Ota kahvia ja pullaa ja asettaudu aloillesi, koska tämä on pitkä juttu. Tai
älä sittenkään, jos olet eliitin edustaja tai muuten herkkähipiäinen, koska
voit tukehtua niihin.
Here goes...
[itsenäinen jatko-osa manifestille Politiikka ja media.]
Vallasta 29.1.2005
--------
On se valta hassu juttu, toisaalta sitä pitää kaikille näyttää ja teipata
itseensä vallan symboleita ja korskeana ja mahtipontisena puhkua, mutta
toisaalta taas esittää, ettei sitä valtaa itsellä olekaan.
"Me vaan muuten vaan isketään tohon keskelle kaupunkia tällänen
keskiaikainen linnoitus ja osoitetaan sen vihaiset kulmat ja taistelutykit
kohti eduskuntataloa, (ja sitten kiemurrellaan ja luikerrellaan) ei meillä
mitään valtaa ole, me ei oikeesti olla edes nähty ikinä mitään valtaa."
So... Miksi on näin? Miksi valtaa pitää samanaikaisesti sekä piilottaa,
että näyttää? Eikö se ole vähän mahdoton dilemma? [Paradoksi]
Onko vallan säilyttämisen ehdoton edellytys se, että se täytyy
piilottaa?
Muutoinhan ihmiset rupeaisivat kritisoimaan ja arvostelemaan avoimesti, jos
valtakin olisi avonaista.
Näyttämällä valtansa, asettuu arvosteltavaksi. Ja toisaalta taas
piilottamalla sen liiaksi ihmiset uskaltautuvat kommentoimaan ja voivat
jopa kehdata pilkata, joten sitä täytyy näyttää tarpeeksi, ja siten
pelotella ihmiset hiljaisiksi. Ihmisiä pitää säikytellä ja uhata, jottei
kukaan uskalla inahtaakaan vaeltaessaan harmaan möhkäleen varjossa.
Vallan paradoksi perustuu siis kaiken kritiikin kieltämiseen. [Siitä myös
Sanomatalon North-Korea meets Giger-arkkitehtuuri.]
Mutta onko kyseessä vain oikeudettoman vallan suojeleminen?
Tarvitseeko oikeutettua valtaa puolustaa? Oikeutettu valta on annettu,
kuka sitä pois ottaisi?
Ja Valtaan kuuluu erottamattomasti vastuu. Ne ovat toistensa
kaksoissisaret.
Valtaa ja vastuuta pitää ihmisellä ja taholla olla yhtä paljon. Jos
jompaakumpaa on enemmän asiat menevät pahasti pieleen.
Nyky-Suomen asiat ovat vinksahtaneet päälaelleen. Eliitti on kahminut
vallan, mutta vastuun se on sysännyt kansalaisille.
"Pelastakaa delfiinit, syökää reilun kaupan ruokaa, kuluttakaa
vastuullisesti - me tuotamme vastuuttomasti, raiskaamme lapset ja tapamme
delfiinit."
Ollaan lasten ja kansan "kavereita" ja puolustellaan sitä "tasa-arvolla."
Niinkö, mitä tasa-arvoa se semmoinen on, että meille annetaan vallasta pari
murusta ja eliitti syö koko kakun. "Oho, nyt siinä tuli kaksi murua
liikaa."
"Pitäkääs tosta huolta," - törkäten koko maapallon kansan harteille -
"mun pitää mennä jatsaamaan." toteaa Halonen&käsilaukku, tuo ällöttävän
naisellisuuden artefakti.
Diktatuurien väistämätön kehityskulku on aina talloa ja vaientaa kaikki
kritiikki, mutta kaikki sen aika menee vaan oman valtansa pönkitykseen ja
paalutukseen, mutta se on turhaa, koska se on hyllyvälle pohjalle
rakennettu eikä tule kestämään - niinkuin olisi Malmin kentälle
rakentaminenkin.
Valtaa? Diktaattorit kahmivat vallan ja timantit ja päällystävät kullalla
lattiansa ja kattonsa. Istuvat yksin kammioissaan ja pelkäävät kaikkea.
Syövät valtaa niinkuin se olisi ruokaa.
Sillä välin kansa nääntyy kurjuudessa koska heillä ei ole ruokaa.
Mutta onko se valtaa? Valtaa vaientaa kaikki muut ja varastaa heiltä se
mikä heille itsestään selvästi kuuluisi. Toisten ihmisoikeudet, vapaus,
ihankuin he sillä itselleen enemmän niitä saisivat.
Ei vapaus tai onni ole mikään lehmänhäntä, jonka voi naapurista käydä
varastamassa. Ne eivät varastamalla kaksinkertaistu vaan poistuvat kokonaan
kaikilta. Kaikkein eniten valtaapitäja ja orjuuttaja on vanki itse.
Omien pelkojensa ja kahleidensa vanki.
Ovatko timantit valtaa? Timantit ovat pelkkää tyhjyyttä.
