on olemassa monia uskovaisia, jotka koittavat kovasti löytää puolison omasta seurakunnastaan. Jotkut eivät löydä, jotkut löytävät. Piiri on pieni, mistä valita, kun ei saa katsella toisin uskovia.Tietenkään avioliitto kahden samoin uskovan välillä ei välttämättä tule olemaan ikuisesti hyvä ja samanlainen, sillä uskonsa voi kieltää myös pitkään uskomassa ollutkin. Joku sanoi joskus, että kun puoliso kieltää uskonsa, niin se johtaa usein henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Onko tämä yleistä?
On olemassa monia hyvin onnellisia perheitä, joilla kaikki menee hyvin ja yhteinen rakkaus ja toisen arvostaminen säilyvät vuodesta toiseen. Tämä voi tietenkin onnistua myös vanhoillislestadiolaisen ja epäuskoisen liitossakin. Joillakin on epäuskoiseksi määritelty puoliso ja jotkut seurustelevat epäuskoisen kanssa. Tämä ei ehkä ole hyväksyttyä?
Tällä palstalla kirjoitetaan paljon siitä, että naista ei arvosteta vl-piireissä. Jotkut arvostavat ja tämä tietysti riippuu miehen asemasta ja koulutuksesta, hänen taustastaan eli siitä, miten miehen isä on kotona äitiä kohdellut. Onkohan käynyt niin, että kun jotkut menevät lyhyen seurustelun jälkeen pian naimisiin, niin muutaman vuoden kuluttua ei enää haluaisikaan olla yhdessä ja puoliso ärsyttää? Miten sitten tehdään?
Seurusteluaikana ei saa ajatella ihastustaan fyysisesti kiehtovana, kuitenkin joku fyysinen juttu saa kaksi ihmistä alkamaan seurustelemaan keskenään. Hyvällä ulkonäöllähän jotkut saavat helpommin puolison. Moni on katkera jos ei löydä puolisoa omasta seurakunnastaan, mutta onko aina niin että Jumala ei ole tarkoittanut yhteen epäuskoista ja vanhoillislestadiolaista. Entäpä jos on tarkoittanut? Nykyään ei voi sanoa, että karttakaa pakanain seuraa...heitähän ei nykyajan Suomessa enää ole. On vain toisin uskovia tai ateisteja. Kenelläkäänhän ei ole mitään sanottavaa siihen, jos joku haluaa seurustella, kihlautua ja avioitua toisin uskovan kanssa?
Ainakin se ehkäisykielto voi saada jotkut etsimään puolison muualta, jos ei omasta joukosta löydy sellaista, joka voisi ehkäistäkin. Miksi niin moni asia kuulostaa niin vaikealta ja miksi moni on niin katkera, kun ei saa puolisoa. Jotkut torjuvat kiltit ja mukavat toisin uskovat ja katuvat sitä sitten myöhemmin, jos ei vuosikausiin näytä sitä oikeaa omasta joukosta löytyvän. Miksi ihminen antaa itsensä katkeroitua ja miksi ihminen ei saa tehdä valintoja, miksi toiset saavat määrätä miten elät elämäsi ja miksi jotkut sanovat kriteereitä, joiden rikkomisen perusteella toinen ei ole oikea kristitty? Miten surullista onkaan katsoa ihmisiä, jotka eivät löydä puolisoa ja kovasti haluaisivat sellaisen. Heille se on vaikea ongelma olla yksinäinen, mutta jos omaa kohtaloaan surkuttelee, niin moni sanoo että ei saa olla onneton. Ihmisellä on tunteet ja joillakin rakkauden puute voi tulla vaikeaksi ongelmaksi. Jopa niin vaikeaksi, että pitää lähteä juttelemaan ammattiauttajalle. Raamatussa sanotaan, että parempi naida kuin palaa eli jos tekee kovasti mieli puolisoa, niin parempi mennä naimisiin kuin alkaa irtosuhteisiin.
On olemassa monia hyvin onnellisia perheitä, joilla kaikki menee hyvin ja yhteinen rakkaus ja toisen arvostaminen säilyvät vuodesta toiseen. Tämä voi tietenkin onnistua myös vanhoillislestadiolaisen ja epäuskoisen liitossakin. Joillakin on epäuskoiseksi määritelty puoliso ja jotkut seurustelevat epäuskoisen kanssa. Tämä ei ehkä ole hyväksyttyä?
Tällä palstalla kirjoitetaan paljon siitä, että naista ei arvosteta vl-piireissä. Jotkut arvostavat ja tämä tietysti riippuu miehen asemasta ja koulutuksesta, hänen taustastaan eli siitä, miten miehen isä on kotona äitiä kohdellut. Onkohan käynyt niin, että kun jotkut menevät lyhyen seurustelun jälkeen pian naimisiin, niin muutaman vuoden kuluttua ei enää haluaisikaan olla yhdessä ja puoliso ärsyttää? Miten sitten tehdään?
