...En ole ollut koskaan barskaveneessä.
Onnistuuko reippaammassa kelissä yksinpurjehdus, vai tuleeko masto alas tai lentääkö kippari mereen?
Miten niitä oikein pitää käyttää? Irrotetaanko vendassa/jiipissä suojanpuoleinen kokonaan vai löystetäänkö vain, jotta puomi mahtuu liikkumaan?
Onnistuuko reippaammassa kelissä yksinpurjehdus, vai tuleeko masto alas tai lentääkö kippari mereen?
Miten niitä oikein pitää käyttää? Irrotetaanko vendassa/jiipissä suojanpuoleinen kokonaan vai löystetäänkö vain, jotta puomi mahtuu liikkumaan?
Vastaukset 59
Vanhimmat
Historian hämärässä kävin Diva 39:lla soolona Shetlandissa. Ei jäänyt pahoja muistoja barduunoista eikä kauhukuvasi toteutuneet. Itseskuuttaavalla fokalla vastakäännöksessä kerkesi hyvin leen puolelle jäävän löysäämän ja tulevan luuvartin kiristämään. Paljon helpompaa yksinpurjehtijalle oli barduunojen vinssaaminen kuin genoan skuuttien hoito. Vielä aikaisemmin purjehdin puuveneellä, missä barduunan kiristys/ löysäys koidettiin kääntämällä vipua. Vielä nopeampaa ja helpompaa.
Masto pysyy yleensä pystyssä ilmankinbarduunaa, sen päätarkoitus on kiristää etustaagi
Eikös takaharuksen hekki ole tarkoitettu etustaagin kiristämiseen? Veneeni takakulmissa kannessa on jotkut kääntöplokit, onkohan ne mahdollisesti puuttuvaan spinnuun liittyviä vai jopa mahdollisesti tuohon etustaagiin kiristämiseen liittyviä, kun veneessä ei ole hekkiä?
Nyt ei kaikki täsmää?. 60- luvun huipputakila ilman takastaagia tai barduunoja. Silloin ei ollut taaksepäin suunnattuja saalinkeja. Tuo masto ei pysyisi pystyssä.
Masto pysyy pystyssä taakse kuten eteenkin suunnatuilla alavanteillaan sekä mastonhuippuun kiinnitetyillä kahdella takastaagillaan jotka kiinnittyvät veneen takakulmiin, ja niiden vieressä on kannessa veneen takakulmissa ne kääntöplokit joille en ole keksinyt käyttötarkoitusta.
Takaplokit on suurella todennäköisyydellä juurikin spinnun skuuttien kääntöplokit vinsseille. Kun vielä lisää barberit siihen veneen leveimpään kohtaan niin hyvä tulee… toki barbereiden hyödyllisyys kasvaa venekoon kasvaessa...
Styyrpuurin kääntöplokin lähellä on pystypaneelissa rapulukko mutta paapuurin puolella ei lukkoa ole. Hekin ja barberien puuttuessa millä etustaagia voisi kiristää?
Eiköstakastaageja ollut jopa kaksittain? Nehän toppirikin etustaagin kireällä pitävät. Barberit liittyvät ainoastaan spinnuskuutien hallintaan. Molemmat takastaagit sitten vain niin kireälle kuin sielu sietää.
Rapulukko on todennäköisimmin spinnuskuutin säilytystä varten. Hiukan hämmästyttävää, ettei sellaista ole molemmin puolin.
Helppoa se on. Kovempaan vastatuuleen yksin kryssiessä olen pitänyt molemmat barduunat kiinni. Myötätuuleen taas on ollut hyvin aikaa säätää ne kun on itsejalustava fokka.
No mutta, jotta tuo onnistuu, on edellytyksenä, että isopurje ja ison puomi menee tulevan suojanpuolen barduunan ohi. Näinhän ei välttämättä tapahdu. Se riippuu veneen rakenteesta ja käytettävästä konfiguraatiosta.
