Hinta tietysti riippuu lukuisista seikoista, mutta osaisiko joku antaa karkean haarukan, kun lähtökohdaksi oletetaan 20 vuotta vanha 40-jalkainen laadukkaana tunnettu vene, matka-ajaksi 3-4 vuotta ja miehistön kooksi kaksi henkeä.
Paljonko on kokonaiskustannus, kun IHAN KAIKKI kulut huomioidaan.
Paljonko on kokonaiskustannus, kun IHAN KAIKKI kulut huomioidaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kukaan toinen ei voi laatia sinun yksilöllistä kokonaisbudjettiasi. Suurin menoerä ei muodostunut veneen käytöstä, ei ainakaan omalla kohdallani, ei myöskään elämiseen liittyvistä kustannuksista. Itse asiassa elämiseen veneeseen liittyvät kustannukset olivat 3 vuoden aikana selvästi pienemmät kuin kotioloissa.
Isoimmat budjettiin vaikuttavat asiat ovat
- tulojen loppuminen, ellet jo ole eläkkeellä
- kotiasuntoon liittyvät menot, ellet laita omaa asuntoasi vuokralle tms.
Jos olet hankkinut paatin 3-4 vuoden retkeä varten ja myyt sen retken päätyttyä, minkä arvelet tappion olevan? Veneen valtamerivarusteluun kulutettu raha ei todennäköisesti parane se jälleenmyyntiarvoa. Jos etukäteen olet huolellisesti testaillut paattisi avomeriolosuhteissa, kalliiden yllätysten riski matkalla on vähäinen.
Koko maailman kattava venevakuutus on iso menoerä. Vakuutusmaksu riippuu vakuutusyhtiöstä ja veneestä. Halvin vakuutus on vastuuvakuutus, joka ei korvaa omalle veneelle mahdollisesti sattuvia vaurioita. Vastuuvakuutus on pakollinen, jos reissun aikana aiot poiketa marinoihin.
Kokemuksesta voin sanoa, että matkan hinta riippuu täysin käytettävissä olevista tuloistasi ja säästöistä. Tämä koskee purjehtijoita, joiden täytyy kysellä kustannuksista tällä palstalla.
Juoksevat kulut 2,5 tonnia kuussa eli 30 tonnia vuodessa.
Vene ja veneen varustelu 90 tonnia.
Yhteensä kolmessa vuodessa 180 tonnia.
Lisäksi tietenkin menetetyt palkkakulut.
https://www.yachtingworld.com/cruising/112027-112027
"Lisäksi tietenkin menetyt palkkakulut" - Näitä ei taviksen kuulu laskea mukaan, ne kun menettää ilman maailmanympäripyrjehdustakin. Mitään ei jää säästöön koko vuoden palkasta.
En ole koskaan ymmärtänyt menoerää "menetetyt tulot". Saamatta jäänyt tulo ei ole sen enempää tulo kuin meno, se ei vaikuta mitenkään budjettiin tai suunnitelmiin.
Kyllä mie uskon, että sie ymmärrät!!
Ei ole sellaista kuin menetyt tulot, jos seilaa eikä ole palkkatöissä. Mutta jos työnantaja ei maksa palkkaasi, silloin menetit tulosi, jos siis olit töissä.....täh?
Elikä siis suunnitellessasi matkaa kirjaat sarakkeeseen tulot palkkatulosi ja sitten menoihin kohdan "menetetyt tulot". Voihan sitä noinkin, mutta en silti ymmärrä, miksi laskea saaduksi jotakin jonka tietää jäävän saamatta. Ei ymmärrä.
2000€/kk riittää. Lisäksi veneen hankinta ja varustelu. Aika realistinen meininki nuorella ruotsalaisella parilla, kun kattelee youtubesta RAN sailing. Mukana myös veneen korjailua, kustannuksia yms..
Jos lähtöön vaikuttaa niinkin pieni asia kuin talous, lähtö ei toteudu ikinä.
