Olin muutaman vuoden naimisissa puhtaan selkeän narsistisen persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa. Hän itse oli jo useamman eron läpikäynyt ja edellisestä erostaan jotain ”ulkopuolista psykiatrin apua” itselleen hakenut ”erosta eteenpäin päästäkseen” - psykiatrikäynnit olivat muutaman kerran jälkeen loppuneet narsistin aloitteesta.
Yhdessäollessamme hän näytti koko narsistisen maailmansa oravanpyörän alusta loppuun: ”lovebombing” alkuun, josta nopeasti minua alettiin eristää, kaasuvalottaa, mitätöidä, hylkiä, käyttää viikkojen mykkäkouluja viereisessä huoneessa nukkumisineen (silent treatment) - suhteen loppuvaiheella hän oli avoimen paha, kuin riivattu psykopaatti. Minä otin eron puheeksi, josta hänen piti jälleen saada viimeinen sana, heittäen minut viimein ulos yön selkään yhteisestä kodistamme. Sittemmin olin hänelle totaalisesti ilmaa, uusi uhri kierroksessa - lienee ollut suhteen loppumetreiltä asti. Minulta meni rahat, koti, terveys, itsetunto - kaikki. Traumaterapiassa puran suhdetta ja kokemaani auki. Omat vaatteet ja häälahjat sain matkaani avioliitosta ”uloslennettyäni”.
Minuun hän on vain projisoinut omat virheensä ja valuvikansa, jakaen tätä tietoaan auliisti eteenpäin. Olen ”epätasapainoinen”, ”mielisairas”, ”hullu mustasukkainen vahtija”, ”verenimijä”, ”rahanahne kusettaja”, ”laiska”, ”aikaansaamaton”. Niin se mieli muuttui, alkuun rakkauspommituksen aikaan olin sitä kaikkea vastakkaista ja hullut exät edellämainittuja.
Mietin edelleen, kuinka tietoinen tuollainen ihminen on omasta narsismistaan ja sen ongelmallisuudesta? Hän ei voinut sietää koko aihetta. Omasta ex-sukulaisestaan puhuessaan hän ei muistanut koko ”narsismi”-sanaa - kertoi sukulaisten olevan tyytyväisiä, kun ”olivat päässeet siitä... siitä... siitä.. mikä se sana nyt olikaan, se kukka joka keväällä kukkii, se...?” Kovin erikoista oli se, että hän ei myöskään IKINÄ pystynyt sanomaan sitä sanaa (narsisti) ääneen. Jotenkin se ei vaan ”tullut mieleen”. Pahinta oli kuitenkin se, jos itse konfrontoin häntä käytöksestään tai etenkään historiastaan/ persoonallisuudestaan. Hän sai järkyttävät raivarit, syyttäen minua tästä kaikesta, mitä ääneen sanoin. Ja että minä tein hänestä niin ”kummallisen”, ja ”hänen elämä tuhoutuu”.
Voiko psykiatri olla havainnut tällaista persoonallisuutta muutamassa kerrassa tai ehkä jopa ottanut asiaa käynneillä esille? Voiko olla, että hän itse ”tietää” narsisminsa (joka ei todella ollut mitään peiliin tuijottava-itsensä ihailija, vaan psykopatiaa lähentelevä tyranninen, kuolettavan vakava ongelma)? Narsisti hyljeksi minua todennäköisesti siksi, että tulin niin tietoiseksi tästä häiriöstä ja hankin itselleni apua. Sehän tietysti todisti sen, että itse olin se mielisairas ;)
Yhdessäollessamme hän näytti koko narsistisen maailmansa oravanpyörän alusta loppuun: ”lovebombing” alkuun, josta nopeasti minua alettiin eristää, kaasuvalottaa, mitätöidä, hylkiä, käyttää viikkojen mykkäkouluja viereisessä huoneessa nukkumisineen (silent treatment) - suhteen loppuvaiheella hän oli avoimen paha, kuin riivattu psykopaatti. Minä otin eron puheeksi, josta hänen piti jälleen saada viimeinen sana, heittäen minut viimein ulos yön selkään yhteisestä kodistamme. Sittemmin olin hänelle totaalisesti ilmaa, uusi uhri kierroksessa - lienee ollut suhteen loppumetreiltä asti. Minulta meni rahat, koti, terveys, itsetunto - kaikki. Traumaterapiassa puran suhdetta ja kokemaani auki. Omat vaatteet ja häälahjat sain matkaani avioliitosta ”uloslennettyäni”.
Minuun hän on vain projisoinut omat virheensä ja valuvikansa, jakaen tätä tietoaan auliisti eteenpäin. Olen ”epätasapainoinen”, ”mielisairas”, ”hullu mustasukkainen vahtija”, ”verenimijä”, ”rahanahne kusettaja”, ”laiska”, ”aikaansaamaton”. Niin se mieli muuttui, alkuun rakkauspommituksen aikaan olin sitä kaikkea vastakkaista ja hullut exät edellämainittuja.