Ei kryssillä tarvitse välttämättä puomin mennä suojanpuolen barduunan ohi. Voi tietysti riippuua veneen rakenteesta ja barduunojen kiinnityspisteistä, mutta minulla tiukalle skuutattu iso ei paljon nojaa tiukalla olevaan suojan puolen barduunaan eikä puomikaan ota siihen kiinni vaikka levanki olisi leessä. Joten kryssi on pelkkää juhlaa st-fokan kanssa, pinnaa vaan käännellään :)
Kryssi on pelkkää juhlaa kun on 3/4 -riki, saali ngit suoraan sivulle, tuplabarduunat ja iso genoa. Vaimo huolhtii kolmesta lapsesta ja itse on yksinpurjehtija
Ehkei ihan juhlaa, mutta ei niin suuri vaivakaan. Tai onhan se juhlaa heti sen jälkeen, kun barska ja skuuti ovat vendan jälkeen kireydessään. Toisaalta rikitrimmi saa pysyä vakiona tuulenvoimakkuudesta riippumatta kisatessakin, barskojen ja hekin kanssa masto säätyy juuri niinkuin haluataan. Ja kuten edellä kerrottu, ei se masto sieltä alas tule, vaikka molemmat barskat olisivat auki. Kovantuulen jiipeissä pitää otta hieman varovammin.
Sen sijaan en kyllä ymmärrä, miten voisi kryssiä molemmat barskat kiinni. Puomi tietenkin pysyy barskojen välissä, jos ne eivät keskilinjalta lähde. Mutta purjeen yläosa nojaa rumasti leen barskaan ihan jo muotonsa takia, vaikka twistin olisi minimoinut. Vasta kakkosreivissä iso tulee niin alas, että mahtuu barskojen alle.
25v.barduunoilla ei ymmärrä miten voisi kryssiä molemmat barskat kiinni.
Minä ymmärrän, kuten kirjoitin "tiukalle skuutattu iso ei paljon nojaa tiukalla olevaan suojan puolen barduunaan" kun taas hänen veneessään "purjeen yläosa nojaa rumasti leen barskaan"
Onko kyseessä esteettinen haitta (rumasti? = väärin purjehdittu?) vai pelko purjeen kulumisesta vai huonontaako tuo purjeen yläosan vekki kovastikin nousukulmaa?
Tietysti kryssillä useimmiten leen barduunaa löysätään, jos on gasti sen tekemässä tai yksinkin vähänkin pitempi halssi. Yksin kryssiminen kapeaa salmea vastatuuleen, lyhyet tikit, ainakin tässä veneessä onnistuu molemmat barduunat kiinni. Tietysti voisivat olla molemmat löysällä myös, Omegassa on saalingit taaksepäin, mutta etustaagi pysyy tiukempana jos barduunat ovat tiukalla. Kumpi sitten on haitallisempaa nousukulmalle, löysä etustaagi vai leen barskan tekemä isopurjeen vekki?
Haittana on sekä iso vekki purjeen muodossa että voimakas kuluttaminen. Kun lisäksi ottaa huomioon, etteivät barskat itse asiassa toimi ollenkaan viistojen saalinkien kanssa, niin paljon mieluummin molemmat barskat auki. Jos barskaa kiristää niin, että sillä on merkittävä vaikutus etustaagiin, löystyy samalla luun sivuvantti ja kokonaisvaikutus jää todennäköisemmin negatiiviseksi tai olemattomaksi.
Hyvinkin ruman näköiset rypyt purjeessa, varsinkin ison mastoliikin luona ovat ainoastaan esteettinen haitta. Jotkut jopa vauhtirypyiksi kutsuvat. Mutta muodon rikkova barskaan nojaus on eri juttu.
Just joo... kaikki 80-luvun osatakilaveneet joissa saalingit taakaviistoon ja barduunat vakiona ovat väärin suunniteltuja. Näitähän riittää, aika paljon ja eri suunnittelijoilta.
Jos barduunaa kiristää niin löystyy luun sivuvantti??? - voi mahoton! No, jos luun vantti "löystyy" niin leen vantti tiukkaantuu. Mutta kun ihan oikeassa elämässä näin ei vain tapahdu. Vanttien trimmin on meikäläisellä tavannut olla niin että yli 20 asteen kallistuksessa merenkäynti alkaa saada leen vantin elämään. Eikä siinä barduunan tiukkaaminen auta. Uusi perustrimmi auttaa.
