Mikä tekee

Kollageenin puutos. Samaan kohtaan kun piiskaa niin verinahkaan uppoaa suht nopiaan.

Älykkyys ja empaattisuus.

Herkkä monelle asialle..
Se miten koen asiat.: tunteet , toiset ihmiset ,ympäristö , melu .

En olen mielestäni miteenkään erityinen tai erityisen korostuneen epänormaalin herkkä.

Olen kyllä tempperamentiltani ujompi ja arempi ollut aina ja mun kestää ns. lämmitä uusille asioille ja ihmisille. Olen aina ollut sellainen joka on ensin katsellut hetken sivusta ja lapsena vanhempani sylistä arkana ja sitten vasta lähtenyt mukaan toisten lasten juttuihin kun olen kokenut että tilanne ja lapset on kivoja, ystävälisiä ja turvallisia.

Ex-avokki totesi usein ääneen mulle että: sä oot tosiasiassa hyvin herkkä.

En kysellyt sen pointtia kommentille sen tarkemmin mutta ymmärsin että se kai tarkoitti sitten sitä
että peittelen herkkyyttäni, yritän esittää kova nahkaisempaa mitä olen, vahvempaa selviytyjää mikä todellisuudessa olen ja se hämää monia.


olenkin monesti ollut todella pahassa jamassa sitten kun muille on alkanut tilanteeni selviään.
Monesti kun totuus alkanut valkeneen on tarvittu jo ulkopuolista apua ja minulta on kyselty niin sadat kerrat että miksi en ilmaisut mitenkään mikä hätä minulla todella oli.

Tuttua juttua. Usein olen saanut avun viimeisillä hetkillä ennen kuin olen ns. vajonnut hengettömänä pinnan alle. Aivan viimeisten sekunttien ollessa kyseessä.

Toinen iso asia mikä tekee minusta herkemmän on menneisyyteni. En sinällään ole sen erityisempi kuin kukaan muukaan arka ja ujo tempperamenttinen mutta minulla on erityisen vaikea menneisyys. Olen kasvanut aikuiseksi ns. sotatantereen etulinjassa luotisateessa. Ryskeessä ja paukkeessa. jossa huomisesta ei voinut tietää.

Normaalisti lapset elää lapsuutta jossa arjessa on turvalliset rutiinit. Voi luottaa että huominen menee samalla turvallisella kaavalla ja vanhemmat on siinä kun herää aamulla.

Minä en voinut koskaa illalla olla varma onko vanhemmat kotona kun aamulla herään. En koskaa osannut ennustaa mitä huomenna tapahtuu. Koin monenlaisia pelkoja ja ahdistuksia varhaislapsuudessani. alle 4 vuotiaana. lapsuuteni oli selvitymistä.

se jätti jäljen. Herkkyyteni näkyy mm. taipumuksena vajota vastoinkäymisten ja väsymyksen edessä depressioon. Vajoan siihen herkästi ja aikuisuuteni on sen takia pakko rakentaa niin kuin olisin vieläkin se 4 vuotias lapsi.

Minun täytyy tarjota aikuisuudessa itselleni se itse, jota vaille jäin lapsena. Jos minut istutetaan lapsuuteni olosuhteisiin aikuisena alan hiljaa vajota depressioon.

"erityisherkkyys" minussa on siis lapsuuteni traumatisaatiota jonka takia aikuisuudessa herkemmin vajoa vakavaan tai keskivaikeaan depressioon. Tämä jälki risaisesta lapsuudesta on suurin kahleeni, Suurin haavani ja suurin suruni. Myöskin paljon aikaa ja suunnitellua vaativa asia, sillä elämäni on tavallaan kuin minulla olisi lapsi jonka turvallisuusj a rutiininomainen arki pitää turvata. Se "lapsi " olen vain minä itse.


arkeni on aika pitkälle jatkuvasti depression uusiutumisen estämiseen tähtäävää toimintaa. Minun pitää monissa arjen asioissa ottaa jatkuvasti huomioon oma herkkyyteni ko. sairauteen ja rakentaa heräämisestä nukkumaan menoon saakka jokainen päivä niin että se edesauttaa terveyttäni eikä sairastumistani.


opetteluahan se on. Kun kuulin 2013 että minulla on 90% elinikäinen riski toistuvaan uusiutuvaan depressioon, se löi minut aivan maihin. Koin olevani sairauden ikuinen orja joka joutuu terveenäkin kantamaan taakkaa selässään siitä ja ikuisesti pelkäämään milloin se alkaa taas.


Kapinoin aluksi erityistä herkkyytäni vastaan enkä suostunut hyväksymään sitä. Laitoin elämän ranttaliksi. Biletin ja ryyppäsin usein ja valvoin tahallaan öitäni haistattaen paskat sille että just niistä se depressio voi puhjeta taas.


Vihasin vanhempiani koska he mokasi ja mä maksan siitä nyt tällä vitun sairaudellani. Lopulta se tuska meni ohi ja hyväksyin asian. Aloin opetteleen huolehtimaan itsestäni ja järjestään arkeani sairausherkkyydelleni turvallisksi

Taiteellisuus ja älykkyys. Tyhmillä ei erityisherkkyyttä.

Minä olen normaalia epäluuloisempi ja ihmisiin luottamaton, kuten on tässä tullut jo ilmi.
Minun on vaikea luottaa ja se ilmenee pieninä hermoromahduksina, kunnes jälleen taas tasoittuu. Luottamus vaatii paljon ja murtuu herkästi.

Tyhmillä ei asiaa erityisherkkien klubiin.

Kuukausi psykiatrian sairaalassa muutti näkökatseeni, olemme kaikki täysin tavallisia ihmisiä mutta joillakin on vaan vaikeaa.
Tähän sisältyy kaikki vammaiset, sairaat, psykoosia sairastavat, autistiset.
Ja terveitä ihmisiähän ei ole edes tutkittu mikä heidän pään tilanne on.

Ei jaksa olla mustasukkainen. Tietenkin jos toinen tahallaan sitä aiheuttaa. Se ei kuulu normaaliin liittoon. Vapautta molemmille. Mies antaa huonommin vapautta kuin nainen. Enkä tarkoita tällä uskottomuutta. Kateellinen en ole ollut kuin lapsena. Ymmärtäähän sen että nuorena elämänalku liitossa saattaa olla ahdistavaakin kun halutaan omistaa toisensa, mutta asiat tasoittuvat. Nyt on aivan hyvin.🤗

Riippuu miehestä ja naisesta. Kaikki ei olla samanlaisia. Erilaiset lähtökohdat elämässä. Toinen on saattanut jo elää ennenkin avioliitossa ja toinen henkilö ei missään suhteissa. Toinen voi olla riippuvainen enempi toisesta vaikka ei välttämättä taloudellisessa mielessä. Lapsuuden olosuhteet voivat vaikuttaa. Jne.

aistit on herkät, aistin herkästi asioita. se on sekä haitta että rikkaus elämässä.

Kofeiini ja nikotiini yliherkkyys.

Itken tosi herkästi. Eläydyn elokuviin ym, koen voimakkaasti esim. Toisten suru tarttuu. Olen yrittänyt opetella, kyynelkanavat ei opi.