Mietin edelleen, kuinka tietoinen tuollainen ihminen on omasta narsismistaan ja sen ongelmallisuudesta? Hän ei voinut sietää koko aihetta. Omasta ex-sukulaisestaan puhuessaan hän ei muistanut koko ”narsismi”-sanaa - kertoi sukulaisten olevan tyytyväisiä, kun ”olivat päässeet siitä... siitä... siitä.. mikä se sana nyt olikaan, se kukka joka keväällä kukkii, se...?” Kovin erikoista oli se, että hän ei myöskään IKINÄ pystynyt sanomaan sitä sanaa (narsisti) ääneen. Jotenkin se ei vaan ”tullut mieleen”. Pahinta oli kuitenkin se, jos itse konfrontoin häntä käytöksestään tai etenkään historiastaan/ persoonallisuudestaan. Hän sai järkyttävät raivarit, syyttäen minua tästä kaikesta, mitä ääneen sanoin. Ja että minä tein hänestä niin ”kummallisen”, ja ”hänen elämä tuhoutuu”.
Voiko psykiatri olla havainnut tällaista persoonallisuutta muutamassa kerrassa tai ehkä jopa ottanut asiaa käynneillä esille? Voiko olla, että hän itse ”tietää” narsisminsa (joka ei todella ollut mitään peiliin tuijottava-itsensä ihailija, vaan psykopatiaa lähentelevä tyranninen, kuolettavan vakava ongelma)? Narsisti hyljeksi minua todennäköisesti siksi, että tulin niin tietoiseksi tästä häiriöstä ja hankin itselleni apua. Sehän tietysti todisti sen, että itse olin se mielisairas ;)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikilla ihmisillä on itsetietoisuus mutta narsistilla se on niin vähäinen ettei hän pysty käsittelemään avoimesti ja kriittisesti omia tekemisiä ja ajatuksia. Kerran laitoin narsistin selkä seinää vasten tekemisistään ja huomasin kyllä että hän tiedosti jollakin tasolla mitä teki mutta hyvin nopeasti palattiin samaan vanhaan toimintaan. Normaalisti ihminen korjaa toimintansa tässä tilanteessa.
Näit ehkä hetken ajan häivähdyksen narsistin todellisesta itsestä. Narsistillahan on myös todellinen itse, mutta se on alisteinen hänen itsensä kuvalle, jota kuvaa pitää todellisempana kuin todellista itseään.
"En sano, ettei narsistilla olisi "itsen" ydintä. Mutta sanon että narsisti pitää kuvaansa - johon hän identifioituu täysin ilman varauksia - parempana kuin Todellista Itseään. Todellinen Itse tulee Kuvan orjaksi. Siksi narsisti ei ole itsekäs, koska hänen Itsensä on halvaantunut ja alisteinen."
-SamVaknin
"Mieleeni tulee tästä kappaleesta jotain. Jotain sellaista, joka omassa narsisti-psykopaatissani liikutti minua.
Kaiken sen asioiden ja itsemme riepottelun keskellä näkyi jotain jota en ymmärtänyt. Toisinaan tuntui kuin sitä henkilöä ei olisi ollut kenen kanssa luulin keskustelevani, kenelle annoin erilaisia palautteita yrittäen saada asioita edes jonkinmoisiin siedettäviin uomiin.
Oli vain lupauksia ja niiden pettämistä. Oli henkilö joka katsoi silmiin, kuunteli ja lupasi. Oli joku toinen joka lähti... Niin, ties minne ja vei sen toisen mennessään.
Niin lähtivät siis he kaksi. Hänen todellinen itsensä ja hänen itsensä kuva."
-Minä linkissä Heitä on kaksi, hän itse ja hänen kuvansa
Narsistille on tullut ehkä kerran
kymmenessä vuodessa.mieleen
oma käytöksensä.
Hän on voinut sanoa; rajoitankohan
liikaa tms.
Kohta kuitenkin entinen meno on
jatkunut.
Niin, mitäköhän sisällään miettii? Onko henkinen väkivalta kuitenkin sen verran suunnitelmallisiakin piirteitä saanut vuosikymmenten varrella että tietää koska lyö toista lysyyn. Ääneenkin voi aprikoida kun on yksinvaltias siitä huolimatta mitä lipsauttelee.
Uskon narsistin tietävätn etukäteen miten kaikki tulee etemään hänen taholtaan viimeistään silloin kun uhri ei osoittautunutkaan siksi taivaan ihmeeksi joka pitäisi olla että narsistin sisäisimmät ajatukset tietää ja niiden mukaan toimii...ilman säröjä.