80-luvun 7/8 osatakila, saalingit taakse ja barduunat => takilan trimmattavuus erinomainen, barduunoilla, hekillä, kikillä, levangilla. Laiskuuttaan voi jättää barduunat pois. Jos tykkää kryssiä ja trimmata, kyllä ne tiukkaavat etustaagia ja parantavat nousukulmaa. Kovemmassa kelissä antavat tunnetta lisätukevuudesta, koska tyypillisesti em. takilatyypin mastoprofiilit eivät ole sieltä paksuimmasta päästä.
Netin kautta saa kaikenlaiset omiin omituisiin tapoihinsa pinttyneet jäärät äänensä kuuluviin. Tämän ketjun aloittajan tapaista vasta-alkajaa sekavat ja ristiriitaisetkin ohjeet saattavat hämätä. Mutta eipä syytä huoleen, purjehdus on sen verran mielenkiintoinen asia ja veneet sekä takilat erilaisia että jos ei jämähdä paikoilleen ja kuvittele olevansa kaikkitietävä, lisää voi oppia niin kauan kuin pinna kädessä pysyy.
Trumppikin tietää kaiken minkä tietää ja juttuja uskoo kuka uskoo...
Sori, mutta olet itse se trumppi tässä nyt. Eipä tule yhtäkään minkään vuosikymmenen osatakailavenettä viistoilla saalingeilla mieleen, jossa barduunat olisivat vakiona. Olisiko sinulla antaa esimerkkejä? Kun vantit lähtevät mastosta takaviistoon, löysentävät barduunat molempia, luun puoleista vain hiukan enemmän. On vähintään luonnollista, ettei barduunan kiristäminen auta leen vantin roikkumiseen. Kun mastoa vedetään etustaagilla eteenpäin ja barduunalla taaksepäin, se pääsee elämään, ei suinkaan masto pääsee elämään. Tunne lisätukevuudesta on vain korvien välissä, totuus on toinen. Saalingithan käännettin viistoon juuri sen takia, ettei barduunoita tarvittaisi, eikä tässä tapauksessa auta, että käyttää sekä vyötä että henkseleitä. Eikä kyse ole myöskään mistään tapoihin juuttumisesta, vaan pelkästään fysiikasta.
Voit kysyä asiaa varsinaisilta asiantuntijoilta, jos et usko.
Jos saalingit on taaksepäin, molempien puolten vantit löystyvät barskoja tai hekkiä kiristettäessä kun masto kallistuu taaksepäin ja taipuu. Tietty purjehtiessa löystyminen näkyy vain suojan puolen vantissa kun purjeessa on painetta.
Vahvaa mututunnetta tuo, ettei barskat tuo lisätukevuutta mastoon. Omassa rimpulatakilaisessa homeskandissa saalingit on reilusti taaksepäin. Kryssin ilman barskoja ensimmäiseen reiviin asti, jonka jälkeen maston pieni "vibraaminen" alkaa huutamaan niitä. Trimmattavuuden paraneminen vaikuttaa aivan suoraan maston rasitukseen, joten on aivan turha väittää, etteivät barduunat parantaisi tukevuutta.
Kun barskoja käytetään vibraamisen tai pumppaamisen torjuntaan, on kyse aivan eri asiasta. Käytetäänhän barskoja sillä tavalla toppirikisissäkin.
Ei, vaan niitä käytetään trimmaamiseen sekä vibran vähentämiseen. Oikein trimmatut purjeet vähentävät huomattavasti takilaan kohdistuvaa painetta, joten barduunoiden käytöllä on suora yhteys maston kestävyyteen. Kyse ei siis ole korvien välissä pyörivästä kuvitelmasta.
Barskat estävät maston liikettä, siis poistavat vibraa, ei siinä ole mitään epäselvää. Muu selviää kyllä alan kirjallisuudesta, jos ei täällä kirjoitettua usko.
Äkkiä mieleen tulee yllä mainitun Omega 36:n lisäksi ainakin Inferno 26, FF31, Dixie 32, Facil 35 ja Sirena 38. Eri suunnittelijoiden eri kokoisia veneitä samalta ajalta ja samantyyppisellä takilalla.
Mitä sitten tarkoittaa "barduunat vakiona" - ainakin nuo ovat sellaisia joissa on osatakila, saalingit taaksepäin ja suurin osa uutena oli varustettu barduunoilla.