Toimiva yhteiskunta on naisen paras ystävä.
Kaikki eliitin edustajat ja median pellet kuitenkin palvovat tätä
tyhjyyttä, ikäänkuin se olisi kaikki jota ihminen tarvitsee, tai ainoa,
jota kaikki haluavat.
Eivät tavalliset ihmiset oikeastaan halua valtaa ja mammonaa
rajattomasti, he haluavat vain ihan tavallisen ja tyytyväisen elämän.
Tuoko joku pohjaton valta tai aineellinen rikkaus jotain tyydytystä
elämään? On sitä paljon muitakin asioita olemassa, arvokkaampia vielä.
Mitä ihmeen valtaa se sitäpaitsi on jos ei ole edes valtaa parantaa
kansansa elinolosuhteita?
Päättäjät ja media vahtivat valtaansa mustasukkaisesti kuin
vanhakantainen aviomies naisia - lukitsevat ja piilottavat sen komeroon
ja häkkeihin, "Älä koske, se on meidän!" Ihankuin toiset olisivat kokoajan
sitä ottamassa ja väijymässä tai se saattaisi ilkikurisuuttaaan karata
omille teilleen.
Diktatuurissa eliitillä on vähemmän oikeuksia kuin demokratiassa
tavalliselle kansalaisella.
Diktaattorilla on kaksi murua ruokaa ja muilla yksi, - kun he muutoin
kaikki saattaisivat eläää yltäkylläisyydessä ja tyytyväisinä.
Mutta kunhan on yksi murunpoikanen enemmän kuin muilla, niin hällä väliä,
elävätkö kaikki kurjuudessa.
Perustuuko diktatuuri sitten pohjattomalle kaunaisuudelle ja kateudelle?
Jatkuvalle huonoitsetuntoisuudelle ja pätemiselle.
Demokratiaan kuuluu yleensä anteeksianto. Päättäjien ei odoteta olevan
jumalia ja valtaapitäville sallitaan myös erehtyminen tai virheiden teko.
Diktatuureissa on toisin. Niissä ei voi vallasta laskeutua
kunniallisesti. Yleensä seurauksena on häpeällinen piileskely maakuopissa,
julkinen teloitus tai kuolema oman käden kautta.
---
On se mielenkiintoista ja toisaalta järkyttävääkin, havaita, että
puoluejohtajat, pääministerit ja presidentit ovat vain median herrojen
pelinappuloita, joita he vaihtelevat silloin kun sattuu huvittamaan ja on
edelliseen kyllästynyt.
Ken on median avulla valtaan tai maineeseen noussut, myös tipahtaa sieltä
median tautta.
"Joka median kanssa leikkii lyö,
sen nämä niljat haaskat syö."
Pätee niin tosi-tv:seen kuin politiikkaan.
Puhutaan vallanhimosta, mutta miksei kukaan himoa vastuuta?
Johtajat ovat johtajia siksi, että he pitäisivät huolta laumastaan ja
kantaisivat siitä vastuuta; ja siitä hyvästä he saavat tiettyjä etuisuuksia
tai vallan merkkejä ja muuta, joka mahdollistaa tuon viran hoitamisen.
Miksi vallasta aina puhutaan niin kuin se olisi paha asia? Aivan kuin se
olisi joku paha olio, joka tulee ja tahmaa tassuillaan kiinni saamaansa
ihmisen.
Valta turmelee - sanotaan, mutta entä jos jotkut ihmiset ovat jo
valmiiksi turmeltuneita ja heitä ei missään nimessä tulisi valtaan päästää.
Onko se vain jokin tekosyy ja puolustelu; "Enhän minä mitään tehnyt, mutta
kun tuo valta tuli ja koski minuun."
Ja miksi valta liitetään niin voimakkaasti maskuliinisuuteen? Miehet niin
mielellänsä maalailevat visioita fallisesta vallasta ja sen
tunnusmerkistöstä ja kuinka paljon naisia sillä saa. Kuinka johtajuus ei
ole heille muuta kuin kiivaita hirvisonneja tantereella puhkumassa
turpakarvat kiimasta väristen tai miehiä pitkien pöytien ääressä
keskustelemassa "tärkeistä" tai tärkeiksi tehdyistä asioista solmiot
väpättäen.
Niinkuin johtajuus ei voisi olla vanhaa ja viisasta matriarkaalista
ryhmästään huolta pitävää. Tai nuorta ja innokasta.
Jos ainoa peruste valtaan pyrkimiselle on se, että sillä saa omaisuutta
ja naisia, tai täytettä huonolle itsetunnolleen, niin ehkä se on väärä
peruste.
Ihmiset, jotka vihaavat naisia yleensä vihaavat koko elämää. Koska naiset
sitä elämää tuottavat. (miesten suosiollisella avustuksella.)
Jos tiedotusvälineet olivat ennen vallan vahtikoira, ja nyt mediasta on
tullut valta itse, joka valitsee edustajansa parlamentarismin jäänteisiin,
niin kuka silloin vahtii mediaa?
