lienee 'opettaa' auktoriteettien (hoitajien) kunnioitusta: hoitajat voivat ARMOLLISESTI vaikka tehdäkin pitkän ajan kuluttua asian hyväksi jotakin, josta sinun tulee osittaa kiitollisuutta. Sairaalassa yksinkertainenkin asia muuttuu monimutkaiseksi.
Kuilu hoitajien ja potilaiden välillä on liian syvä. Hoitajat juovat kahvia tai ovat tiimissä tai raportilla ja on 'pyhäinhäväistystä', jos erehdyt menemään kysymään jotakin asiaa tällöin.
Hoitajat pysyttelevät tiiviisti kansliassaan yhdessä toistensa kanssa. Pelkääköhän, että hulluus on 'tarttuva tauti'? (Tämä on vitsi.)
Potilaat jätetään oman onnensa nojaan .Onkohan kellään samaa kokemusta kuin minulla, että osastoilla potilaiden keskuudessa vallitsee 'vahvemman laki'.