Olen tässä lueskellut palstoja, ja silmiini on sattunut useammassa viestissä tämä ikuinen "rakkaani mielestä ulkonäöllä ei ole niin paljon väliä" tai "hän ei ole kaunis, mutten pidäkään ulkonäköä tärkeänä".
En ymmärrä kuinka ihmiset voivat elää suhteessa, jossa tietävät/ajattelevat ettei rakkaansa pidä heitä ulkoisesti kovin miellyttävinä? Mitä lohduttaa sanat "mutta hän ei välitä siitä, hän pitää minusta muuten"?
Voiko asia olla noin? En usko kovinkaan monen ryhtyvän suhteeseen ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö ei miellytä, jota ei pidä hyvännäköisenä. Älkäämme nyt sotkeko yleisiä kauneusihanteita, jotka kertovat minkä näköisistä ihmisistä meidän "pitäisi" viehättyä, asiaan. Jokaisella on omat henkilökohtaiset mieltymyksensä, jotka joillakin toki mukailevat yleisiä linjoja, kun taas joillakin poikkeavat suurestikin niistä. Itse esimerkiksi kuulun jälkimmäiseen kategoriaan, muttei se suinkaan tarkoita, ettenkö toisen ulkonäöstä lainkaan välittäisi, vaikken niistä kauniskasvoisista kansikuvapojista välttämättä kiinnostukaan. Ulkonäköhän on tunnetusti erittäin subjektiivinen asia. Kaiken lisäksi ajatukset toisesta, myös toisen ulkonäöstä, muuttuvat ainakin itselläni tunteiden myötä, ts. minulle rakas ihminen näyttää silmissäni hyvältä, virheistään huolimatta. Ja virheitähän riittää kaikilla, mutta niitäkin voi oppia rakastamaan, tai ainakin sietämään, osana itselleen tärkeää ihmistä.
Vaadinko siis liikoja toivoessani, että tuleva kumppanini pitäisi myös minun ulkonäöstäni, kuten minä pidän juuri hänen ulkonäöstään, huolimatta siitä että useimpien naisten tavoin olen todella kaukana lehtikuvien retusoiduista kaunottarista? Toivoisin että ulkomuotoni olisi sellainen asia, jota kumppanini pitäisi hyvänä puolenani, eikä yksi virheistäni, asia "joka täytyy vain oppia kestämään, josta yritetään olla välittämättä".
Vielä lopuksi: vaikka olenkin nyt ulkonäön osuutta tässä painottanut, en tarkoita että sen tulisikaan olla tärkein tekijä ihmissuhteissa, vaikka varmasti jokaiselle jotakin merkitseekin. Tärkeysjärjestyksessä tulee toki monta asiaa ennen ulkonäköä.
En ymmärrä kuinka ihmiset voivat elää suhteessa, jossa tietävät/ajattelevat ettei rakkaansa pidä heitä ulkoisesti kovin miellyttävinä? Mitä lohduttaa sanat "mutta hän ei välitä siitä, hän pitää minusta muuten"?
Voiko asia olla noin? En usko kovinkaan monen ryhtyvän suhteeseen ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö ei miellytä, jota ei pidä hyvännäköisenä. Älkäämme nyt sotkeko yleisiä kauneusihanteita, jotka kertovat minkä näköisistä ihmisistä meidän "pitäisi" viehättyä, asiaan. Jokaisella on omat henkilökohtaiset mieltymyksensä, jotka joillakin toki mukailevat yleisiä linjoja, kun taas joillakin poikkeavat suurestikin niistä. Itse esimerkiksi kuulun jälkimmäiseen kategoriaan, muttei se suinkaan tarkoita, ettenkö toisen ulkonäöstä lainkaan välittäisi, vaikken niistä kauniskasvoisista kansikuvapojista välttämättä kiinnostukaan. Ulkonäköhän on tunnetusti erittäin subjektiivinen asia. Kaiken lisäksi ajatukset toisesta, myös toisen ulkonäöstä, muuttuvat ainakin itselläni tunteiden myötä, ts. minulle rakas ihminen näyttää silmissäni hyvältä, virheistään huolimatta. Ja virheitähän riittää kaikilla, mutta niitäkin voi oppia rakastamaan, tai ainakin sietämään, osana itselleen tärkeää ihmistä.