Ja millä areenalla sen voi tehdä, jos he ovat napsineet pois
valtapiiristään kaikki vapauteen taipuvaiset?
Tottakai yhteiskunnassamme on myös muita valtaa hamstraavia klikkejä,
median ja poliitikkojen lisäksi. Niitä ovat erilaiset järjestöt ja liitot,
jotka ovat ehkä syntyneet tietyn ryhmän etujen ja oikeuksien ajamisesta.
Joissakin suhteissa se voi ehkä olla hyväkin asia, että yhteiskunnassa on
politiikan trendeistä ja ailahteluista sekä heilahteluista riippumatonta
valtaa, joka yleensä on luonteeltaan vakaampaa ja stabiilimpaa. Ja jos
politiikassa menee jotakin pieleen, se ehkä hidastaaa vaikutusten
ulottumista muualle yhteiskuntaan.
Mutta missä vaiheessa jokin järjestö muuttuu mafiaksi ja kehityksen
jarruksi ja staattiseksi möhkäleeksi, joka estää yhteiskunnan toimintaa
unohtaen myös kokonaan alkuperäisten eturyhmiensä asiat kuten SAK on
tehnyt?
Ja viimeisimpänä ja ehkä pahimpana vallan klikeistä on rahan valta ja
pääoma. Ne joilla on rahaa, on yleensä valtaa, tässä yhteiskunnassa, jossa
kaikki tuntuu olevan kaupan ja moraali myydän homeisesta sentinpyörylästä.
Ja ne yleensä pyrkivät keräämään itsellensä lisää rahaa ja lisää pääomaa ja
periyttämään sen lapsilleen ja sen mukana vallan.
Sekä painostamaan yhteiskunnallista päätöksentekoa, jotta se suosisi
rikkaita ja tuottaisi sellaista lainsäädäntöä, joka auttaisi heitä
keräämään lisää mammonaa. Mutta näillä tahoilla ei ole mitään muita
intressejä kuin haalia itselleen rikkauksia. Eivätkä he sovi silloin
pitämään valtaa.
Jos ihmisellä ei ole arvoja - onko hän silloin arvoton?
Miksi me annamme periksi kansalliselle ja ulkomaiselle (lue:
amerikkalaisille suuryrityksille) suurpääomalle?
Ei mitään kotimaista firmaa tai yritystä ole mikään pakko myydä. Vai
onko?
Mitä käy jos firman johtaja sanookin ostotarjoukseen "ei"? Purevatko
ostajat silloin firman jäseniä? Sanovatko "mur" vai meneekö firma kupsis
nurin?
Jos menisi, niin miksi sitä kukaan silloin olisi ostamassa?
Vai onko kyseessä vain suunnatan ja lyhytnäköinen ahneus?
"Hei noi haluais ostaa meidän kultamunia munivan kanan ja ne tarjoais
peräti 3:n kultamunan hinnan siitä!" Jos kana munii vaikka munan päivässä.
Niin onko se silloin järkevää.
Ja takaisin aiheeseemme pääomasta. Missä vaiheessa mediasta on tullut
pääoma?
Kyseessä on vähän pokémonmainen kehityskulku ensin tiedotusvälineestä
valtaa pitäväksi mediaksi - ja siitä sitten rahaa ahmivaksi pääomaksi.
Ja kaikki heidän toimintansa perustuu vain heidän aatteensa levittämiseen
ja valtansa kasvattamiseen ja rahan haalimiseen. Kuten our dear beloved
Erkko on tehnyt.
Ja se mikä hämää ihmisiä on se, että näille tahoille on jäänyt se maine
tai imago mikä niillä aiemmin on ollut.
Pian Hesarikaan ei ole muuta kuin Sanoma-konsernin tuotteiden mainos.
Vallan pesät:
-------------
1. Media
2. Politiikka
3. Järjestöt
4. Pääoma
Mutta mihin tässä vallan sekametelisopassa ja loppumattomassa palapelissä
mahtuu kansa?
Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa, ja eikö länsimaisen sivistysvaltion
kuuluisi olla demokraattinen?
Kansanvaltaa ei täällä pahemmin näy. Ja demokratia tarkoittaisi myös
enemmistön tahtoa, nyt mennään eliitin tahdolla ja eliitti kuitenkin kuuluu
vähemmistöön tässä maassa.
Demokratia - vapaa ja puolueeton tiedonvälitys - sananvapaus - ihmisoikeudet
-Keksikää parempia arvoja, jos pystytte.
~~~
Kuinka paljon puolueiden sopii juntata itseään kiinni eri järjestöihin,
ja kuinka julkisia tälläisten kytkösten tulisi olla?
Ja kuinka sopivaa on, että eri järjestöt harrastavat puolueensa aatteiden
levitystä piilotoimintana.