Juuri näin, luepa uudelleen mitä aiemmin kirjoitit niin ymmärrät miksi yritin selventää barduunoiden vaikutusta maston tukevuuteen. En vänkää vastaan, vaan yritin selventää barskojen positiivista vaikutusta mastoon.
Niinpä, omakin 80-luvun osatakilainen kuuluu samaan joukkoon. Saalingit eivät ole aivan in-line, vaan viitisentoista astetta taaksepäin, kuten noissa mainitsemissasikin. Etustaagi on käytännössä täysin barskojen varassa, mutta kohtalaisen huolettomasti voi jiipit heittää vielä keskituulen ylärekisteriin saakka molemmat barskat auki. Mutta maston virittäminen trimmiin keväällä onnistuu huomattavasti helpommin vetämällä molemmat barskat tiukalle. Ja vastaavasti ratkaisu on suorituskyvyn suhteen pieni kompromissi.
Yleensä viistoiilla saalingeilla tarkoitetaan paljon reilummin taakse vietyjä saalinkeja.
80-luvulla+oli+tosiaan+varsin+yleistä+laittaa+baduunat+osatakilaiseen+rikiin,+vaikka+saalingit+ja+rustit+olivat+reilusti+takaviistossa.+Noita+oli+Siestoissa,+Infernoissa,+FG,+Comfortinoissa+ja+jopa+Albin+Expressissä.+Lähes+poikkeuksetta+barduunat+olivat+lisävaruste+eli+ei+pakollinen+ja+ei+edes+vakiovarustukseen+kuuluva.+
Varmasti noita on monet poistaneet veneistään ja itsellänikin ne lepäävät suurimman osan purjehduksista, mutta on niiden käytöllä suuri vaikutus trimmiin heti kun alkaa puhaltaa vähänkin reippaammin. Ei kyllä tule mieleen perusteluja barskojen poistoon kisaveneestä, ellei suunnitelmissa ole skipata jokainen kovemman tuulen kilpailu.
Yhdessä varsin monen tuntemassa Comfortina 32:ssa oli aikoinaan barduunat. Omistaja otti ne pois ja säilytti kotona ("missä eivät häiritse purjehdusta"). Tuonkin jälkeen on voittanut lähes kaikki kovantuulen kisat missä ko. veneellä oli.
Samoin parhaiten 2000-luvulla pärjänneissä Inferno 31 ja Siesta 32:ssa ei ole barduunoita näkynyt. Sirenoita, 80-luvun FG, Omegoita jne. ei ole juuri kisoissa näkynyt 2000-luvulla.
Ehkä on 80-luvun rikejä, joissa noista on merkittävää hyötyä reilusti taaksepäin suunnatuista saalingeista/rusteista huolimatta. Mikäs sellainen venetyyppi on ja onko esittää yksilöitä, jotka ovat hyvin kisoissa pärjänneet barduunojen ansiosta?
Mahtaako riki olla tarpeeksi kireällä, jos tuollaisessa rikissä tuntee saavansa paljon hyötyä barduunoista? Suorilla saalingeilla barduunat tietysti ovat tarpeen ja toimivat loistavasti.
Mulla pikkuinfernossa ainakin on barskat käytössä vaikka niitä ei varsinaisesti tarvitse. Turha kuvitella, että kulkisi lyssinsä mukaisesti ilman. Vene toki muuttuu laitapainolla jo ihan erilaiseksi käsitellä mutta kyllä ne barskat vaan tarpeelliset ovat. Muista ei niinkään kokemusta.
Barduunat eivät vaikuta lyssiin. Niiden vaikutus täytyy siis olla aika pieni.
Jollekin pieni ero on suurempi kuin jollekin toiselle. Inffarin kaltaisessa jollamaisessa veneessä pienetkin trimmin muutokset on selvästi havaittavissa venevauhdissa ja mukavuudessa. Vegalla tai muulla vastaavalla purjehtiva ei välttämättä tätä ymmärrä.