Oikeasti paljon merkityksellisempiä asioita kuin raha ovat kyky irrottautua sosiaalihuoltoyhteiskunnasta, työorjuudesta, kavereista, kyky sivuuttaa epäilijöiden ja tyrmääjien kommentit, yleinen tekninen ja merenkulullinen osaaminen, parisuhderiskin sieto, kyky sietää pelkoa tyhjän päälle paluusta, terveydentila jne.
Jos on ollut saumaa hankkia ja maksaa 40 -jalkainen laatuvene, on silloin myös maksettuna asunto. Sen voi, ja se kannattaa myydä pois. Se raha, 180-300 000 eur riittää saletisti. 50 000 tilille ja loput sijoituksiin joita voi purkaa vähitellen. Juuri tästä syystä asunto kannattaa myydä eikä vuokrata pois. Pelivaran takia.
Kaskovakuutus lienee hyvä olla johonkin Panamaan saakka, 5000 eur. Sen jälkeen hinta nousee, mutta niin on noussut taitokin hallita riskejä. Harkitsee sitten että miten on. Yleensä vuosien mittaan kaikenlainen pohjoismainen kaikesta jännittäminen vähenee. KELA:a ja sitä OP-Pohjolaa ei niin tule funtsittua.
1000 eur/kk antaa elannon. Se riittää jos pysyy ankkuroidussa veneessä ja lähirannoilla. Kauemmas meno vaatii marinan ja kuluja tulee muutenkin lisää. Turistimatkailuun vene ei ole sopiva. Jos sellaista hakee, matkojen on hyvä alkaa Hki-Vantaalta.
Venettä ei kannattane varustella erityisemmin. Tulee vain vaikeampia korjauskohteita. Varustelu sen mukaan mitä itse osaa laitella. Osaavaa apua ei välttämättä saa Hollannin jälkeen kuin kanssaveneilijältä säkällä. Muu on hermojarepivää sohlaamista ja eriasteista kusetusta.
Homma onnistuu siis 50 000 eurolla veneeseen kertyvä korjausvelka, ehkä purjeiden kanssa 30 000 arvonalenema myös joku 30 000. Noilla ei ole mitään merkitystä koska sinä elät vain yhden kerran.
Kiertoa ei kannata ottaa pakkomielteiseksi suoritukseksi, eikä etenkään aikataulutetuksi pakkosuorittamiseksi. Jos jossain on hiton kliffaa niin sinne kannattaa jäädä pidemmäksi ajaksi. Jatkaa sitten kun veneen veroraja lähestyy tai alkaa tuntua ykstoikkoiselta.
Lähtöpäivä nyt tänään allakkaan ylös. Hyvä on vaikka 5.5.2020. Sitten peräsimen, taliboksin tai vetolaitekumin , startin ja laturin jne. kunnostukset, kolmas reivirivi isoon, vakuutusyhtiöiden kilpailutus jne. Kesällä veto Helgolandiin ja takaisin tai jos kaikki toimii ja homma maittaa, seilaa vene lomalla valmiiksi jonnekin alemmas. Silloin suurin askel on jo tehty.
Kääriliinoissa ei ole taskuja eikä kukaan reissuntekijä ole tullut tilittämään että olipas virhe lähteä. Päinvastoin, aina.
Ilman parempaa kokemusta kuin lähivesillä seilaaminen tuo Arielin kommentti kuulosti kokeneen seilorin "vuorisaarnalta" jota kannattaa tutkia
" Pallonkierto" ei todellakaan ole kaikkien juttu vaan harvojen jotka haluavat, osaavat ja uskaltavat tehdä sen. Toisaalta juuri vaativuus vapauttaa tavallisen seilorin suorituspaineista ja antaa luvan jatkaa entiseen malliin lähivesillä....
Ariel tekee juuri sitä mistä monet uskaltavat vain haaveilla. Tuo irrottautuminen totutuista kaavoista ja ympyröistä, on se todellinen koetinkivi.
Kyky kulkea omia teitään ja tehdä omia ratkaisuja kysyy sellaista luonteen laatua, jota vain harvoilla meistä löytyy. Hypätä kylmään veteen on vanha sanonta, mutta siellä on takana kuitenkin tietty totuus - pelottaa ennen päätöstä.
