Keskinäinen testamentti

Siis tässä on nyt mies kuollut ensin. Ja testamentti on KESKINÄINEN TESTAMENTTI. Vasta lopulta lapset perivät eli kun toinenkin on kuollut.

Avioehto on eron varalta.

"Nyt kun tuo vähemmän omistava kuoli ensin, leski saa koko ensin kuolleen puolison omaisuuden perintönä. Sitten lesken kuoltua se omaisuus, mitä leskeltä jää, pääsääntöisesti puolitetaan puolisoiden lasten kesken."

Niin, jos kyseessä oli oikeasti keskinäinen testamentti eli jos myös enemmän omistava puoliso oli sillä "turvattu" eikä vain köyhempi puoliso. (PK 12:1) Tällöin - paitsi jos leski testamentista luopuu - sovelletaan PK 3 luvun säännöksi eikä ositusta toimiteta, vaan aikanaan lesken pesä lähtökohtaisesti puolitetaan molempien perillistahojen kesken. Eli siten kuin olen kertonut.

Jos testamentti oli oikeasti keskinäinen ja leski haluaa kertomallaan tavalla (90/10) suosia omia perillisiään, hänen tulee luopua testamentista (mutta ei lakiin perustuvasta asuntoirtaimiston hallinnasta) ja toimittaa sen jälkeen omaisuuden ositus, missä vetoaa lesken tasinkoprivilegiin. Eli siten kuin olen kertonut.

Jollei näin menetellä, ja kun avioehto oli vain eron varalle, lesken kuoltua ositus toimitetaan lähtökohtaisesti perillistahojen kesken 50 / 50.

Nolo123 kirjoitti:

"Nyt kun tuo vähemmän omistava kuoli ensin, leski saa koko ensin kuolleen puolison omaisuuden perintönä. Sitten lesken kuoltua se omaisuus, mitä leskeltä jää, pääsääntöisesti puolitetaan puolisoiden lasten kesken."

Niin, jos kyseessä oli oikeasti keskinäinen testamentti eli jos myös enemmän omistava puoliso oli sillä "turvattu" eikä vain köyhempi puoliso. (PK 12:1) Tällöin - paitsi jos leski testamentista luopuu - sovelletaan PK 3 luvun säännöksi eikä ositusta toimiteta, vaan aikanaan lesken pesä lähtökohtaisesti puolitetaan molempien perillistahojen kesken. Eli siten kuin olen kertonut.

Jos testamentti oli oikeasti keskinäinen ja leski haluaa kertomallaan tavalla (90/10) suosia omia perillisiään, hänen tulee luopua testamentista (mutta ei lakiin perustuvasta asuntoirtaimiston hallinnasta) ja toimittaa sen jälkeen omaisuuden ositus, missä vetoaa lesken tasinkoprivilegiin. Eli siten kuin olen kertonut.

Jollei näin menetellä, ja kun avioehto oli vain eron varalle, lesken kuoltua ositus toimitetaan lähtökohtaisesti perillistahojen kesken 50 / 50.

Lue lisää

Kerrankin Nololta melkein oikein: "lesken kuoltua ositus toimitetaan lähtökohtaisesti perillistahojen kesken 50 / 50."

Lähtökohtaisesti puolittaen, mutta tässä tapauksessa niin ei tehdä, johtuen testamentista. (Ks. alla tarkemmin.)

lakipuhuu kirjoitti:

Kerrankin Nololta melkein oikein: "lesken kuoltua ositus toimitetaan lähtökohtaisesti perillistahojen kesken 50 / 50."

Lähtökohtaisesti puolittaen, mutta tässä tapauksessa niin ei tehdä, johtuen testamentista. (Ks. alla tarkemmin.)

Lue lisää

"lakipuhuu" tyypilliseen tapaansa toitottaa itsevarmasti puutteellista (= virheellistä) käsitystään testamentin vaikutuksesta omaisuuden ositukseen.

