Jos ihminen voidaan tuomita raiskauksesta tai hyväksikäytöstä olemattomalla näytöllä vankilaan, niin pelottaako ketään muuta kuin minua oma oikeusturva?
Vuodenvaihteessahan paljastui, että syytön mies ehti istua raiskaustuomionsa, ennen kuin " uhri" marssi poliisilaitokselle ja tunnusti valheensa.
Merkillistä oli se, että mitään oikeaa näyttöä raiskauksesta ei ollut. Silti mies tuomittiin.
Toinen tapaus oli teinipoika, joka väitti vanhemman naisen käyttäneen häntä hyväkseen. Käräjäoikeus tuomitsi, mutta myöhemmin poka paljasti valehdelleensa.
Kolmas tapaus mies, joka tuomittiin peräti kuudeksi vuodeksi vankilaan lapsen hyväksikäytöstä. Näyttö: ex-puolison kertomus. Ex-puoliso oli tehtaillut miehestä muitakin perättömiä syytteitä. Mies ihmetteli myöhemmin, miksei päättömät aiemmat väitteet saaneet oikeutta kyseenalaistamaan ex-puolison väitettä. Samaa ihmettelen minäkin. Hovi onneksi vapautti miehen, toisin kuin 1. esimerkissä, joka ei ilman naisen omaa tunnustusta olisi koskaan selvinnyt.
Nämä ovat vain PALJASTUNEITA TAPAUKSIA. Miksi lakimiehet eivät tuo julkiseen keskusteluun oikeusistuimien mielivaltaista toimintaa seksuaalirikos-oikeudenkäynneissä? Kukaan muu ei voi sitä tehdä.
Saako miehen ( tai joskus harvoin naisen) todella leimata " musta tuntuu"-näytöllä? Onko ihme, että nykyajan nuoret miehet keskittyvät nettipornon tiirailuun- ajatuskin seurustelusta naisen kanssa alkaa monen mielestä tuntua liian riskialttiilta.
Mielestäni raiskauksista tulisi tuomita aina ehdottomaan vankeuteen. Mutta jos KONKREETTISTA näyttöä ei ole, niin lain mukaan ihminen tulisi vapauttaa kokonaan, eikä antaa ehdollista tuomiota, mikä ilmeisesti on jonkinlainen kompromissi tapauksessa, jossa näyttö on heppoista. Ei tarvitse antaa vapauttavaa tuomiota, mutta ei myöskään kallista ehdotonta tuomiota. Kätevää.
Vuodenvaihteessahan paljastui, että syytön mies ehti istua raiskaustuomionsa, ennen kuin " uhri" marssi poliisilaitokselle ja tunnusti valheensa.
Merkillistä oli se, että mitään oikeaa näyttöä raiskauksesta ei ollut. Silti mies tuomittiin.
Toinen tapaus oli teinipoika, joka väitti vanhemman naisen käyttäneen häntä hyväkseen. Käräjäoikeus tuomitsi, mutta myöhemmin poka paljasti valehdelleensa.
Kolmas tapaus mies, joka tuomittiin peräti kuudeksi vuodeksi vankilaan lapsen hyväksikäytöstä. Näyttö: ex-puolison kertomus. Ex-puoliso oli tehtaillut miehestä muitakin perättömiä syytteitä. Mies ihmetteli myöhemmin, miksei päättömät aiemmat väitteet saaneet oikeutta kyseenalaistamaan ex-puolison väitettä. Samaa ihmettelen minäkin. Hovi onneksi vapautti miehen, toisin kuin 1. esimerkissä, joka ei ilman naisen omaa tunnustusta olisi koskaan selvinnyt.
Nämä ovat vain PALJASTUNEITA TAPAUKSIA. Miksi lakimiehet eivät tuo julkiseen keskusteluun oikeusistuimien mielivaltaista toimintaa seksuaalirikos-oikeudenkäynneissä? Kukaan muu ei voi sitä tehdä.
Saako miehen ( tai joskus harvoin naisen) todella leimata " musta tuntuu"-näytöllä? Onko ihme, että nykyajan nuoret miehet keskittyvät nettipornon tiirailuun- ajatuskin seurustelusta naisen kanssa alkaa monen mielestä tuntua liian riskialttiilta.