Lähtösuunnitelmaa täytyy maistella monelta kantilta ja kun se tuntuu omalta, niin voi luonnostella sitä lähtöpäivämäärää. Missään tapauksessa ei pidä hirttää itseään mihinkään tiukkaan etukäteen luotuun matka-aikaan, sillä se on varma keino saattaa itsensä lopulta stressaavaan umpikujaan. Veneen myynti Panamassa on ollut jollekin hyvin traumaattinen kokemus, mutta se ei tietenkään saa olla maailman loppu - aloitetaan taas uusi sivu elämässä.
Sanomattakin on selvää, että fyysinen ja henkinen terveys tulee olla kunnossa. Tästä tullaan siihen tosiasiaan, että mitä nuorempana matkalle pääsee, niin sen paremmin kestää reissun rasitukset. Sairaalan tarpeet tulevat EU: n ulkopuolella erittäin kalliiksi, joten joissakin tapauksissa itsensä vakuuttaminen voi olla viisasta. Tärkeintä täässä on se että lähtiesssä saa ”terveen” paperit, sillä jos on jotakin sairautta alla, niin saattaa tulla vaikeuksia vakuutuksen kanssa.
Ero perheestä ja mahdollisista lapsenlapsista on monille hyvin raskasta. Pariskuntien yhteinen seiluu saattaa vaarantua, siitä että mummi ei pysty olemaan kuukausitolkulla erossa lapsenlapsistaan. Tässä tilanteessa toiset järjestävät miehistön vaihtoja ja kyttäilevät lentoja matkan varrella oleviin satamiin. Monet kokevat tämän hyvinkin hermoon käypänä asiana.
Aloittaja on oikealla asialla siinä, että taloudellinen puoli täytyy olla hallinnassa kun lähtösuunnitelmia tekee ja ruusunpunaiset lasit täytyy ottaa pois silmiltä.
Paljon näkee matkalaisia, jotka ovat lähteneet liian optimisella asenteella reissuun. Jos päivästä toiseen joutuu kaikesta pihistelemään, eikä esimerkiksi ole varaa tehdä matkan varrella maissa käyntejä kiinnostavissa kohteissa, tulee siitä varmasti stressiä, joka saattaa purkautua riitoina miehistön kesken.
Luonne ja maailmankatsomus ratkaisee, sen uskaltaako kaiken omaisuutensa laittaa kiinni tähän seikkailuun. Nuoremmilta se saattaa onnistuakin, mutta vanhempi väki on tässä suhteessa paljon harkitsevampia ja välttävät joutumasta selkä seinää vasten.
Aloittajalle toivon itsensä tuntemista ja onnea suunnitelmansa toteuttamiseen.
ariel371 kirjoitti: "1000 eur/kk antaa elannon. Se riittää jos pysyy ankkuroidussa veneessä ja lähirannoilla. Kauemmas meno vaatii marinan ja kuluja tulee muutenkin lisää. "
Kun itse seilasin pallon ympäri vaimoni kanssa, kävi juuri päinvastoin! Kulut putosivat ja palvelusatamia tarvittiin hyvin harvoin, kun Panaman kanavasta oli päästy Tyynen valtameren puolelle. En ole koskaan elänyt yhtä halvalla kuin silloin. Tyynen meren saarilla, joissa ei ollut lentokenttiä eikä turismia, rahalla ei ollut samaa merkitystä kuin olemme täällä tottuneet.
Uudessa Seelannissa olimme taas "sivistyksen piirissä" ja pitkästä aikaa piti mennä maksulliseen satamaan. Satamamaksu hämmästytti aluksi, koska se tuntui olevan aivan yhtä kallis kuin Euroopan vierassatamissa. Onneksi olikin mukava yllätys: maksu ei ollutkaan päivämaksu, vaan viikkomaksu!
Rahaa saa tietysti kulumaan suunnittelemalla reittinsä sellaiseksi, että seilaa turistipaikasta toiseen, hakeutuu maksullisiin palvelusatamiin eikä hoida veneensä huoltoja/korjauksia itse.
ariel371 kiteytti kommentissaan monta asiaa hienosti! Eli jos mahdollisuus ja halu lähteä, niin päivämäärä kalenteriin!