Vaadinko siis liikoja toivoessani, että tuleva kumppanini pitäisi myös minun ulkonäöstäni, kuten minä pidän juuri hänen ulkonäöstään, huolimatta siitä että useimpien naisten tavoin olen todella kaukana lehtikuvien retusoiduista kaunottarista? Toivoisin että ulkomuotoni olisi sellainen asia, jota kumppanini pitäisi hyvänä puolenani, eikä yksi virheistäni, asia "joka täytyy vain oppia kestämään, josta yritetään olla välittämättä".
Vielä lopuksi: vaikka olenkin nyt ulkonäön osuutta tässä painottanut, en tarkoita että sen tulisikaan olla tärkein tekijä ihmissuhteissa, vaikka varmasti jokaiselle jotakin merkitseekin. Tärkeysjärjestyksessä tulee toki monta asiaa ennen ulkonäköä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sulla on mahdottomasti hyviä pointteja sun kirjotuksessa, en oikeestaan tiedä miks ees vastaan kun en taida mistään eri mieltä olla :P Kaippa sen halusin sanoa että tosiaan kun jotakin ihmistä rakastaa niin mielestäni häntä pitää "luonnostaan" ihanana koska häntä rakastaa. Oon omalta kumppanilta saanu sellasta rivien välistä vihjailua että kun oon lihonu aika reilustikkin enkä muutenkaan mikään kahden kilon painoinen aasialainen pornotähti oo (kun tuntuu että just sellanen täytyis olla jostakin syystä) niin se nimenomaan sietää mua koska pitää mun persoonasta ja todella pahaltahan tää tuntuu koska itse tykkään pojasta mahdottomasti ja pidän häntä tosi söpönä vaikka hän onkin vähän laiheliini mutta silti pikkusen pömppömahainen ja erittäin karvajalkainen, nämä asiat ei vaan merkitse mulle mitään, ei ne lakkaa olemasta, ne vaan kuuluu osana tähän ihmiseen jota rakastan joten rakastan niitä piirteitä hänessä.
"Vaadinko siis liikoja toivoessani, että tuleva kumppanini pitäisi myös minun ulkonäöstäni, kuten minä pidän juuri hänen ulkonäöstään, huolimatta siitä että useimpien naisten tavoin olen todella kaukana lehtikuvien retusoiduista kaunottarista? Toivoisin että ulkomuotoni olisi sellainen asia, jota kumppanini pitäisi hyvänä puolenani, eikä yksi virheistäni, asia "joka täytyy vain oppia kestämään, josta yritetään olla välittämättä".
Mun mielestä et vaadi liikoja mutta se on pakko sanoa että tollnen suhde voi olla vaikee löytää vaikka sen jokainen ansaitseekin :/ Tuo on kuitenkin sellanen asia mitä jokainen haluaa eikä siihen oo mitään järkevää syytä miks olla suhteessa jossa toinen osapuoli ei palvo ja rakasta sua sellasena kun oot, vaikka nyt ite nyt satun vähän tälläsessä suhteessa olemaankin mikä nyt vaan johtuu siitä etten oikein osaa päästää rakastamastani ihmisestä irti... Mutta kuitenki, vaikka kuinka paskassa suhteessa olisinkin, en usko että sitä ansaitsen. Ehkä joku vois pitää muakin mahdottoman kauniina ja ihanana, mistä sitä tietää ja ehkä mun pitäis sellanen mies jostain löytää... Mut elämä nyt heittää kaikenlaisia asioita eteen, minkäs sille voi.
Menipä taas vähän pälinäksi. Mutta siis, kaikki ansaitsee ihailua ja maailma on tosiaan niin täynnä niin erilaisia ihmisiä joilla on kaikilla oma käsitys kauniista.