Onko+pikkuinferno+siis+26+eli+sama+kuin+Vital+26?+Tampereella+oli+yksi+Vital,+jonka+LYS-luku+herätti+närää+todella+hyvän+menestyksen+vuoksi.+En+ole+100%+varma+oliko+Tampereella+barduunoja,+mutta+pääkaupunkiseudulla+purjehtiessaan+ko.+yksilössä+ei+ollut+barduunoja+ja+ihan+hyvää+menestystä+tuli+täälläkin.+Tosin+ko.+yksilössä+oli+erikoisköli+bulbilla+ja+lasikuituevällä,+jonka+ansiosta+vene+oli+hiukan+kevyempi,+mutta+ei+jäykempi.
Kakskutonen Inferno, retkivarustuksella ja kolme kautta ajetuilla triradial dacroneilla. Haastava vene ilman osaavaa miehistöä ja silläkin virheet kostautuvat helposti. Jos ostaessa olisin tiennyt mihin ryhdyn, olisin hankkinut Albin Expressin verrattaen vaivattoman käsittelyn vuoksi.
Muistaakseni Vitaliin on hieman lisätty kölipainoa.
Oma tulee myyntiin keväällä.
Monista kilpaveneistä joissa ei ollut pakollisia barduunoita, poistettiin ne kun IMS-mittasääntö alkoi rankaista niistä selvästi. Joakim osannee kertoa, mikä on barduunoiden vaikutus mittalukuun nykyisin ORC:ssa?
Itsellä oli Inferno 31 1990-luvulla, ja myös kilpailin sillä jonkun verran. Kisoissa oli silloin tyypillisesti useita Inferno 31-veneitä. Ja monenlaisilla rikeillä. Perusinfernossa on yhdet saalingit taaksepäin ja melko pitkä vapaa toppi takilassa. Kyllä siinäkin barduunoista saa hyötyä, kun saa pidettyä keulaharuksen suorana luovilla. Sitten kun saalingit ovat suoraan sivulle, myötätuuleen mennessä voi barduunoita hiukan löysätä ja vetää fallilla mastoa eteenpäin. Tällä konstilla sai selvästi havaittavan lisävauhdin spinnupurjehduksessa.
Tuolla myöhemmässä kommentissa oli puhetta barduunaalisen Maestro 31:n 1.16 LYS-luvusta. Ko. veneestä oli myös versioita, joilla purjehdittiin oikeiden kilpapuolitonnareiden kisoissa, joten kyseessä lienee ollut huomattavasti kevennetty vene. Pelkät barduunat eivät tuota LYS-lukua selitä.
Tuo Maestro 31, jolla aikoinaan kisasin, oli puolitonnarikisaveneeksi tehty. Se ei kuitenkaan ollut LYS-taulukon vakiovenettä kevyempi, syvempi eikä rikimitoiltaan suurempi. Sisustuskin oli ihan asuttava, mutta ei vakio. Tuolla oli LYS 1,16 tai 1,15 vuodesta riippuen ja kyllä se kulkikin sen mukaisesti, varsinkin kryssillä. Voitettiin kahdesti peräkkäin HTR LYS3, kun oli melkein pelkkää kryssiä.
Tuossa tietysti oli suorat saalingit ja hyvin taipuisa riki tuplabarduunoilla ja -saalingeilla. Etustaagin sai haluamalleen kireydelle ja maston haluamalleen kaarelle sekä kaadettua eteen lenssillä. Kryssille sai suuren raken. Mikään noista ei onnistu, takaviistoilla saalingeilla.
Saattaa tietysti olla, että barduunat hävisivät Scandicap-rikeistä IMSin myötä. Mutta eivät ne takaisin ole tulleet, vaikka ko. veneitä ei ORC-kisoissa näy, ORC ei paljoa barduunoista rankaise ja LYS ei lainkaan.
2019+ORC:n+mukaan+Inferno+31+nopeutuu+seuraavasti+barduunoista.+Näyttää+olevan+aivan+sama+laittaako+barduunoita+1+vai+2+paria+ja+muuttaako+samalla+saalinkien+lukumäärän+1->2.+Ero+on+kaikissa+tapauksissa+sama+1,4+sec/m+eli+0,2%+eli+huomattavan+paljon+alle+LYSin+pienimmän+muutoksen.+1,15->1,16+eroa+olisi+0,9%+eli+yli+4-kertaisesti+tuon+verran.