En tarkoittanut etäisyyttä Suomesta, vaan siitä veneestä. Esim. jokin Latinalaisen Amerikan maakierros.
Höpöpuhetta, etteikö kysymys olisi rahasta. Moni ihminen eläisi toisella tavalla, jos ei olisi huolta huomisesta tai tulevasta eläkkeestä.
On eri asia lähteä 24-vuotiaana melkein valmistuneena yliopisto-opiskelijana poimimaan vuodeksi tai pitemmäksikin ajaksi hedelmiä Australiaan. Silloin on voimia, vapauden vimma, viinaa ja villiä seksiä. Kaikki tuntuu kepeältä. Kaikessa on mahdollisuus. Vuosi sinne tai tänne, niin elämä on silti edessä.
Minäkin vietin nuorena useamman vuoden maailmalla pikkuduunia tehden, ryhmämajoituksissa asuen ja nuoruutta piehtaroiden.
Nyt olen tukevasti työelämässä. Vaikka minulla on akateeminen koulutus, niin palkkani ei ole akateemiseksi kummoinen. Onneksi on sentään virka. Monet koulutetutkin ihmiset kärsivät nykyään työttömyydestä, vaikka ovat uhranneet koko elämänsä kompetenssinsa kasvattamiseen.
Jos minä nyt tästä lähtisin purjehtimaan pitkin maailmaa, tarkoittaisi se suurella todennäköisyydellä koko loppuelämän kestävää taloudellista niukkuutta tai ahdinkoa. Kynnys heittää menemään pitkä koulutus ja vakituinen työpaikka on valtavan korkea.
Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisi suhteita tai osaamista, joka työllistäisi varmasti reissaamisen jälkeen, mutta tällainen tilanne nykymaailmassa on vain harvoilla.
Todellinen syy karttaa poikkeavia valintoja ei ole elämänpelko vaan ihan vain silkka järkevyys. Vastuullinen ihminen kun tuppaa ajattelemaan myös tulevaisuuttaan ja yrittää varmistella sitä.
Olet malliesimerkki kansalaisesta jollaiselle Suomi on rakennettu. Ajattelutavassasi ei siten ole mitään väärää. En kuitenkaan omaa kaihoa valitsemallesi tielle.
Sellainen ihminen joka uskaltaa elää epästandardisti ja joka lisäksi pärjää venetekniikan ja riskien kanssa, on pärjännyt myös työelämässä. Silloin se likimain sama eläkekassa, jonka taulukkopalkkapuurtaja saa kasaan renkiessään 65 -vuotiaaksi asti, on kasassa jo alle viisikymppisenä. Se riittää eläkeläiselle maailmalla seilaamiseen ihan hyvin ja se 15 vuoden ennakko hoituu vaikka sillä kuvatulla asuntomyynnillä. Jos palaa aiemmin, säästöjä on jäljellä ja veneen voi myydä.
Maailmanympäripurjehtijan työelämäkompetenssi ei suinkaan laske reissun takia. Uskaltava irtiottaja, eli tekijä, on kokemuksieni mukaan hyvä rekrytoitava. Ala voi toki vaihtua ja aiempaan alaan kypsyminen onkin usein lähtöliipaisu reissuun. Vaihtoehtona sille voi olla loppuunpalaminen kotimaassa.
En tiedä että onko sinulla maksettua asuntoa ja vuosituhannen vaihteen 40 -jalkaista maksettua laatuvenettä, kuten ketjun olettamissa on. Jos on, on sinulla mahdollisuus tuohon irtiottoon. Jos noita ei ole, tätä mahdollisuutta sinun kohdallasi ei toistaiseksi ole olemassa. Noin nelikymppisenä ihminen pystyy näkemään sen, mihin hänestä on.