"rajoitankohan liikaa"
Rajoitankohan liikaa, uhrin toiminta voi hidastua liikaa sen seuraksena eikä uhri pysty enää palvelemaan niillä tavoin kuin narsisti edellyttää, käsikassara käy virattomaksi.
"eikä uhri pysty enää palvelemaan niillä tavoin kuin narsisti edellyttää,"
--Ja on löytänyt nämä sivut jotka opastavat.
Tietää tilanteen ja varautuu.
Hakee merkkejä ja dokumenttejä.
Mitä tuolla narsistin palvelemisella tarkoitat?
Sekä "palvomista" jota hän odottaa.
Meidän lähipiiriin kuuluu myös kuvaamasi kaltainen tapaus. Alusta asti seurasimme sivusta, miten miehessä; ”uudessa ihannekumppanisssa ja sielunveljessä” oli jotain ”hämärää”, emme vaan osanneet sanoa mitä. Yritti kietoa pikkurillin ympärille meitäkin mutta kun emme lähteneet peliin mukaan niin jo alettiin meitä syrjiä ja eipä kauaakaan kun ystävän yhteydenpito hiipui ja lopulta loppui. Itse olimme myös sen verran pölvästejä että pidimme myös ystävää itsekkäänä ja röyhkeänä koska miehen tultua kuvioihin kaverit unohtui.
Tänä päivänä ymmärrän, että ystävä olisi tarvinut meitä. Ja että intuitio miehestä oli oikeassa: narsistinen persoona, oikea psykopaatti. Sittemmin tarina on alkanut aueta enemmänkin ja juttuja kuulunut. Mies porskuttaa nenä pystyssä eteenpäin ja käpälä pystyssä ”smirk”-ilme kasvoillaan morjestelee suurieleisesti kuin mikäkin voittaja. Tekisi mieli laittaa lehteen kuvallinen ilmoitus, että varokaa tätä ”sielunveljeä” — rahalla saa ja hevosella pääsee :-D Sellainen ”velikulta” että pelätä saa jonkun vielä pääsevän hengestään joku päivä.
Joo, omahyväinen virnistys.
Aina, ihan aina. Useimminten peittelee sitä virnistystä vaivoin. Että ei ihan heti paljastuisi.
😏
"naanake" Hyvä aloitus viestillä, hmmmm......... mitähän sanoisin, tämä juttu on melkein kuin meidän tarinamme mutta se narsisti vain oli nainen johon tutustuin ja jonka kanssa olin sitten vuosia yhdessä, naisella oli kyllä ulkonäköä ja se oli sitten se voimavara mihin hänellä kaikki perustui, hän hyppäsi edellisestä suhteesta vauhdissa mukaani, ja sitten tarina oli kuin aloittajalla mutta se narsisti oli nainen, mutta sitten kun sain tarpeekseni ja nostin kytkintä niin uusi isäntä ilmestyi viikossa, oli luultavasti jo valmiiksi katsottuna uusi uhri, onneksi minua oli varoitettu jo suhteemme alussa niin tiesin olla vähän varuillani asian suhteen, mutta seuraava oli niin rakastunut ja sinisilmäinen että muutama vuosi meni ja sama peli ja lisäksi firman konkurssi ja mies puilla paljailla, no sitten naisella alkoi jo maa poltella jalkojen alla ja vaihtoi toiselle reunalle Suomea ja varmaankin jatkaa samalla tyylillä, sen hän kyllä osaa ;) mutta kaikesta huolimatta olemme edelleen puheväleissä.
"mutta kaikesta huolimatta olemme edelleen puheväleissä. "
Nyt todellinen kysymys.
Miksi?
No mutta kun se on sitten kuitenkin sellainen asia jota se narsisti ei itse tajua, niiiiiin antaa sen olla omissa maailmoissaan, saattapa hyvinkin olla jonkin sortin sairautta, onhan siinä narsistissa toki hyviäkin puolia, ja jos toinen osapuoli on henkisesti vahva ja tasapainossa niin ei se laivaa kaada, sopiva välimatka on parasta lääkettä asiaan ;)
"onhan siinä narsistissa toki hyviäkin puolia,"
Ja nuo ovat?
Narsistissa ei ole hyviä puolia, ne puolet, jotka vaikuttavat hyviltä, ovat juuri niitä pahimpia puolia ja niitä kannattaa varoa kaikista eniten.
Uhri ja uhrit.
No jo on kyökkifilosofit taas asialla!
Koettakaa jo tajuta, ettei narsisteja ole, jollei ole heille lakeijoita.
Täällä itkette kuinka narsisti on muka pettänyt teidät.
Hyi helevat a.
Itse te olette etsineet narsistisen suhteen.
Naiselle, 40-55v, kun antaa ymmärtää, että on maailman ihmeellisiin olento, niin miehelle on taivas (rahahanat)auki!