Jos ne aatteet kerran ovat hyviä, niin ne kyllä kestävät rationaalisen,
avoimen ja analyyttisen rehellisen tarkastelun. Mutta jos joku aate täytyy
pakolla ja salakavalasti piilossa aivopestä ihmisiin, eikö se silloin
todista, että se ei ole minkään arvoinen, eikä ainakaan sovellu valtion
johtoon.
Jos joku aate tai tietyt arvot ovat hyviä, niin kai ihmiset nyt itse
pystyvät niitä vertailemaan ja tulemaan siihen johtopäätökseen, että nämä
arvot on hyviä, mä otan ne.
Ja jos ne taas ovat huonoja, niin ihmiset ajattelevat, että nää on ihan
p*****stä, emmä tollasia halua.
Jos tuote tai aate nyt vaan sattuu olemaan huono, tai tarpeeton, niin ei
sitä markkinoinnilla paranneta, sillä voi ehkä hämätä, mutta ennemmin tai
myöhemmin ihmiset huomaavat, että se on huono.
Toinen keino tässä poliittis-markkinallisessa sodassa on tietysi
kilpailijoiden eliminoiminen, jottei kukaan tee parempia tuotteita tai
parempia puolueita ja aatteita, koska - voi herranen aika - jos ihmiset
saisivat sitä mitä he haluavat - hehän suinpäin sitä ostaisivat tai
äänestäisivät.
Taloudessa se tehdään monopoleilla, ja politiikassa diktatuureilla. Nämä
molemmat toteutuvat tuossa harmaassa lasikuutiossa.
Sanoma-konserni - poliittistaloudellinen hirmuvalta, joka valmistaa ja
markkinoi kaikkea poliittisista puolueista pizzaan ja internetliittymiin.
Valta - ei se piilottaen parane.
--SVK--- 30.1.2005
älä sittenkään, jos olet eliitin edustaja tai muuten herkkähipiäinen, koska
voit tukehtua niihin.
Here goes...
[itsenäinen jatko-osa manifestille Politiikka ja media.]
Vallasta 29.1.2005
--------
On se valta hassu juttu, toisaalta sitä pitää kaikille näyttää ja teipata
itseensä vallan symboleita ja korskeana ja mahtipontisena puhkua, mutta
toisaalta taas esittää, ettei sitä valtaa itsellä olekaan.
"Me vaan muuten vaan isketään tohon keskelle kaupunkia tällänen
keskiaikainen linnoitus ja osoitetaan sen vihaiset kulmat ja taistelutykit
kohti eduskuntataloa, (ja sitten kiemurrellaan ja luikerrellaan) ei meillä
mitään valtaa ole, me ei oikeesti olla edes nähty ikinä mitään valtaa."
So... Miksi on näin? Miksi valtaa pitää samanaikaisesti sekä piilottaa,
että näyttää? Eikö se ole vähän mahdoton dilemma? [Paradoksi]
Onko vallan säilyttämisen ehdoton edellytys se, että se täytyy
piilottaa?
Muutoinhan ihmiset rupeaisivat kritisoimaan ja arvostelemaan avoimesti, jos
valtakin olisi avonaista.
Näyttämällä valtansa, asettuu arvosteltavaksi. Ja toisaalta taas
piilottamalla sen liiaksi ihmiset uskaltautuvat kommentoimaan ja voivat
jopa kehdata pilkata, joten sitä täytyy näyttää tarpeeksi, ja siten
pelotella ihmiset hiljaisiksi. Ihmisiä pitää säikytellä ja uhata, jottei
kukaan uskalla inahtaakaan vaeltaessaan harmaan möhkäleen varjossa.
Vallan paradoksi perustuu siis kaiken kritiikin kieltämiseen. [Siitä myös
Sanomatalon North-Korea meets Giger-arkkitehtuuri.]
Mutta onko kyseessä vain oikeudettoman vallan suojeleminen?
Tarvitseeko oikeutettua valtaa puolustaa? Oikeutettu valta on annettu,
kuka sitä pois ottaisi?
Ja Valtaan kuuluu erottamattomasti vastuu. Ne ovat toistensa
kaksoissisaret.
Valtaa ja vastuuta pitää ihmisellä ja taholla olla yhtä paljon. Jos
jompaakumpaa on enemmän asiat menevät pahasti pieleen.
Nyky-Suomen asiat ovat vinksahtaneet päälaelleen. Eliitti on kahminut
vallan, mutta vastuun se on sysännyt kansalaisille.
"Pelastakaa delfiinit, syökää reilun kaupan ruokaa, kuluttakaa
vastuullisesti - me tuotamme vastuuttomasti, raiskaamme lapset ja tapamme
delfiinit."
Ollaan lasten ja kansan "kavereita" ja puolustellaan sitä "tasa-arvolla."
Niinkö, mitä tasa-arvoa se semmoinen on, että meille annetaan vallasta pari
murusta ja eliitti syö koko kakun. "Oho, nyt siinä tuli kaksi murua
liikaa."
"Pitäkääs tosta huolta," - törkäten koko maapallon kansan harteille -
"mun pitää mennä jatsaamaan." toteaa Halonen&käsilaukku, tuo ällöttävän
naisellisuuden artefakti.