Ei ole paha asia olla taloudellisesti riippuvainen työnteosta. Riippuvuus työpaikastaan taas on henkilökohtainen tragedia. Se syö unelmat ja lopulta se syö koko ihmisen. Ikävuodet 55-65 menevät sitten siinä ainoassa mahdollisessa työpaikassa kyynisenä, hammastapurevana nuhrupukuisena pikkutärkeilijänä. Lomalla sentään pääsee purjehtimaan Wasahamniin saakka ja saalinkien alla on pari viiriä joista yksi on vihreä.
"Sellainen ihminen joka uskaltaa elää epästandardisti ja joka lisäksi pärjää venetekniikan ja riskien kanssa, on pärjännyt myös työelämässä. "
Niin no, mikä sitten on pärjäämistä. Olen luokanopettaja eli akateemiseksi pienipalkkainen. Vaimoni on päivätöitä tekevä sairaanhoitaja eli kaikkiin palkansaajiin verrattuna pienipalkkainen . Meillä on kolme lasta ja pieni omakotitalo, joka könöttää kalliilla pääkaupunkiseudun tontilla.
Oma kokemukseni on, että olen työssäni hyvä, en ainakaan kaikkein huonoin. Olen saanut myönteistä palautetta sekä oppilailta että vanhemmilta. Olen myös motivoitunut kasvattamaan ja opettamaan lapsia. Minusta on kiva mennä töihin.
Myös vaimoni on ymmärtääkseni työhönsä paneutunut. Hänellä on aito halu tarjota hoidettavilleen inhimillinen vanhuus.
En usko, että ammattitaito työssä ja varallisuus käyvät käsi kädessä. Todennäköisesti tienaisin paljon enemmän huonona diplomi-insinöörinä tai lääkärinä kuin hyvänä opettajana. Olin hyvä koulussa, joten opintovaihtoehtoja oli paljon. Valitsin sitten opettajan.
Ihan oikein.
Opettajia ja sairaanhoitajia on hyvin reissunpäällä. Yhdistelmänä tuo olisi optimi seiluuseen perheenä. Pedagoginen pätevyys mahdollistaa venekoulun lapsille ja sairaanhoitajan ammattiosaaminen luo turvaa legeille.
Tapaamistani kansainvälisistä seiloreista yllättävän moni muuten on hammaslääkäri. Massiheeboja riittävällä tasolla, sekä kyky tehdä ja omaksua asioita. Myös paluu työelämään lienee heille helppoa, kysyntää on tarjontaa enemmän kaikkialla Euroopassa.
Ammattitaito tuo lisäpalkkaa sektoreilla, joissa ei olla taulukoiden vankeina. Työn tuottavuuden ero voi olla viisinkertainen, palkka 2-3 -kertainen vs. taulukot. Julkisella puolella koulutus määrittää pitkälti ansiot. Yksityisellä sektorilla merkitsee henkilön tuottavuus, mutta vielä sitäkin enemmän se, miten pulmallisia tilanteita kykenee ratkaisemaan. Yksin, uupuneena, paineen alla. Ne avut ovat eduksi sitten vesilläkin.
Lämpöä on nyt 23 astetta ja kotimainen vene tempoilee köysiään tässä marinassa. Pian taas mennään.
Hyvää kesää! Sinulla on lomien ansiosta hyvät saumat tehdä seiluita hiukan edemmäskin. Rykäise menemään vaikka Espanjan pohjoisrannikolle ja seuraavana kesänä sieltä Aurinkorannikolle. Veneeksi siihen riittää ihan mikä tahansa vedenpitävä yksilö.
Keskustelupalstan+lisäksi+voi+olla+hyvä+lukea+myös+kirjallisuutta.+Kirjahyllystäni+vilkaisin+J.Cornellin+kirjaa+"World+Cruising+Survey",+jossa+on+hieman+tilastotietoa.+Esim.+vakuutusmaksu+on+ollut+keskimäärin+1%+veneen+arvosta,+mutta+on+halvoissa+veneissä+suhteellisesti+korkeampi.+Veneen+vuosittaiseen+ylläpitoon+kuluu+1.5-2%+veneen+arvosta.++ARC-veneiden+tilastossa+Pohjois-Atlantin+alueella+kului+keskimäärin+5000+USD+henkeä+kohti+vuodessa,+mutta+vaihteluväli+oli+varsin+suuri.+
Arc:ssä maksoi 50 euroa pohjan skrapaus paikallisen sukelusharrastusryhmän toimesta. Kiersivät kai koko sataman. Vaihtoivat potkurisinkin samaan hintaan. Suuri osa kippareista ei käyttänyt palvelua! Meidän vene oli ollut 7 kk vedessä ja pohjassa oli vihertävää limaa.