Itselläni on taaksepäin käännetyt saalingit ja barduunat. Barduunoilla saa kelin kovetessa kivasti pois painetta purjeista ja siten vältettyä reivauksen. Ts. ne ovat usein olleet hieno apu yksin- /kaksinpurjehduksilla. Omassa veneessäni barduunoiden kiristys on ohjattu ruffin takareunan vinsseille. Vendassa riittää kyllä puuhaa ja systeemipilotin automaattinen halssinvaihto on tuolloin tarpeellinen.
Barduunat taaksepäin suunnatuilla saalingeilla varustetuissa osatakiloiduissa veneessä kuulostaa minusta turhalta lisävaivalta. Toimiva systeemi on suorat saalingit ja barduunat. Silloin barskat kiristää förstaakia ja vantit pitää maston pystyssä sivusuunnassa. Taaksepäin suunnattu saalinki sekoittaa koko homman. Barduunan kiristäminen löysää siinä tapauksessa vantteja.
Saalingit eivät ole niin voimakkaasti taaksepäin käännetyt mitä useimmissa veneissä. Kuitenkin riittävästi ettei barduunoita tarvitse käyttää jollei halua. Edellinen omistaja ei niitä käyttänyt lainkaan. Itse olen kuitenkin todennut ne hyödylliseksi. Olen esim. hyvin kevyellä kelillä ja isolla genoalla kiristänyt etustaagia saaden pari astetta nousukulmaa lisää.
Barduunoiden käyttö helpottuu jonkin verran leppoisassa yksinpurjehduksessa kun virittelee lähelle mastoa kuminauhan, mikä vetää leen puoleisen barduunan kasaan niin löysä vaijeri ei jää holtittomasti heilumaan vapaana ollessaan, eikä sitä tarvitse jälkikiristää sitten kun puomi on halutussa asennossa...
Kumiköysi saalingin nokkaan vai onko jokin parempi järjestejy?
Kumiköysi barduunasta toiseen vain maston ympäri kiertäen. Geometriasta riippuen ehkä yhdellä puolella saalingin yläpuolelta, toisella alapuolelta. Ristiinveto estää kumiköyttä siirtymästä ylös tai alas. Tosin vapaana oleva dyneemabarduunakaan ei ole suurempi ongelma. Ja dyneemaksi ne kannattaa joka tapauksessa vaihtaa. Edelleen kumiköysi helpottaa pitämään barduunat pois tieltä purjetta nostettaessa.
Eipä ole itellä ollut vielä barduunavenettä ja kysynkin, ovatko ne "vanhan koulun "ratkaisu maston tuentaan? Mites tämän päivän veneissä?
Onhan se edellä tuotu ilmi, barduunoilla ei tueta mastoa, vaan säädetään etustaagin kireyttä. Tämän päivän veneissä on saalingit vedetty taakse viistoon, jolloin sivuvantit tekevät sen työn, paitsi että säätö on kiinteä. Vielä enemmän tämän päivän veneissä on etustaagi viety ylemmäs mastoon, jolloin hekki sekä tulee mukaan kiristykseen että samalla taivuttaa mastoa. Tämän päivän veneet on siis tehty vaivattomammiksi purjehtia, mutta säätömahdollisuudet ovat rajallisemmat. Siksi kisaveneissä tehdään mastotrimmi aina päivän sään mukaan. Barduunoilla ja hekillä sekä maston kaari että etustaagin kireys ovat hyvin hyppysissä pienen lisävaivan kustannuksella.
Ok, kiitos selvennyksestä. Edeltävä keskustelu meni sen verran yli windexini, etten hoxannut asiaa.....
Juuri näin. ”Modernissa” rikissä (19/20, 9/10 tms) hekkisäädöllä säädetään samanaikaisesti keulastaakin kireyttä ja maston taipumaa. Toimii hyvin kun riki on oikein trimmattu, mutta säätöalue on pienempi kuin inline-barduunarikissä, eikä noita voi säätää toisistaan riippumatta. Eniten tämä näkyy kevyessä kelissä: keulastaakia ei saa niin löysäksi kuin ehkä haluaisi (jos vantteja ei säädä kelin mukaan).
Toisaalta ajaminen modernilla rikillä on helpompaa kun on vain yksi säätö, jolla nuo molemmat menee samalla kertaa.
Tottakai onnistuu. Suojan puolen barduunaa löysätään niin paljon, ettei se ole tiellä.