Jos asiassa ei sovellettaisi, kuten hän esittää, PK 3 lukua (missä viimeksi eläneen kuoltua, kun ositusta ei voida toimittaa, jaetaan lesken pesä =>perintökaaren<= säännöksiä noudattaen lähtökohtaisesti puoliksi), niin ennen perinnönjakoa tulisi toimitettavaksi omaisuuden ositus kahden kuolinpesän välillä (PK 23:1.2). Ositus taas toimitetetaan =>avioliittolain<= säännösten perusteella, ei perintökaaren säännösten tai testamentin mukaan. Jotta kuolinpesien omaisuus osituksessa jakautuisi pääsäännöstä 50/50 poiketen 90/10-suhteessa, avioehdon olisi tullut päteä myös kuolemantapaukseen. Nyt näin ei ollut.

Jos leski ei eläessään toimittaisi omaisuuden ositusta - missä hän voisi lesken tasinkoprivilegiin vedota -, ositus toimitetaan lesken kuoltua kuolinpesien välillä, eikä siinä tasinkoprivilegiä ole. Lähtökohta tuossa osituksessa on 50 / 50 jako. Testamentti pätee vasta osituksessa muodostuneisiin puolisoiden A ja B jäämistöihin.

Varmuuden vuoksi (jotta ei sovellettaisi PK 3:n säännöksiä), lesken olisi syytä luopua testamentista (jonka merkitys hänelle ilmeisesti on vähäinen) ja sen jälkeen toimittaa omaisuuden ositus hänen ja vaimon perillisten välillä. Siinä jako menisi 90 / 10, ja sen jälkeen leski voisi selvyyden vuoksi määrätä jäämistönsä uudella testamentilla omille jälkeläisilleen.

Nolo123 kirjoitti:

"lakipuhuu" tyypilliseen tapaansa toitottaa itsevarmasti puutteellista (= virheellistä) käsitystään testamentin vaikutuksesta omaisuuden ositukseen.

Jos asiassa ei sovellettaisi, kuten hän esittää, PK 3 lukua (missä viimeksi eläneen kuoltua, kun ositusta ei voida toimittaa, jaetaan lesken pesä =>perintökaaren<= säännöksiä noudattaen lähtökohtaisesti puoliksi), niin ennen perinnönjakoa tulisi toimitettavaksi omaisuuden ositus kahden kuolinpesän välillä (PK 23:1.2). Ositus taas toimitetetaan =>avioliittolain<= säännösten perusteella, ei perintökaaren säännösten tai testamentin mukaan. Jotta kuolinpesien omaisuus osituksessa jakautuisi pääsäännöstä 50/50 poiketen 90/10-suhteessa, avioehdon olisi tullut päteä myös kuolemantapaukseen. Nyt näin ei ollut.

Jos leski ei eläessään toimittaisi omaisuuden ositusta - missä hän voisi lesken tasinkoprivilegiin vedota -, ositus toimitetaan lesken kuoltua kuolinpesien välillä, eikä siinä tasinkoprivilegiä ole. Lähtökohta tuossa osituksessa on 50 / 50 jako. Testamentti pätee vasta osituksessa muodostuneisiin puolisoiden A ja B jäämistöihin.

Varmuuden vuoksi (jotta ei sovellettaisi PK 3:n säännöksiä), lesken olisi syytä luopua testamentista (jonka merkitys hänelle ilmeisesti on vähäinen) ja sen jälkeen toimittaa omaisuuden ositus hänen ja vaimon perillisten välillä. Siinä jako menisi 90 / 10, ja sen jälkeen leski voisi selvyyden vuoksi määrätä jäämistönsä uudella testamentilla omille jälkeläisilleen.

Lue lisää

Ilmeisesti Nolo kirjottelee kommenntteja lukematta lainkaan, mitä muuut kirjoittamaa ja vääntelee sitten omiaan.