Mielestäni raiskauksista tulisi tuomita aina ehdottomaan vankeuteen. Mutta jos KONKREETTISTA näyttöä ei ole, niin lain mukaan ihminen tulisi vapauttaa kokonaan, eikä antaa ehdollista tuomiota, mikä ilmeisesti on jonkinlainen kompromissi tapauksessa, jossa näyttö on heppoista. Ei tarvitse antaa vapauttavaa tuomiota, mutta ei myöskään kallista ehdotonta tuomiota. Kätevää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hetteisellä suolla liikutaan. Tuomioiden vertailu johtaa aina uuvuttavaan vatulointiin.
Nykylain mukaan ns. amiskopelointi katsotaan raiskaukseksi.
Miten amiskopelointi on rikokseksi muuttunut? Onko esimerkkiä että mitä kopelointia tuollainen amiskopelointi on? Ei kuulosta uskottavalta.
Vähän rautalankaa. Suomen ollessa osa Ruotsia täällä noudatettiin 1700 luvulta olevaa Ruotsin rikosprosessia. Siinä tuomioon johti teko, jos sillä oli kaksi jäävitöntä todistajaa. Varsinkin Pohjanmaan puukkojunkkariaikana jäävittömiä todistajia ei tahtonut löytyä, ei ainakaan kahta. Kun Suomi Venäjän vallan aikana sai autonomian, niin siihen kuului mm. oma rikoslaki ja rikosprosessia säätelevä rikosprosessioikeus. Todistamissääntöjä muutettiin lähemmäksi nykyistä.
Nykyään tuomioistuimilla on oikeus harkita, mitä ne totena pitävät. Raiskauksissa harvoin on todistajaa. Tällöin vaaka kallistuu sen hyväksi, kumman kertomusta totena pidetään.
Hyvä vastaus amiskopeloinnista. Kiitos.
Seksuaalirikoks-ilmoitukset ovat maailman vanhin vaiva, juurikin siitä syystä, että yhä useampi nistä on perätön.
Esimerkiksi Yhdysvaltain Adan kaupungissa (tästä on dokumentti Netflixissä), kaksi miestä tuomittiin raiskauksesta ja murhasta, toinen kuolemantuomioon ja toinen elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaisuuteen. Oikeudenkäynti perustui lähes pelkästään aihetodisteisiin. Muut todistukset oerustuivat sen aikaisiin "karva" todisteisiin, jotka on nyttemmin hylätty epäluotettavina. Jokaisen karva näyttää samalta mikroskoopin alla.
Molemmat miehet todettiin syyttömiksi (dna-tutkimuksen perusteella). Kuolemaantuomittu oli lähimmillään viiden päivän päässä teloituksesta.
Syksyllä,vuonna 1992 tehtiin Joensuussa törkeä oikeusmurha,syyttömälle 3,2 vuotta ehdotonta . Yhtenä
"todisteena" käytettiin pyyhettä, ( joka on vieläkin tallessa ) .
Silloin ei ollut DNA-tutkimusta.
Mikä instanssi voi määrätä DNA-tutkimuksen,27 vuotta sitten tapahtuneeseen "täydelliseen rikokseen " ?
Ns uhri on nyt 37 vuotias.
Ongelma ratkeaa sillä, että poliisit saavat myös tuomioin sekä maksettavaksi vahigonkorvaukset kun kyseessä on oikeusmurha.
Ajankohtainen ketju joten nostoa:
https://yle.fi/uutiset/3-10775373
Henkilökohtaisesti aloitin jo suojaustoimenpiteen. Aluksi perkasin omat facebook "kaverini" ja poistin kavereista kaikki, joilla oli puheissaan anarkistisia taipumuksia, natsisympatioita yms.
Katson myös harrastusporukat nykyään tarkkaan. Yksinkin voi harrastaa.
Se YLEn artikkelissa mainittu "väärä seura".
Ei mitään henkilökohtaista, mutta luotto on mennyt Suomeen. Eikä tunne oloaan vapaaksi, saatika turvalliseksi. Nimenomaan järjestelmän vuoksi.