Velallisen blues

Velallinen on vankina junassa, joka liikkuu kokoajan eteenpäin. Velaton istuu asemalla nenä jäässä odottaen nopeamapaa junaa.

Kyllä se pikajuna vielä sieltä tulee. Juna jossa pääsee ilmaiseksi ja joka on 70% nopeampi. Junia menee ohi, mutta velaton odottaa sitä ilmaista ja nopeaa junaa.

Taasko lippujen hintoja on nostettu, puhisee Velton (velaton) ja jatkaa odottamistaan..

Paikalle saapuu lopulta Vuokran(an)taja. Vuokrantajalla on lyömätön tarjous. Saat minun toisen paikkani ja hinta on vain 2 euroa kilometrille!

Velton kirjoittaa heti nimen paperiin ja hyppää junaan. Vanha höyryveturi puuskuttaa hitaasti ja kilometrin välein Velton juoksee viiden vaunun päässä olevan Vuokrantajan luo maksamaan kaksi euroa.

On tämä hieno sopimus, naureskelee Velton. Jos rahat uhkaavat loppua, voin aina hypätä junasta eli olen vapaa kuin taivaan lintu. Toista se on Vel(a)lisella, jonka on pakko istua kyydissä perille asti..

Vellinen istuu pääteasemalla ja odottaa Veltonia.
Velton soittaa hetken kuluttua. Tässä on vielä 300 km käveltävänä, mutta pääsimpäs halvemmalla!
Matka maksoi peräti euron vähemmän kuin sinulla ja enkä ollut junan vanki. Olen vapaa!

Velton kävelee radan reunaa tyytyväisenä, eikä katkennut käsikään haittaa hyvän bisneksen tehnyttä. Ensi kerralla en kyllä hypppää piikkipensaan kohdalla, tuumii Velton kiskoessaan okaita peräpäästään.

Syksyllä -70% piikkejä jäljellä tällä tahdilla, laskeskelee Velton.

Mitä me tästä opimme?

Emme varmaankaan mitään..

Junan vanki, Paua Vellinen