Diktatuurien väistämätön kehityskulku on aina talloa ja vaientaa kaikki
kritiikki, mutta kaikki sen aika menee vaan oman valtansa pönkitykseen ja
paalutukseen, mutta se on turhaa, koska se on hyllyvälle pohjalle
rakennettu eikä tule kestämään - niinkuin olisi Malmin kentälle
rakentaminenkin.
Valtaa? Diktaattorit kahmivat vallan ja timantit ja päällystävät kullalla
lattiansa ja kattonsa. Istuvat yksin kammioissaan ja pelkäävät kaikkea.
Syövät valtaa niinkuin se olisi ruokaa.
Sillä välin kansa nääntyy kurjuudessa koska heillä ei ole ruokaa.
Mutta onko se valtaa? Valtaa vaientaa kaikki muut ja varastaa heiltä se
mikä heille itsestään selvästi kuuluisi. Toisten ihmisoikeudet, vapaus,
ihankuin he sillä itselleen enemmän niitä saisivat.
Ei vapaus tai onni ole mikään lehmänhäntä, jonka voi naapurista käydä
varastamassa. Ne eivät varastamalla kaksinkertaistu vaan poistuvat kokonaan
kaikilta. Kaikkein eniten valtaapitäja ja orjuuttaja on vanki itse.
Omien pelkojensa ja kahleidensa vanki.
Ovatko timantit valtaa? Timantit ovat pelkkää tyhjyyttä.
Toimiva yhteiskunta on naisen paras ystävä.
Kaikki eliitin edustajat ja median pellet kuitenkin palvovat tätä
tyhjyyttä, ikäänkuin se olisi kaikki jota ihminen tarvitsee, tai ainoa,
jota kaikki haluavat.
Eivät tavalliset ihmiset oikeastaan halua valtaa ja mammonaa
rajattomasti, he haluavat vain ihan tavallisen ja tyytyväisen elämän.
Tuoko joku pohjaton valta tai aineellinen rikkaus jotain tyydytystä
elämään? On sitä paljon muitakin asioita olemassa, arvokkaampia vielä.
Mitä ihmeen valtaa se sitäpaitsi on jos ei ole edes valtaa parantaa
kansansa elinolosuhteita?
Päättäjät ja media vahtivat valtaansa mustasukkaisesti kuin
vanhakantainen aviomies naisia - lukitsevat ja piilottavat sen komeroon
ja häkkeihin, "Älä koske, se on meidän!" Ihankuin toiset olisivat kokoajan
sitä ottamassa ja väijymässä tai se saattaisi ilkikurisuuttaaan karata
omille teilleen.
Diktatuurissa eliitillä on vähemmän oikeuksia kuin demokratiassa
tavalliselle kansalaisella.
Diktaattorilla on kaksi murua ruokaa ja muilla yksi, - kun he muutoin
kaikki saattaisivat eläää yltäkylläisyydessä ja tyytyväisinä.
Mutta kunhan on yksi murunpoikanen enemmän kuin muilla, niin hällä väliä,
elävätkö kaikki kurjuudessa.
Perustuuko diktatuuri sitten pohjattomalle kaunaisuudelle ja kateudelle?
Jatkuvalle huonoitsetuntoisuudelle ja pätemiselle.
Demokratiaan kuuluu yleensä anteeksianto. Päättäjien ei odoteta olevan
jumalia ja valtaapitäville sallitaan myös erehtyminen tai virheiden teko.
Diktatuureissa on toisin. Niissä ei voi vallasta laskeutua
kunniallisesti. Yleensä seurauksena on häpeällinen piileskely maakuopissa,
julkinen teloitus tai kuolema oman käden kautta.
---
On se mielenkiintoista ja toisaalta järkyttävääkin, havaita, että
puoluejohtajat, pääministerit ja presidentit ovat vain median herrojen
pelinappuloita, joita he vaihtelevat silloin kun sattuu huvittamaan ja on
edelliseen kyllästynyt.
Ken on median avulla valtaan tai maineeseen noussut, myös tipahtaa sieltä
median tautta.
"Joka median kanssa leikkii lyö,
sen nämä niljat haaskat syö."
Pätee niin tosi-tv:seen kuin politiikkaan.
Puhutaan vallanhimosta, mutta miksei kukaan himoa vastuuta?
Johtajat ovat johtajia siksi, että he pitäisivät huolta laumastaan ja
kantaisivat siitä vastuuta; ja siitä hyvästä he saavat tiettyjä etuisuuksia
tai vallan merkkejä ja muuta, joka mahdollistaa tuon viran hoitamisen.
Miksi vallasta aina puhutaan niin kuin se olisi paha asia? Aivan kuin se
olisi joku paha olio, joka tulee ja tahmaa tassuillaan kiinni saamaansa
ihmisen.
Valta turmelee - sanotaan, mutta entä jos jotkut ihmiset ovat jo
valmiiksi turmeltuneita ja heitä ei missään nimessä tulisi valtaan päästää.