Kiitos black rose vastauksestasi. :)
"...mutta se on pakko sanoa että tollnen suhde voi olla vaikee löytää vaikka sen jokainen ansaitseekin :/"
Totta, ja todella ikävää. Olen tosiaankin sitä mieltä että jokainen ihminen ansaitsee kumppanin, joka rakastaa, ihailee ja haluaa häntä juuri sellaisena kuin on. Ja tahtoisin myös uskoa, että jokainen voi sellaista oikealta ihmiseltä saadakin. Erilaisia kauneuskäsityksiä kun tosiaan on niin monta kuin ihmisiäkin maailmassa, ja vaikkei joku sinua osaisikaan arvostaa omana itsenäsi, on varmasti sellaisiakin joille juuri sinä olisit se "täydellinen" kumppani, sekä ulkonäöltäsi että muilta ominaisuuksiltasi.
En osaa nähdä mitää kehumisen aihetta siinä, että "vaikken olekaan hyvännäköinen, kultani ei välitä siitä". Itsetuntoahan tuollainen vain kuluttaa, ja varmasti pahaa mieltä myös tuottaa vaikkei sitä myöntäisikään. Kukapa ei toivoisi että edes oma rakas pitäisi kauniina/komeana, haluttavana, maailman ihanimpana ihmisenä virheistä huolimatta.
Naiivia kenties, mutta tätä tahtoisin rakkaalleni antaa, ja samaa kovasti toivoisin myös häneltä.
Halusin vain kertoa, että mielestäni sinä kirjoitit asiaa.
Itse olen miettinyt aivan samaa ja tärkein asia, jota kumppaniltani edellytän ja odotan, on se, että hän on valinnut itselleen oikean naisen, mikä siis tarkoittaa sitä, että hän pitää minusta niin henkisesti ja fyysisestikin.
"En osaa nähdä mitää kehumisen aihetta siinä, että "vaikken olekaan hyvännäköinen, kultani ei välitä siitä". Itsetuntoahan tuollainen vain kuluttaa, ja varmasti pahaa mieltä myös tuottaa vaikkei sitä myöntäisikään. Kukapa ei toivoisi että edes oma rakas pitäisi kauniina/komeana, haluttavana, maailman ihanimpana ihmisenä virheistä huolimatta."
En mäkään, ei siinä mitään kehumista oo, omakin tilanne lähinnä hävettää, ensinnäkin miehen puolesta koska on niin tyhmä että antaa toisen edes tuollasta ymmärtää, ei mitään käytöstapoja eikä myötätuntoa ja toiseksi omasta puolesta koska siedän tuollasta ja että itsetunto on sen verran alhainen etten aina osaa olla sitä uskomatta :/ Ihan kun olis jotenkin huonompi kun toinen jos toinen vaan sietää hyvää hyvyyttään vaikka kumppani ois kuinka "ruma". Samanarvosia kaikki täällä kuitenki on, ihan sama millanen ulkonäkö sattuu olemaan. Pitää vaan elää toivossa että kaikille meille sattuis sellanen kulta jostain löytymään joka osais arvostaa ja rakastaa kaikkia puolia meissä :)
...katsojan silmässä. Itselläni on paha alemmuudentunne, koska vartaloni on oikeasti epämuodostunut. Itse on vaikea arvioida kuinka kammottava oikeastaan on - toisaalta helposti näkee itsensä ylikriittisessä valossa. Nyt olen tilanteessa , jossa pelkään että uusi rakkauteni tulee pettymään kovasti. Pelkoa lisää se, että hän on objektiivisestikin ajatellen 'hyvän näköinen'. En kuitenkaan auta muuta on antaa palaa ja koska muut 95% minusta on 'hurmaavaa' niin ehkä kaikki päättyy hyvin.