Siteeraan kirjoittamaani: "Ensin on suoritettava ositus, jossa lesken ei kuitenkaan tarvitse luovuttaa tasinkoa kuolinpesälle. Siten testamentin mukaisesti jaetaan vain se 10 % puolisoiden kokonaisvarallisuudesta (eli "pesästä"). Se omaisuus menee siis leskelle ja leskenkin kuoltua vainajan perillisille eli hänen omille lapsilleen."

Kysymys ei siten ole ollut avioehdosta vaan siitä, että omaisuuden osituksessa leskellä on oikeus tasinkoprivilegiin eikä hänen siis tarvitse antaa tasinkona kuolinpesälle mitään.

Tässä tapauksessa perinnön lopulliselle jakamiselle olennaisinta on testamentin tulkinta - niin kuin olen todennut aiemmin. Koska keskinäiseen testamentissa on selvästi määrätty omaisuuden jakamisesta kummankin puolison osalta siten, että kummankin jäämistö menee aikanaan omille biologisille lapsille, PK 3 luku ei tule sovellettavaksi.

Nolo123 eivätkä muutkaan kirjoittajat ole ymmärtäneet Pk 3 luvun säännöstä oikein, vaikka lakitekstissä selvästi mainitaan, että se soveltuu vain "jollei testamentista muuta johdu."

Nololle on tyypillistä vängätä virheellisiä käsityksiään toistuvalla jankkaamisella, mutta eihän se oikea laintulkinta tässä tapauksessa siitä mihinkään muutu.

lakipuhuu kirjoitti:

Ilmeisesti Nolo kirjottelee kommenntteja lukematta lainkaan, mitä muuut kirjoittamaa ja vääntelee sitten omiaan.

Siteeraan kirjoittamaani: "Ensin on suoritettava ositus, jossa lesken ei kuitenkaan tarvitse luovuttaa tasinkoa kuolinpesälle. Siten testamentin mukaisesti jaetaan vain se 10 % puolisoiden kokonaisvarallisuudesta (eli "pesästä"). Se omaisuus menee siis leskelle ja leskenkin kuoltua vainajan perillisille eli hänen omille lapsilleen."

Kysymys ei siten ole ollut avioehdosta vaan siitä, että omaisuuden osituksessa leskellä on oikeus tasinkoprivilegiin eikä hänen siis tarvitse antaa tasinkona kuolinpesälle mitään.

Tässä tapauksessa perinnön lopulliselle jakamiselle olennaisinta on testamentin tulkinta - niin kuin olen todennut aiemmin. Koska keskinäiseen testamentissa on selvästi määrätty omaisuuden jakamisesta kummankin puolison osalta siten, että kummankin jäämistö menee aikanaan omille biologisille lapsille, PK 3 luku ei tule sovellettavaksi.

Nolo123 eivätkä muutkaan kirjoittajat ole ymmärtäneet Pk 3 luvun säännöstä oikein, vaikka lakitekstissä selvästi mainitaan, että se soveltuu vain "jollei testamentista muuta johdu."

Nololle on tyypillistä vängätä virheellisiä käsityksiään toistuvalla jankkaamisella, mutta eihän se oikea laintulkinta tässä tapauksessa siitä mihinkään muutu.

Lue lisää

Turhauttavaa koettaa selvittää sellaiselle kuin "lakipuhuu", joka on kokonaan ulalla, vaikka muuta kovasti luulee, aviovarallisuusoikeudesta. Mutta jospa paremmin asiaa ymmärtäviä lukijoissa löytyisi.

Olkoon puolisot A ja B, ei avioehtoa avioliiton purkautuessa kuolemaan, A:n varallisuus 90 ja B:n varallisuus 10. Puolisoilla "keskinäinen" testamentti "B:n turvaksi", jossa määräys, että molempien kuoltua A:n perilliset saavat 90 ja B:n perilliset saavat 10. B kuolee ensin.