Pohjan puhdistus kannatti, putipuhdas pohja on nopea. Se taitaa olla nyt kaikkien tiedostama...
Ajat ovat muuttuneet em Cornellin kirjasta. 50 veneen sijaan lähtijöitä on enemmän kuin satamien kapasiteetti sallii. 3 Arcia Kanarialta Karibialle n. 300 venettä yhteensä. Veneen pohjista huolehtijoita ei ole 5 vaan moninkertainen määrä sukeltamalla ja nostamalla ylös. Itsekiilloittuva maali sukeltajien putsaamana jää Kanarian marinan pohjaan ja kasvu Katibialla on entistä voimakkaampaa.
Ajat tietysti muuttuvat, mutta tuo luku 50 taisi olla J.Cornellin haastatteluun vastanneiden luku. Osallistujien maksimimäärässä oli jo tuolloin raja, joka johtui Rodney Bayn venepaikkojen rajallisuudesta kuten tiedät.
Kun itse osallistuin ARC:iin, sukelsin Las Palmasin satamassa puhdistamassa pohjan aivan kuten enemmistö samassa laiturissa olleista teki. Seuraavan kerran sukeltelin saman homman Karibialla muutaman kerran, sitten pari kertaa keskellä Pacificia ..
Varmaankin siihen aikaan, jolloin tinayhdisteitä sisältävät pohjamaalit olivat vielä sallittuja, pohjan puhdistamisia ei juuri tarvittu valtamerireissujen aikana. Vielä onneksi EU:n alueellakin saa käyttää kuparia sisältäviä maaleja eikä eliöstökasvu muodostu ongelmaksi kuin niissä veneissä, joiden pohjan puhdistaminen syystä tai toisesta jätetään tekemättä (laiminlyödään) pitkillä purjehduksilla.
Pienellä kokemuksella vastaus on helppo. Se maksaa kaiken käytettävissä olevan rahan.
Itsellä ikää sen verran, etten enään kelpaa työmarkkinoille. Olen pyörittäny mielessäni pidempää purjehdusta. Kohteena välimeri eli aurinkoon jossa on EU:n sairasvakuttuskortti kova sana ja edulliset 4G yhteydet kotimaahan. Siis pientä cruisailua ja satamissa oleilua sekä retkeilyä myös maissa.
Ansiosidonnainen aluksi ja sitten eläke ovat noin 1800€/kk netto verojen yms YLE-maksujen jälkeen. Kiinteät kulut kotimaassa minimissään. Rahan pitäisi riittää siis veneen ja seilorin kuluihin. Espanja on kova juttu, Turkkiin tai Afrikkaan en mielelläni mene. Barcelonasta esimerkiksi löytyy upeita satamia mutta tuolla rahalla ei ole mahdollista edes käydä noiden vessassa. Pitää etsiä järjellisen hintaisia laitureita mahdollisesti useiden viikkojen oleskeluun tyyliin karavaanarien parkit. Juna- ja bussiyhteydet ovat tuolla kunnossa joten paikalla ei niin väliä. Onko näistä pidemmistä parkeista kokemuksia, tietoa tai suosituksia?
Itse tykkään La Linean Alcaidesa marinasta Gibraltarin niemen juuressa. Hinta siellä talveksi on kympin/vrk tietämissä, sähkö ja vesi siihen päälle. Gibraltarlaisella naftalla, 56 snt/l voi lämmittää jos sähkö tuntuu kalliilta. Lentokenttänä toimii Malaga.
Almerimar idempänä on noin samanhintainen, mutta tylsempi ympäristö. Barcelona voisi olla hyvä, samoin Valencia ja Alicante. Hinnat ovat hiukan isommat. Olen ollut Barcelonan olympiamarinassa ja Valencian eteläisimmässä. Tuskin olivat hinnakkaita.