Yllä pähkäillään ylävattien löystymistä kun etustaagia kiristetään barduunalla ja saalingit on takaviistoon. Etustaagi on kuitenkin paksuin eli huonoiten venyvä ja se on kahden ylävantin jännittämänä. Tähän kaipaisin jotain tarkempaa ymmärrystä. Onko jollakulla tietoa tai simulaatio- ohjelmaa esim noin 35ft veneen etustaagin ja ylävanttien jännityksistä?. Paljonko etustaagin notkon poistaminen vaatii lisää vetoa?. Taka-ajatukseni on, että käyttämällä normaalia paksumpaa venymättömämpää etustaakia voisi barduunan kiristäminen aiheuttaa vähemmän löytymistä vanteissa.
Enpä muista koskaan nähneeni etustaagia, joka olisi sivuvantteja paksumpaa tavaraa. Ja miksi olisi, kun jännitykset ovat sivuvanteissa suuremmat. Ja keveimpiä tuulia lukuunottamatta leen sivuvantin jännitys pienenee. Kevyessä kelissä taas riittäisi vähempikin etustaagin kiristys, mikä onnistuu barduunaveneessä.
WB:n nettisivuilla on linkki voimia laskevaan sovellukseen.
Vanteista paksuin alavantti ja etustaagia aina ohuempi välivantti eivät liity asiaan. Muuta täytyy etsiä, kiitos WB -vinkistä
Suurin kuorma on kuitenkin sivuvantin alaosalla. Epäjatkuvilla vanteilla se on myös paksuin. Aiheen kannalta näillä ei tietenkään ole merkitystä.
Ei staagi mihinkään veny
Oot sitten keksinyt jonkin ennennäkemättömän, tuplanobelin arvoisen materiaalin.
Paljonko barduunoita uskaltaa kiristää? Sen verran kuin käsin vetämällä saa vai voiko vinssillä avittaa?
Veneessämme on vain 2-kertainen välitys eli ei varsinaista taljaa barduunoille. Käsin nykäisemällä ei saa barduunaa edes suoraksi. Barduunoiden tiukkaamiseen ja lukitsemiseen on st-vinssit. Eihän niistä ole ainakaan etustaagin oikaisuun jos ei tiukkaa kunnolla. En ole pelännyt että tiukkaamalla särkyisi jotain, tiukkasi sitten barduunoita tai vantteja kun kohtuudessa pysytään.
Yleisempää näyttää olevan talja käsin kiristys. Tuossa tapauksessa pitää kysyä että kuinka monikertainen talja jotta voi arvella lopullista kiristysmomenttia. Tietysti gastien voimatkin vaihtelevat :)
Tuota samaa yllä arvuuttelin. Luulisin, että 1000kp on lähempänä kuin käsin nykäisy, mikäli etustaagian notkoa pienennetään. Jollakulla toivottavasti on arvausta parempaa tietoa.
Seldenin+ohjeen+mukaan+in-line+rikissä+tuulenpuolen+barduuna+aina+30%+murtolujuudesta.+Eli+6+mm+barduunalla+noin+1000+kg.
Voima+tietysti+riippuu+veneen+koosta+ja+rikin+mitoituksesta.+2006+WB-Newsissä+on+simuloitu+First+36.7:+https://cdn2.hubspot.net/hub/209338/file-31401501-pdf/docs/wb-news06.pdf
Jatketaan+vielä+omilla+mittauksilla.+19/20+takilalla+V1+jännitys+tippuu+rannassa+n.+30%+kun+hekin+vetää+"pohjaan".+Tällöin+hekissä+on+luultavasti+n.+600+kg+veto.
Käsin taljankin välityksellä kiristetty barduuna on vain kevyen kelin kiristys. Kovin moninkertaista taljaa kun barduunassa ei voi olla, koska sen säätövara on niin pitkä. Mutta kaksinkertaisella taljalla ja nelikymppisellä vinssillä kun gasti vääntää sen verran kuin pystyy, rupeaa etustaagi näyttämään hyvältä. Näin ainakin mun molemmissa barskaveneissä.
Jos veneessä on lisäksi check-stayt, riittää niille käsin kiristys hyvin muutamakertaisella taljalla. Niillähän vain rajoitetaan maston kaarta.