(I) Jos A ei saa testamentilla B:n omaisuutta ja jos A:n eläessä ei toimiteta omaisuuden ositusta, ositus A:n kuoltua toimitetaan (B:n perillisten vaatimuksesta) siten, että A:n perilliset antavat B:n perillisille tasinkona (90 10) : 2 -10 = 40, joten kummankin perillistahon osuus on yhtä suuri eli 50. Peruste: Puolisoilla oli AVIO-OIKEUS toistensa omaisuuteen. Lesken tasinkoprivilegi on lesken henkilökohtainen oikeus, ei lesken perillisten oikeus.
- Väite, että testamentin määräys johtaisi siihen, että molempien kuoltua A:n perilliset saavat 90 ja B:n perilliset 10, on väärä: testamentti ei vaikuta ositukseen, siihen vaikuttaisi avioehto.
- B:n testamenttimääräys ei voi koskea A:n omaisuutta eikä A puolestaan voi testamentilla sulkea pois B:n/B:n perillisten avio-oikeutta A:n omaisuuteen.
- A:n testamentti (90 omille lapsille) voi kohdistua vain siihen omaisuuteen, joka osituksessa määrittyy A-taholle eli A:n JÄÄMISTÖÖN (50). Siten A:n testamentti voi määrätä vain, millä tavoin 50 jakautuu hänen perillistensä kesken.

(II) Jos em. tilanteessa A toimittaa eläessään omaisuuden osituksen ja siinä vetoaa lesken tasinkoprivilegiin, omaisuus osituksessa jakautuu A 90 ja B:n perilliset 10. A:n kuoltua hänen perillisensä saavat 90.

(III) Jos A "keskinäisellä" testamentilla peri B:n, A:n kuoltua hänen pesänsä jaetaan lähtökohtaisesti puoliksi A:n perillisten ja B:n perillisten kesken. (PK 3 luku ja PK 12:1.2)

Jotta torjuttaisiin riski PK 3 luvun soveltamisesta (jolloin A ei voisi toimittaa ositusta ja siinä hyötyä lesken tasinkoprilegistä), A:n olisi syytä luopua B:n testamentista, mikäli hän on sen edunsaaja. Tämän jälkeen PK 3 luku ei soveltuisi tapaukseen ja A voisi toimittaa omaisuuden osituksen siihen liittyvine lesken tasinkoprilegiä koskevine ilmoituksineen. Tällöin perinnön suhteen meneteltäisiin (II)-kohdassa kerrotuin tavoin.

Nolo123 kirjoitti:

Turhauttavaa koettaa selvittää sellaiselle kuin "lakipuhuu", joka on kokonaan ulalla, vaikka muuta kovasti luulee, aviovarallisuusoikeudesta. Mutta jospa paremmin asiaa ymmärtäviä lukijoissa löytyisi.

Olkoon puolisot A ja B, ei avioehtoa avioliiton purkautuessa kuolemaan, A:n varallisuus 90 ja B:n varallisuus 10. Puolisoilla "keskinäinen" testamentti "B:n turvaksi", jossa määräys, että molempien kuoltua A:n perilliset saavat 90 ja B:n perilliset saavat 10. B kuolee ensin.

