Tajunnanvirtaruno toisesta auto-onnettomuudesta, jossa on tullut kolhiinnuttua.
*******************************************
Satavia tähtiä
sumentunein silmin haukoin pimeää
syysvesi kasvoillani
kylmää
raikasta
valokiilako lie katkaissut lentoni
pimeys ympärillä
sakeaa
lohdullista
unohduksen houretta
pala metallia
vääntynyt rullalle keuhkoja vasten
ohimojen raivokas jyskytys
jarrutusmatka pitkä
keskinopeus satakilometriä tunnissa
tajun palautuessa
vapisin kylmästä
kuljettaja itki helpotuksesta
mutta syystummavesi satavina tähtinä
haluaisinko vielä jatkaa
*******************************************
Satavia tähtiä
sumentunein silmin haukoin pimeää
syysvesi kasvoillani
kylmää
raikasta
valokiilako lie katkaissut lentoni
pimeys ympärillä
sakeaa
lohdullista
unohduksen houretta
pala metallia
vääntynyt rullalle keuhkoja vasten
ohimojen raivokas jyskytys
jarrutusmatka pitkä
keskinopeus satakilometriä tunnissa
tajun palautuessa
vapisin kylmästä
kuljettaja itki helpotuksesta
mutta syystummavesi satavina tähtinä
haluaisinko vielä jatkaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jäin miettimään runosi loppuosaa:
" mutta syystummavesi satavina tähtinä
haluaisinko vielä jatkaa "
eli ei auennut minulle, hitaalla kun käyn :D
Tämä tapauspa sattuikin useampi vuosi sitten, joten olotila oli hieman sekava; toisaalta toivoi, että olisi lähtenyt siinä rytäkässä...
Äh, menee liian synkäksi.
Aurinkohan näkyy paistavan tänään, joten kiitos siitä. :D