Pitkiä koulumatkoja on ollut rymättyläläisillä ja merimaskulaisilla, jotka kulkivat Naantaliin. Olisi mielenkiintoista kuulla koulumatkamuistojanne. Rymättylästä Naantaliin kulki mm. linjuri, jota kutsuttiin lempinimellä Epeli.
Koulumatkat kauan sitten
J_moi
13658
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 136
Vanhimmat
Muistan kun Velkualta Palvan saarelta lähdettiin kouluun. Koulu alkoi klo 9, mutta kotonta piti lähteä jo 6 jälkeen jotta kerkeisi perille. Lossia ei vielä ollut vaan vene kuljetus ja matka rannikolle kesti puolitoistatuntia. Oi niitä aikoja.
Rymättylän Aaslasta matka Naantalin Yhteiskouluun oli noin 33 km, matkan varrella kolme lossia. Linja-auto Aaslasta lähti 6.45 aikaan. (Jossain pääkaupunkiseudulla ei osata edes kuvitella niin pitkiä koulumatkoja).
Niin, pääkaupunkiseudulla jotkut ihmettelee jopa sitä, jos bussia joutuu odottamaan jopa 20 minuuttia. Rymättyläläiset ovat tottuneet siihen, että linjurit eivät kulje tiheästi.
Maaseudulla ja kaupungissa erilaiset tottumukset.
Niin- jossain pääkaupunkiseudulla jotkut valittavat, jos bussia joutuu odottamaan 10 minuuttia.
Siis jos asui Rymättylän Aaslassa, piti herätä jo aamulla kuuden aikoihin. Hurjan aikainen herätys ollut.
Maalaistaloissa se on normaali heräämisaika.
Erittäin lumisina talvina on naantalilaisillakin ollut kävelyä lumihankien yli melkoisessa tuiskussa.
Ja varsinkin 1965-1970 talvet olivat runsaslumisia. Ja pakkaset olivat hurjia.
Sen jälkeen tulikin viisi vesisadetalvea. Oli ankeaa.
Hurjina lumituiskuaamuina oli kävely kouluun liiankin jännittävää, koska lunta tuiskutti silmälaseilleni niin voimakkaasti, että en meinannut nähdä, missä kuljen.
Samanlaisia kokemuksia minullakin. Muistan, kun eräänä lumipyrylauantaina olin jälki-istunnossa, joka alkoi 16.00 ja päättyi 17.00, niin kotiin kävellessäni oli jo pimeää, ja hurjasti lunta tuiskutti vaakasuoraan silmälaseilleni niin, että eteenpäin näkeminen oli lähes mahdotonta. Oli kauheaa.
Terveisin -MiinuslinssiRillikki
No huh- onpa ollut epäinhimillistä joutua jälki-istuntoon sellaisella säällä.
Jälki-istunto on pidetty juuri silloin, kun on määrätty. Sääolosuhteet eivät ole vaikuttaneet asiaan.
Joskus kulki myös lättähattu-juna Turku-Raisio-Naantali.
Kyllä, vielä 1960-luvun loppupuolella.
Oli Naantalissa oikein rautatieasema.
Asemalla taisi olla jopa lipunmyynti.
Aikoinaan lipunmyynti oli hyvin järjestetty.
Ja junan konduktööri myi pahvisia junalippuja.
Junavuorot joskus vähenivät, ja korvaavia linja-autovuoroja ajoi Pohjolan Liikenne.
Joitakin Pohjolan Liikenteen lauantai-iltapäivän vuoroja ajettiin kahdella autolla.
Lauantait olivat silloin työpäiviä ja koulupäiviä, joten iltapäivisin kulki paljon matkustajia.
Siihen aikaan vielä oli hyvä palvelu.
Jännä juttu muuten, että pitkämatkalaiset ennättivät yleensä ajoissa kouluun, kun taas jotkut lähietäisyydellä asuvat myöhästelivät silloin tällöin.
Kyseinen ilmiö on ollut useilla paikkakunnilla, esim. Turussa. Koulun vieressä asuvista moni tuli kouluun viimeisillä sekunneilla- tai vielä myöhemmin.
No jos myöhästyi 3 kertaa, sai tunnin jälkkärin.
Jos myöhästymiselle oli selkeä peruste (esim. kulkuneuvon myöhässä olo ), niin ei tullut jälki-istuntoa. Koulun lähellä asuvat eivät tietenkään voineet vedota kulkuneuvon myöhässä oloon.
Bussin myöhässäolo talvikelillä oli ihan ymmärrettävää.
Ja 1960-luvulla kukaan matkustaja ei kiukutellut linja-auton myöhässä olosta.
Jos silloin olisi kiukutellut linjurin myöhässäolosta, niin olisi saanut omituisen tyypin maineen...
Niinpä. Siihen aikaan ihmiset tajusivat, että bussi voi toisinaan olla myöhässä.
Silloin juu olivat ihmiset sopeutumiskykyisempiä kuin nyky-päivänä.