(I) Jos A ei saa testamentilla B:n omaisuutta ja jos A:n eläessä ei toimiteta omaisuuden ositusta, ositus A:n kuoltua toimitetaan (B:n perillisten vaatimuksesta) siten, että A:n perilliset antavat B:n perillisille tasinkona (90 10) : 2 -10 = 40, joten kummankin perillistahon osuus on yhtä suuri eli 50. Peruste: Puolisoilla oli AVIO-OIKEUS toistensa omaisuuteen. Lesken tasinkoprivilegi on lesken henkilökohtainen oikeus, ei lesken perillisten oikeus.
- Väite, että testamentin määräys johtaisi siihen, että molempien kuoltua A:n perilliset saavat 90 ja B:n perilliset 10, on väärä: testamentti ei vaikuta ositukseen, siihen vaikuttaisi avioehto.
- B:n testamenttimääräys ei voi koskea A:n omaisuutta eikä A puolestaan voi testamentilla sulkea pois B:n/B:n perillisten avio-oikeutta A:n omaisuuteen.
- A:n testamentti (90 omille lapsille) voi kohdistua vain siihen omaisuuteen, joka osituksessa määrittyy A-taholle eli A:n JÄÄMISTÖÖN (50). Siten A:n testamentti voi määrätä vain, millä tavoin 50 jakautuu hänen perillistensä kesken.

(II) Jos em. tilanteessa A toimittaa eläessään omaisuuden osituksen ja siinä vetoaa lesken tasinkoprivilegiin, omaisuus osituksessa jakautuu A 90 ja B:n perilliset 10. A:n kuoltua hänen perillisensä saavat 90.

(III) Jos A "keskinäisellä" testamentilla peri B:n, A:n kuoltua hänen pesänsä jaetaan lähtökohtaisesti puoliksi A:n perillisten ja B:n perillisten kesken. (PK 3 luku ja PK 12:1.2)

Jotta torjuttaisiin riski PK 3 luvun soveltamisesta (jolloin A ei voisi toimittaa ositusta ja siinä hyötyä lesken tasinkoprilegistä), A:n olisi syytä luopua B:n testamentista, mikäli hän on sen edunsaaja. Tämän jälkeen PK 3 luku ei soveltuisi tapaukseen ja A voisi toimittaa omaisuuden osituksen siihen liittyvine lesken tasinkoprilegiä koskevine ilmoituksineen. Tällöin perinnön suhteen meneteltäisiin (II)-kohdassa kerrotuin tavoin.

Lue lisää

Mitä sekoilua taas Nolo123:lta.

Hän esittää väitteitä, joilla ei ole mitään tekemistä kirjoittamani kanssa.

"Väite, että testamentin määräys johtaisi siihen, että molempien kuoltua A:n perilliset saavat 90 ja B:n perilliset 10, on väärä:"

No, aivan oikein! Tällainen väite olisi väärä, jos joku olisi sellaisen esittänyt. Jos väität kerran tällaisia täysin perättömiä väitteitä, esitä TODISTE siteerauksineen, jossa tällainen väärä väite olisi!!

" B:n testamenttimääräys ei voi koskea A:n omaisuutta eikä A puolestaan voi testamentilla sulkea pois B:n/B:n perillisten avio-oikeutta A:n omaisuuteen."

Niin. Itsestään selvää. Olen todennut, että ensiksi kuolleen omaisuus jaetaan hänen testamenttinsa mukaisesti (lesken kuoltua) ja lesken omaisuus sitten lesken testamentin mukaisesti. Testamentissa ei ole ollut lainkaan perillisten avio-oikeutta koskevaa määräystä.

" A:n testamentti (90 omille lapsille) voi kohdistua vain siihen omaisuuteen, joka osituksessa määrittyy A-taholle eli A:n JÄÄMISTÖÖN (50). Siten A:n testamentti voi määrätä vain, millä tavoin 50 jakautuu hänen perillistensä kesken."

Virheellinen väite. Näin koska B:n kuoltua voidaan tehdä omaisuuden ositus, jossa A vetoaa tasinkoprivilegiinsä eikä hän maksa tasinkoa B:n kuolinpesälle. Tästä seuraa, että lesken A aikanaan kuoltua, hänen jäämistönsä (90) menee kokonaan hänen omille lapsilleen. Ainoastaan jos ositusta ei tehtäisi A:n eläessä, toteutuisi Nolo123 väittämä tilanne.