Keskusteltiin mieheni kanssa juuri asiasta. Olen nimittäin ollut viime aikoin vähän huolissani, ettei hän pidä minua enää viehättävänä kun on tullut vähän kiloja lisää... (Painoindeksini on normaalin rajoissa, ei siis ylipainoa). Ja miehen sanoi rehellisesti, että ei hän edes huomaa onko minulle tullut painoa lisää vai ei, että hänelle se on yhdentekevää. Niin kauan kuin olen sinut itseni kanssa, niin hänestä olen viehättävä. Minusta tämä oli ihanasti sanottu. Ja näin sanoo ihminen, joka on omasta painostaan ja fyysisestä kunnostaan aika tarkka.. =)
Olen siis kokemuksen kautta sitä mieltä, että ellei ihminen ole täysin pinnallinen, niin vakavassa suhteessa ulkonäöllä ei ole enää niin suurta merkitystä, mutta tietysti esim. kumpikin meistä haluaa että toinen pitää huolta itsestään. Seurustelun alkuvaiheessa katselin itsekin puolisoani tarkkaan, että onko hän hyvännäköinen vai ei (saattaa kuulostaa hullulta), mutta nykyään kun on oltu yhdessä 6 vuotta, ainut mitä hänessä katson, on ne lempeät silmät, jotka hymyilevät minulle ja kertovat, että hän rakastaa minua. =)
Huolestuttavan monet pohdinnat tälläkin palstalla koskettelevat teemaa "voinkohan enää olla viehättävä kun on tullut vähän/paljon painoa lisää". Missä ja kuka on sanonut että hoikkuus on yhtäkuin viehättävyys?? Ei onneksi ole ainakaan niille miehille, joita itse olen tavannut. Heidän mielestään runsasmuotoinen, luonnollinen nainen on viehättävä.
Itse kun hyväksyn itseni sellaisena kuin olen (aina), ei koidu mitään itsetunto-ongelmia siitä että joku kertoo ihailevansa täysin toisenlaista ulkoista olemusta kuin minulla. Ylipainoisuus vaan monelle tuntuu olevan niin suuri kauhistus että täytyy päätellä itsetunnon olevan sidoksissa painoindeksiin. Surullista, kapea-alaista ja rajoittavaa, mutta joillekin fakta, joka hallitsee elämää ja ihmissuhteita.
Oma avoin ja mutkaton asenteeni varmistaa sen etten virittele minkäänlaisia suhteita miesten kanssa, jotka ovat painon tai persoonan suhteen ennakkoluuloisia, kielteisiä tai rajoittuneita. Heillä ei ole oma itsetuntemus silloin kunnossa eikä siinä sitten mikään mehevä ulkonäkökään auta asiaa.
Samaa olen kummastellut minäkin. En tosiaan ymmärrä tuota järjetöntä painovouhotusta. Ihmeissäni lueskelen viestejä, joissa muutamaa liikakiloa ällötään ja kauhistellaan. Vaikka ylimääräistä painoa olisi enemmänkin kuin vain ne muutama kilo, niin mitä siitä? Se ei tee ihmistä yhtään sen huonommaksi eikä hänen ulkonäköään pahenna. Äskeisessä viestissä jo todettiin, ettei hoikkuus ole suinkaan aina yhtä kuin kauneus. Enpä minäkään ikävä kyllä osaa itseäni mitenkään kauniina pitää, vaikka pienikokoinen hoikka nainen olenkin.
Makuja on toki monia, ja saakin olla, kuten tässä on jo useampaan kertaan todettu, mutta tarvitseeko silti ihmisiä tuomita täysin jonkin ulkonäköseikan vuoksi, vaikkei itse ehkä juuri sen tyyppisestä pitäisikään?
Taitaa olla niin että nämä muutamat jotka tuollaisen pikkuasian perusteella ihmisiä syrjii, pitävät vain eniten ääntä. Suurin osa ei varmasti parista liikakilosta välitä, ja paljon on meitäkin jotka välittävät positiivisessa mielessä. Siispä kookkaampiakin miehiä ja naisia pidetään kyllä hyvännäköisiä ja haluttavina. Ja tärkeintähän ovat kuitenkin ne muut ominaisuudet, eli mitä ulkokuoren sisältä löytyy. Ystävällinen, kiltti, luotettava ja rakastava ihminen on minusta aina hyvännäköinen.