Onko se vain jokin tekosyy ja puolustelu; "Enhän minä mitään tehnyt, mutta
kun tuo valta tuli ja koski minuun."
Ja miksi valta liitetään niin voimakkaasti maskuliinisuuteen? Miehet niin
mielellänsä maalailevat visioita fallisesta vallasta ja sen
tunnusmerkistöstä ja kuinka paljon naisia sillä saa. Kuinka johtajuus ei
ole heille muuta kuin kiivaita hirvisonneja tantereella puhkumassa
turpakarvat kiimasta väristen tai miehiä pitkien pöytien ääressä
keskustelemassa "tärkeistä" tai tärkeiksi tehdyistä asioista solmiot
väpättäen.
Niinkuin johtajuus ei voisi olla vanhaa ja viisasta matriarkaalista
ryhmästään huolta pitävää. Tai nuorta ja innokasta.
Jos ainoa peruste valtaan pyrkimiselle on se, että sillä saa omaisuutta
ja naisia, tai täytettä huonolle itsetunnolleen, niin ehkä se on väärä
peruste.
Ihmiset, jotka vihaavat naisia yleensä vihaavat koko elämää. Koska naiset
sitä elämää tuottavat. (miesten suosiollisella avustuksella.)
Jos tiedotusvälineet olivat ennen vallan vahtikoira, ja nyt mediasta on
tullut valta itse, joka valitsee edustajansa parlamentarismin jäänteisiin,
niin kuka silloin vahtii mediaa?
Ja millä areenalla sen voi tehdä, jos he ovat napsineet pois
valtapiiristään kaikki vapauteen taipuvaiset?
Tottakai yhteiskunnassamme on myös muita valtaa hamstraavia klikkejä,
median ja poliitikkojen lisäksi. Niitä ovat erilaiset järjestöt ja liitot,
jotka ovat ehkä syntyneet tietyn ryhmän etujen ja oikeuksien ajamisesta.
Joissakin suhteissa se voi ehkä olla hyväkin asia, että yhteiskunnassa on
politiikan trendeistä ja ailahteluista sekä heilahteluista riippumatonta
valtaa, joka yleensä on luonteeltaan vakaampaa ja stabiilimpaa. Ja jos
politiikassa menee jotakin pieleen, se ehkä hidastaaa vaikutusten
ulottumista muualle yhteiskuntaan.
Mutta missä vaiheessa jokin järjestö muuttuu mafiaksi ja kehityksen
jarruksi ja staattiseksi möhkäleeksi, joka estää yhteiskunnan toimintaa
unohtaen myös kokonaan alkuperäisten eturyhmiensä asiat kuten SAK on
tehnyt?
Ja viimeisimpänä ja ehkä pahimpana vallan klikeistä on rahan valta ja
pääoma. Ne joilla on rahaa, on yleensä valtaa, tässä yhteiskunnassa, jossa
kaikki tuntuu olevan kaupan ja moraali myydän homeisesta sentinpyörylästä.
Ja ne yleensä pyrkivät keräämään itsellensä lisää rahaa ja lisää pääomaa ja
periyttämään sen lapsilleen ja sen mukana vallan.
Sekä painostamaan yhteiskunnallista päätöksentekoa, jotta se suosisi
rikkaita ja tuottaisi sellaista lainsäädäntöä, joka auttaisi heitä
keräämään lisää mammonaa. Mutta näillä tahoilla ei ole mitään muita
intressejä kuin haalia itselleen rikkauksia. Eivätkä he sovi silloin
pitämään valtaa.
Jos ihmisellä ei ole arvoja - onko hän silloin arvoton?
Miksi me annamme periksi kansalliselle ja ulkomaiselle (lue:
amerikkalaisille suuryrityksille) suurpääomalle?
Ei mitään kotimaista firmaa tai yritystä ole mikään pakko myydä. Vai
onko?
Mitä käy jos firman johtaja sanookin ostotarjoukseen "ei"? Purevatko
ostajat silloin firman jäseniä? Sanovatko "mur" vai meneekö firma kupsis
nurin?
Jos menisi, niin miksi sitä kukaan silloin olisi ostamassa?
Vai onko kyseessä vain suunnatan ja lyhytnäköinen ahneus?
"Hei noi haluais ostaa meidän kultamunia munivan kanan ja ne tarjoais
peräti 3:n kultamunan hinnan siitä!" Jos kana munii vaikka munan päivässä.
Niin onko se silloin järkevää.
Ja takaisin aiheeseemme pääomasta. Missä vaiheessa mediasta on tullut
pääoma?
Kyseessä on vähän pokémonmainen kehityskulku ensin tiedotusvälineestä
valtaa pitäväksi mediaksi - ja siitä sitten rahaa ahmivaksi pääomaksi.
Ja kaikki heidän toimintansa perustuu vain heidän aatteensa levittämiseen
ja valtansa kasvattamiseen ja rahan haalimiseen. Kuten our dear beloved
Erkko on tehnyt.