Olivat tyytyväisiä, kun se linja-auto yleensäkin oli olemassa.
Muistan sen linjapiilin, jota kutsuttiin lempparinimellä Epeli.
Oliko se muuten sellainen linja-auto, jonka takaovi avattiin ihan käsipelillä, siis saranaovi?
Juuri sellainen. Saranaovi.
Mistä johtui se linja-auton Epeli-lempinimi?
Epeli-lempinimi, ilmeisesti rekkarin perusteella. Autossa oli EP-alkuinen rekkari.
Oliko muilla Rymättylän linja-autoilla lempinimiä?
Yksi linski oli lempinimeltään "Toope", koska oli TOO-alkuinen rekkari.
No oliko Merimaskun linja-autoilla lempinimiä?
En muista lempinimiä, mutta Merimaskun linja-autofirma oli kahden linja-auton firma.
Merimaskun linjapiilit taisivat olla Volvo ja Scania.
Rymättylän linjalle tuli aikoinaan automaattivaihteinen Sisu ja automaattivaihteinen Leyland.
Joskus 60-luvun alkupuolella kaikki Rymättylän linjurit luultavasti olivat Volvoja.
Siinä kyseisessä Epeli -linja-autossa oli Volvo-alusta ja Turun Autokorin valmistama kori
Epeli-linjurista muistan punaisenväriset plyysi-istuimet.
Siinä autossa oli mainion näköinen etumaski.
HARMI VAAN, KUN SITÄ AUTOA EI OLE SÄILYTETTY MUSEOAUTOKSI.
Sen verran muistan, mikäli yleensä jotain muistan, että koulumatkoilla oli hyvin hienot laadukkaat linja-autot. Eivät ne koskaan sammuneet. Olivat aina hyvässä kunnossa.
Oli mullakin koulumatkalla laadukas kulkuneuvo, koska kuljin kouluun polkupyörällä.
Minulla oli huippuluokan kulkuneuvo. Omat kengät. Kuljin kävelemällä.
Kuljit kouluun polkupyörällä. Entä millä kuljit takaisin kotiin?
Kuljin myös takaisin kotiin polkupyörällä.
Koulumatkalinjurit siistejä, tyylikkäitä, toimivia.
Ja kuljettajat asiallisen ystävällisiä.
Kuljettajat osasivat olla sekä ystävällisiä että tarvittaessa hyvinkin jämäköitä.
Niin, kuljettajat huomauttivat, jos jotkut mölyporukat pitivät linja-autossa liian kovaa mölyä.
Naantalissa ja ympäristössä oli tosiaan hyväkuntoiset laadukkaat linjurit, koska firmoissa oli panostettu autojen kunnossapitoon ja siisteyteen.
Muuten, jotkut turkulaiset kävivät oppikoulua Naantalissa, vaikka Turussa oli monta oppikoulua.
Välillä kun tuli dropout koulusta niin Turun kaiffarit tulivat Naantaliin jatkamaan.
Turkulaiset jepet oli usein keskivertospedeä paremmista perheistä. Jotkut naantalilaisetkin kävivät oppikoulunsa Turussa ja Raisiossa.
Ai Naantalin yhteiskoulun Turun kaiffarit paremmista perheistä? Joidenkin käytöstavoista (tai käytöstapojen puuttumisesta) päätellen tuntui siltä, etteivät todellakaan olleet hyvistä kodeista. Toki joitakin järkeviäkin oli.
Paremmalla kodilla tarkoitan ylempää keskiluokkaa. Hyvä koti ja sielun sivistys on sitten
toisen spektaakkelin paikka. Omalle dropout spedelle oli jostain löydettävä oppikoulupaikka. Viime kädessä Naantalista. Muuten ei herrahissiin pääse.
Jaa- jotkut on päässeet ns. herrahissiin hyvin vaatimattomalla koulutustasolla.
Meidän kotimaassamme on jopa monella toimitusjohtajalla alhainen koulutustaso.
Niin, monella toimitusjohtajalla alhainen koulutustaso, ja tulokset näkyvät...
Kun kysyin joiltakin turkulaisilta, miksi käyvät oppikoulua Naantalissa, niin he eivät tykänneet suorasanaisesta kysymyksestäni.
Huomasin aikoinaan myös, että he eivät halunneet kyseiseen kysymykseen vastata.
Kyllä Pohjois-Suomessa on totuttu vielä pitempiin koulumatkoihin. Ja myös hurjempiin pakkasiin.
Ei tarvi mennä pohjoiseen asti. On esim. Korppoosta ollut pitkät koulumatkat. Naantalin koululaisten matkat eivät tietääkseni ole olleet niin pitkiä.
Niin myö hiihethiin tiällä ylämäkheen 40-km. kahthteen shunthaan kheshät talavet
Raisiosta kulkevilla oli helppoa, kun linjureita kulki 15 minuutin välein.
Ruuhka-aikana jopa 10 minuutin välein.