Seurusteluaikana ei saa ajatella ihastustaan fyysisesti kiehtovana, kuitenkin joku fyysinen juttu saa kaksi ihmistä alkamaan seurustelemaan keskenään. Hyvällä ulkonäöllähän jotkut saavat helpommin puolison. Moni on katkera jos ei löydä puolisoa omasta seurakunnastaan, mutta onko aina niin että Jumala ei ole tarkoittanut yhteen epäuskoista ja vanhoillislestadiolaista. Entäpä jos on tarkoittanut? Nykyään ei voi sanoa, että karttakaa pakanain seuraa...heitähän ei nykyajan Suomessa enää ole. On vain toisin uskovia tai ateisteja. Kenelläkäänhän ei ole mitään sanottavaa siihen, jos joku haluaa seurustella, kihlautua ja avioitua toisin uskovan kanssa?
Ainakin se ehkäisykielto voi saada jotkut etsimään puolison muualta, jos ei omasta joukosta löydy sellaista, joka voisi ehkäistäkin. Miksi niin moni asia kuulostaa niin vaikealta ja miksi moni on niin katkera, kun ei saa puolisoa. Jotkut torjuvat kiltit ja mukavat toisin uskovat ja katuvat sitä sitten myöhemmin, jos ei vuosikausiin näytä sitä oikeaa omasta joukosta löytyvän. Miksi ihminen antaa itsensä katkeroitua ja miksi ihminen ei saa tehdä valintoja, miksi toiset saavat määrätä miten elät elämäsi ja miksi jotkut sanovat kriteereitä, joiden rikkomisen perusteella toinen ei ole oikea kristitty? Miten surullista onkaan katsoa ihmisiä, jotka eivät löydä puolisoa ja kovasti haluaisivat sellaisen. Heille se on vaikea ongelma olla yksinäinen, mutta jos omaa kohtaloaan surkuttelee, niin moni sanoo että ei saa olla onneton. Ihmisellä on tunteet ja joillakin rakkauden puute voi tulla vaikeaksi ongelmaksi. Jopa niin vaikeaksi, että pitää lähteä juttelemaan ammattiauttajalle. Raamatussa sanotaan, että parempi naida kuin palaa eli jos tekee kovasti mieli puolisoa, niin parempi mennä naimisiin kuin alkaa irtosuhteisiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sisko on naimisissa epäuskoisen miehen kanssa mutta on silti oikeassa uskossa, suurena vaaranahan on että jos se toinen on "paha pahasta" niin silloin on avioliitto yhtä tuskaa ja uskonsa menettämiselle on suuri vaara.
mutta kun se on ihmisenä "hyvä pahasta" niin ihmisyyden puolelta jo inhimillisesti tulee toimeen ja rakkaus säilyy.
uskovaisilla kun ylleensä on tuo ""hyvä" hyvästä" joka voim muuttua luopumuksen kautta ""paha pahasta" tai "hyvä pahasta" ryhmään"
jumala on kumminkin tarkoittanut uskovaisen menevän toisen samallatavalla uskovan kanssa naimisiin, jos on tarpeen.
suositushan on että ei mene naimisiin, mutta jos kumminkin himo palaa on silloin parempi mennä naimisiin kuin palaa.
ole niin hyvä ihmisenä ei hyvästä eikä pahasta mutta jumalan armon osallisena on hänen sanalleen kuuliaisena, kunnioittaa vaimoaan ja rakastaa häntä.
mitään varsinaisia luokituksia ei ole olemassa ihmisen hyvyydestä tai pahuudesta.
eikä ihminen hyvillä teoilla saa autuutta itselleen.
eikä välttämättä omalla pahuudellaan menetä autuuttaan kun vain uskoo ja tekee parannusta synneistään.
jumala on yksin hyvä ja viisas, emme voi tuntea hänen ajatuksiaan, emmehän ole ymmärtäneet kaikkea täällä maassa tapahtunutta pahuutta mutta silti jumala on kaikkivoipa ja on antanut tapahtua pahuuden pahuudesta eläjille.
vaikka pahuuden kautta on kuollut paljon uskoviakin, ei siinä ole tapahtunut mitään vahinkoa heidän sieluilleen vaan jumala on heidät lunastanut kristuksen sovintotyön tähden.
se on hänen armonsa ja laupiutensa työ, jumala on kiivas synninelämälle mutta voi pelastaa syntisenkin maan tuholta yhdenkin uskovaisen tähden.
on sanonut että vanhoillislestadiolaisen pitää mennä naimisiin juuri samoin uskovan kanssa?
"Ainakin se ehkäisykielto voi saada jotkut etsimään puolison muualta, jos ei omasta joukosta löydy sellaista, joka voisi ehkäistäkin."
Tuo oli keskeisin nimittäjä miksi vl-puoliso ei kiinnostanut aviotumismielessä. Jos olisin törmännyt sopivaan, mutta ehkäisyn sallivaan mukavaan vl-mieheen olisi se ollut menoa. En halunnut suurperhettä ja oli helpompi ratkaista asia ulospäin tehdyllä ratkaisulla, kuin miettiä mahdollisia vaihtoehtoja liikeen sisällä.