Ja se mikä hämää ihmisiä on se, että näille tahoille on jäänyt se maine
tai imago mikä niillä aiemmin on ollut.
Pian Hesarikaan ei ole muuta kuin Sanoma-konsernin tuotteiden mainos.
Vallan pesät:
-------------
1. Media
2. Politiikka
3. Järjestöt
4. Pääoma
Mutta mihin tässä vallan sekametelisopassa ja loppumattomassa palapelissä
mahtuu kansa?
Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa, ja eikö länsimaisen sivistysvaltion
kuuluisi olla demokraattinen?
Kansanvaltaa ei täällä pahemmin näy. Ja demokratia tarkoittaisi myös
enemmistön tahtoa, nyt mennään eliitin tahdolla ja eliitti kuitenkin kuuluu
vähemmistöön tässä maassa.
Demokratia - vapaa ja puolueeton tiedonvälitys - sananvapaus - ihmisoikeudet
-Keksikää parempia arvoja, jos pystytte.
~~~
Kuinka paljon puolueiden sopii juntata itseään kiinni eri järjestöihin,
ja kuinka julkisia tälläisten kytkösten tulisi olla?
Ja kuinka sopivaa on, että eri järjestöt harrastavat puolueensa aatteiden
levitystä piilotoimintana.
Jos ne aatteet kerran ovat hyviä, niin ne kyllä kestävät rationaalisen,
avoimen ja analyyttisen rehellisen tarkastelun. Mutta jos joku aate täytyy
pakolla ja salakavalasti piilossa aivopestä ihmisiin, eikö se silloin
todista, että se ei ole minkään arvoinen, eikä ainakaan sovellu valtion
johtoon.
Jos joku aate tai tietyt arvot ovat hyviä, niin kai ihmiset nyt itse
pystyvät niitä vertailemaan ja tulemaan siihen johtopäätökseen, että nämä
arvot on hyviä, mä otan ne.
Ja jos ne taas ovat huonoja, niin ihmiset ajattelevat, että nää on ihan
p*****stä, emmä tollasia halua.
Jos tuote tai aate nyt vaan sattuu olemaan huono, tai tarpeeton, niin ei
sitä markkinoinnilla paranneta, sillä voi ehkä hämätä, mutta ennemmin tai
myöhemmin ihmiset huomaavat, että se on huono.
Toinen keino tässä poliittis-markkinallisessa sodassa on tietysi
kilpailijoiden eliminoiminen, jottei kukaan tee parempia tuotteita tai
parempia puolueita ja aatteita, koska - voi herranen aika - jos ihmiset
saisivat sitä mitä he haluavat - hehän suinpäin sitä ostaisivat tai
äänestäisivät.
Taloudessa se tehdään monopoleilla, ja politiikassa diktatuureilla. Nämä
molemmat toteutuvat tuossa harmaassa lasikuutiossa.
Sanoma-konserni - poliittistaloudellinen hirmuvalta, joka valmistaa ja
markkinoi kaikkea poliittisista puolueista pizzaan ja internetliittymiin.
Valta - ei se piilottaen parane.
--SVK--- 30.1.2005
Vastaukset 4
Vanhimmat
mikään pitkä juttu ollut, seassa jopa asiaakin, lisää vaan vastaava.
5.maaliskuuta 2005
Kysyit että miksi valtionyrityksiä pitää ylipäänsä myydä ulkomaiseen omistukseen.
Katsoppas kun Suomen Valtio on ottanut jätti lainan noilta Kapitalisteilta jotka nyt ovat vaatimassa Valtion yhtiöiden myyntiä.
Esimerkiksi Paul Warburgin pankki kykenee yhtä aikaa rahoittamaan kymmenien valtioiden lainan tarpeen.
Siellä pankissa on semmoiset miehet jotka painostaa Suomenkin hallitusta luopumaan kivijaloistaan, uhkaamalla esimerkiksi pudottaa Suomen vakavaraisuusluokitusta korkeimmasta AA ryhmästä, jos niin kävisi, se tietäisi kansantaloudellemme konkurssia, koska ns. luotettavuutemme lainan takaisin maksajan maineeseen tulisi kolaus.
Niinpä Suomen valtion herrat on kilvan, oman valtansa säilyttämiseksi, auliisti luopumassa valtionyhtiöistä.
Nuo valtionyhtiöt ovat olleet kansantaloutemme tukijalkoja, koska niiden yhtiöiden tuotoilla on suoraan subventoitu verokertymää, siis rahoitettu hyvinvointi valtiota.
Nyt kun nuo yhtiöt kadotetaan, niin jostain joudutaan säästämään, ja onhan se jo nähty mistä.
Suomen Valtio on jo niin syvällä velan kurimuksessa, että tästä ei selvitä säästöillä, vaan väkisinkin heikompi osaiset joutuu kadulle kerjäämään, taikka sitten tuon uusimman työllisyyslain avulla Orjatyöhön.