"(III) Jos A "keskinäisellä" testamentilla peri B:n, A:n kuoltua hänen pesänsä jaetaan lähtökohtaisesti puoliksi A:n perillisten ja B:n perillisten kesken. (PK 3 luku ja PK 12:1.2) "

TÄMÄ ON VIRHEELLISTÄ. Tapauksessa ei sovelleta PK 3 lukua, koska testamentissa on sanottu, että "testamentissa sanotaan, että omaisuus menee lopulta molempien omille lapsille." Tällä määräyksellä kumoutuu PK 12:1 säännöksen oletus, että "pesä" jaettaisiin lähtökohtaisesti puoliksi. (PK 12:1 pykälässä ei ole 2 momenttia, joten viittaat olemattomaan säännökseen.)

PK 12:1
"Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäädöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, ----> jollei testamentista muuta johdu <-----."

Koska testamentin tekijöiden tarkoituksena on, että se omaisuus, joka ensiksi kuolleella puolisolla on kuollessaan, menee toisenkin puolisoista kuoltua niille perillisille, jotka ovat hänen omia biologisia lapsiaan, tämä määräys tarkoittaa, ettei PK 3 luku tule sovellettavaksi. Se on vain tulkinnallinen oletus, jota ei sovelleta silloin, kun testamentin tekijät ovat toisin tarkoittaneet testamentissaan.

"Jotta torjuttaisiin riski PK 3 luvun soveltamisesta (jolloin A ei voisi toimittaa ositusta ja siinä hyötyä lesken tasinkoprilegistä), A:n olisi syytä luopua B:n testamentista, mikäli hän on sen edunsaaja."

Tämä on turhaa, koska keskinäistä testamenttia ei tulkita Nolo123:n esittämällä tavalla. PK 3 luku ei voi tulla sovellettavaksi, koska testamentissa on tarkoitettu perinnön jakautuvan toisin kuin PK 3 luvun oletussäännös määrää. Testamenttia on tulkittava aina sen tekijäiden tarkoittamalla tavalla. Ks. tarkemmin PK 11:1. "Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa."

Olet väärässä.

Tässä tulee sovellettavaksi perintökaaren 3 luku. Silloin ei tehdä ositusta.

Kannattaa vähän lukea lakia ennen kuin puhuu siitä.

Oikkari kirjoitti:

Olet väärässä.

Tässä tulee sovellettavaksi perintökaaren 3 luku. Silloin ei tehdä ositusta.

Kannattaa vähän lukea lakia ennen kuin puhuu siitä.

Jep, jep

"Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäädöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu."

Mutta niin kuin huomaat, säännöksen lopussa seisoo "jollei testamentista muuta johdu." On hyvinkin oletettavaa, että tässä tapauksessa ei sovelleta Pk 3 lukua, koska testamentin tekijät eivät ole niin tarkoittaneet.

Oikkari kirjoitti:

Olet väärässä.

Tässä tulee sovellettavaksi perintökaaren 3 luku. Silloin ei tehdä ositusta.

Kannattaa vähän lukea lakia ennen kuin puhuu siitä.

Ja jos perusteluja kaipaat. Niin tässä vielä niitä. Testamentissa lukee: "testamentissa sanotaan, että omaisuus menee lopulta molempien omille lapsille."

Tätä kohtaa voidaan tulkita siten, että testamentin tekijöiden tarkoituksena on, että se omaisuus, joka ensiksi kuolleella puolisolla on kuollessaan, menee toisenkin plosta kuoltua (osituksen jälkeen) niille perillisille, jotka ovat hänen omia biologisia lapsiaan.

Kannattaa oikkarinkin ajatella hieman ennen kuin kuvittelee osaavansa lukea lakia!!

Ja vielä lisää: puolisoilla oli avioehto. Tosin se oli rajattu vain avioeroa varten, mutta se antaa tukea testamentin tulkinnalle, että PK 3 lukua ei sovelleta tapauksessa.