Unohda ne kesähinnat, niitä ei tarvita. Elelee ankkurissa ainakin kalleimman sesongin, eli heinäkuun 15. - syyskuun 15. Se onnistuu hyvin mm. Baleaareilla.
Portugalin Algarvessa pitää 37 ft. veneen 2400 eurolla 6 talvikuukautta ja sähköt vedet sis. hintaan. Lagos tahtoo täyttyä briteistä, samoin tuota halvempi Albufeira. Vilamouraan ja Portimaoon pääsee varmasti ja varaamatta.
Lissabonin lahdella Cascaisissa taksat ovat samaa luokkaa. Porton Leixoesissa pitää 37 ft. veneen 1800 eurolla koko vuoden! Olot siellä ovat toisinaan hiukan kovemmat.
Monet veneet ankkuroivat yli talvenkin. Tietyin tarkkaavaisuuksin se onnistuu Espanjan ja Portugalin rajajoessa tai Ilha da Culatralla lähellä Faroa. Tämän talven Culatralla oli parisenkymmentä talviankkuroijaa kun seilailin sinne pari viikkoa sitten. Vettä saa tankkeriveneestä.
Palma de Mallorcan itäisin marina kannattaa myös katsoa. Se on täynnä saksalaisia ja siten saletisti halpa satama.
Arielin listaan täydennyksenä varoitus kalleudesta. Palma de Mallorcaan tai Ibizaan purjehduskautena ei mahdu ja marinahinta voi olla 100/ vrk. Baleaareilla on trendi ankkuroinnin kieltämiseksi ja pakoittamiseen poijun käyttöön. Barcelonan keskustan hinta loka- marraskuun vaihteessa 2019 oli 80/ vrk. Suihkuvesi kylmää ja satamavesi haisi superjahtisatamassa kloakille. Positiivinen yllätys Cartagenassa oli uusi marina noin 10/ vrk ja Almerimaria yms mielekiintoisempi kaupunki. Alcaidesa on ehdottomasti Gibraltaria halvempi ja parempi vaihtoehto paitsi löpö.
Kiitos ariel371 todellisesta tietopläjäyksestä.
Kiitos.
Yksi lisähuomio. Jos sinulla sattuu olemaan vene joka on alle kymppimetrinen, tai sen tuntemattomuudesta Euroopassa johtuen voit kirjata sen rekisteriin sellaiseksi, on tilanteesi oikein hyvä.
Veneet laitetaan kokonsa mukaan eri laitureihin ja kaikkialla on aina alta kymppisten laitureissa tilaa.
Virkailijat eivät asiassa jousta. Jos vene on 10,05 m ja 10-12 -metristen laituri on täysi, sinua ei oteta siihen tyhjään alle kymppisten paikkaan kuin max yhdeksi yöksi ja sekin suuren draaman kera. Rekisteripaperin mittojen mukaan pääsee tai ei pääse sisään ja maksu menee 8-10m, 10-12m. jne.
Alle kymppinen vene maksaa talven noin 600eur vähemmän kuin 10- 12 -metrinen ja sillä siis pääsee joka paikkaan. Sama pätee tietty kesän lyhytstopeissakin.
Itse etsiskelen seuraavaksi veneeksi jotain rehdisti 9,5 - 9,9 -metristä tai sitten mantereella tuntematonta "homeetonta 33 - 34 ft. scandia" jonka kirjaisin just alle kymppiseksi.
Kyse ei ole huiputtamisesta , vaan reagoinnista joustamattomaan mittapolitiikkaan.
Hyvä huomio. Katsoin rekisterikorttia ja 11.05m joten voisi olla todella merikelpoisen homeskandin haku täälläkin ajankohtaista. Tuo Portugal voisi olla hyvä vaihtoehto mutta espanjalaisten kanssa kommunikointi on helpompaa ja paikat tutumpia.
Varmasti tulee sitten hinku siirtyä Kanarialle ja ei aikaakaan kun on "pakko" päästä ison veden yli.