Herrat hallituksen koittaa vaan pitkittää sitä väistämätöntä joka on edessä, eli Maailmanpoliisin roolin ottaneet, tulevat maahamme ja julistavat sen valtion konkurssin partaalla, omaksi henkilökohtaiseksi omaisuudekseen, ja entäs me jotka niinsanotusti omistamme vaikkapa pikkupalan maata ja sillä pienen mökin ja perunamaan?
Meistä tulee kirjaimellisesti valtiolle Torppareita, valtiolle joka ei ole omamme, emmekä voi kansanvaltaisesti sitä hallita, sillä sehän on Warburgin pankkiherrojen omaisuutta.
Kyllähän tuo on jo iät ja ajat havaittu että Demokraattisesti johdetut yritykset ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa, sillä jos asioita päätetään "mutu" periaatteella, niin se ei toimi.
Siksipä toimivat yritykset ovat varsin hierarkisia, siten että huipulla on yksi tai kaksi henkilöä jotka sanovat viimeisen sanan.
Sitten sananen Soneran tavasta hoitaa henkilöstöpolitiikkaansa;
Mikä siinä on että ihmisiä potkitaan pois töistä vaikka yritys tuottaa huipputulosta, ei olis ainakaan rahasta kiinni.
No tietysti se että, Osakkeenomistajat vaativat rahoilleen sen tuoton ja vähän enemmänkin mitä on luvattu, ja kun ei ole mistä ottaa, niin pienennetään palkkakuluja, Monoo vaan työntekijöiden ahteriin, se on se viimeinen keino, ja jäljelle jääneet työt jaetaan taloon jääville.
Mitenkä on voinu talouselämän pelisäännöt näin muuttua, ilman että meille tavan tallaajille olis kerrottu?
Normaalistihan osinkoa jaetaan vaan sen verran kuin on varaa yrityksen toiminnan vaarantumatta, ja jos yrityksellä menee huonosti niin eihän silloin osinkoja normaalisti jaeta, silloin etenkään jos yritys tuottaa tappiota.
Mutta tuokin ihme on jo jonkun muun yrityksen kohdalla nähty - osinkoja jaetaan vaikka se entisestään huonontaa yrityksen kykyä huolehtia velvoitteistaan.
Se väite että osakkeen omistajat myyvät osakkeensa jos tuottoa ei tule, niin tekisivätkin, mutta kukapa ostaisi?
Eihän kukaan täysjärkinen osta osakkeita toiselta jos tietää varsin hyvin, ettei saa korkotuloa osakkeeltaan.
Ne osakkeethan jää niiden käsiin joilla ne viimeksi ovat, mitä vahinkoa siitä yritykselle on?
Eihän yritys ole velvollinen lunastamaan osakkeita takaisin, nehän on tunnetusti - tosiasiallisesti pelkkää paperia - huijausta, ja se huijjaus realisoituu sen käteen, jonka käteen ne viimeksi jäävät. Käteen jää pelin lopuksi "Musta Pekka".
terv: Sienimies
Täysin vallasta vapaata olemisen muotoa ei ole olemassakaan. Valta on aina kytköksissä toisiin ihmisiin ja ihminenhän ei voi täysin toteutua ilman toisia lajikumppaneita, ihmisiä. Onko kysymys vastuusta ja sen kantamisesta? Tai siitä luistamisesta?
Paljon herätti kysymyksiä ja pohdintoja tuo sun kirjoitus.
Vallalla on monet kasvot, kyllä.
Alistetullakin on alistetun valta, jos sitä osaa käyttää hyväksi. Politiikka ja media on kytköksissä, koska ihmiset teke politiikkaa ja media tarvitsee ihmisiä. Näin se mukautuu aina vallalla olevien mieleiseksi.
Mutta mitä olisi vaihtoehtoja demokratialle? Diktatuuri esim.
Minäkin olen samaa mieltä; suomessa on jonkinlainen henkinen arvotyhjiö. Ihankuin sisä ja ulkopolitiikka kulkisi eri maailmoja ja väkisin pidetään yllä hyvin menee illuusiota.
Tuntuu voimakkaasti ettei keskustelua sallita tai kritiikkiä voi lähteä tuomaan esille rakentavasti. Niiltä ihmisiltä katkaistaan valtaa käyttäen mahdollisuus kritiikkiin. On kuin pieni piiri pyörisi ja vahtisi, ettei uutta ilmaa pääsisi vahingossakaan virtaamaan sisään.
Kohta kymmenen vuotta eu:ssa, mutta miten ulko-ja sisäpolitiikkaa jurnutetaan taaksepäin kuin 70-luvulla? Onhan se ihmeellistä. jookinlaista kekkoslaisuutta.
No, tällaista tuli mieleeni. Moi.
Tämän palstan ensimmäinen viesti on kerrassaan loistavaa yhteiskuntakritiikkiä! Kyseisen kaltaisen ajattelun pitäisi saada tilaa mediassa!