Vaan eipä kulkenut 50-luvulla. Raisiolaisena kuljettiin bussilla ja varsinkin talvella oli melko hankalaa, kun samassa bussissa matkustivat Raision Tehtaiden toimihenkilöt ja koululaiset mm. talvella suksineen. Oli melko ahdasta.
Juu, suksien kanssa linja-autossa kulkeminen oli hankalaa. Ja varsinkin koulun hiihtokilpailupäivänä oli kaikilla sukset mukana.
Jossakin vaiheessa Raisioon tuli oma yhteiskoulu. Naantalin rajan lähellä asuvat tulivat kuitenkin Naantalin yhteiskouluun.
Ja ilmeisesti Raision yhteiskoulussa luettiin pitkää englantia, mutta Naantalissa sai valita, lukeeko pitkän englannin vai pitkän saksan. Siis jos raisiolainen halusi lukea pitkän saksan, tuli hän Naantalin yhteiskouluun.
Jotkut raisiolaiset kävivät oppikoulun Naantalissa, jotkut Turussa. Enemmistö toki kävi oppikoulun Raisiossa.
Joskus 60-luvun loppupuolella pitkän saksan valintamadollisuutta ei enää ollut. Toki lukiossa luettiin saksaa.
Talvisin potkukelkalla. Jos oli lunta.
Hiihtokilpailupäivinä menin kouluun hiihtämällä.
Muistan kun hiihtokilpapäivänä sanoin isälle, että veisi minut autolla kouluun niin isä sanoi: Hiihtämällä muutkin menevät.
Isäsi on sanonut järkevästi.
Lumisina talvina noin 1965-1970 oli kätevää mennä hiihtäen kouluun, mutta sen jälkeen tuli monta erittäin vähälumista talvea.
Kun koulupäivä loppui joinakin päivinä 13.10 aikaan, niin rymättyläläisten piti odottaa tunnin verran ennen kuin seuraava linja-auto lähti Rymättylään.
On yleinen ilmiö eri puolilla Suomea, että koulumatkalinjuri lähtee vasta noin tunnin kuluttua koulutyön päättymisestä. Lähinnä sellaisina päivinä, jolloin koulu päättyy epätavalliseen aikaan, siis esim. 12.00 tai 13.00 aikaan. Tilanne vaihtelee paikkakuntakohtaisesti.
Ja kun koulupäivä päättyi 14 jälkeen, niin Merimaskuun meni linja-auto vasta 15 aikoihin. Mutta ei kukaan valittanut, ihmiset olivat 60-luvulla sopeutumiskykyisiä.
Mielenkiintoisia juttuja!
Olen samaa mieltä.
Kun Särkänsalmen silta valmistui 1970, lyheni merimaskulaisten ja rymättyläläisten koulumatka-aika 10 minuutilla aamulla, ja 10 minuutilla iltapäivällä.
Silta on helpottanut oppilaiden koulumatkoja aivan oleellisesti.
Joissakin koulumatkalinja-autoissa oli eräs ilmiö. Takapenkin äänekäs porukka hassutteli äänekkäästi.
Muistan niitä äänekkäästi hassuttelevia jätkiä.
Takapenkin hassuporukka-ilmiö on kuulemma ollut monella Suomen paikkakunnalla.
Juu. Olen kuullut, että takapenkkiporukka on ollut monella paikkakunnalla. Ovat pitäneet melkoista esitystä, ja kertoneet vanhoja vitsejä.
Takapenkkiporukalla on ollut huumorintajuinen ote elämään.
Jostain syystä joidenkin bussien takapenkit kuluivat puhki, kun taas etuosan istuimet pysyivät aivan hyvässä kunnossa.
Minä en viitsinyt mennä takapenkin porukkaan.
Joskus menin mopolla.
Olisin minäkin mennyt mopolla, mutta minulla ei koskaan ollut mopoa. Vaan ei se enää harmita.
Kävellen saa liikuntaa ja ulkoilua huomattavasti paremmin.
Kävely on hieno vaihtoehto. Ei aina tarvitse päästä autolla ovelta ovelle.
Yes, hyväkuntoisia ovat he, jotka kävelevät reippaasti.
Niinpä juu, sehän on todettu, että reippaat kävelijät ovat myös hyväntuulisia.
Koululaislipun hinta oli noin 60-65 prosenttia normaalilipun hinnasta.
Lipun ostoon ei tarvinnut mitään virallista lappua. Riitti, kun muisti mainita olevansa koululainen.
Asiallinen juttu, kun ei ollut mitään turhaa paperinpyörittelyä.
Lukiossa muutamat ajokortin saaneet ajoivat kouluun omalla tai isäpapan henkilöautolla.
Isäpapan... / Onhan se henkilöauto voinut olla myös äidin !
Koulumatkakertomuksia kannattaisi kerätä muistiin. Niistä syntyisi kiinnostava kirja.
Kyllä, monenlaisia kiinnostavia kertomuksia olisi.
On ollut mainioita koulumatkajuttuja niin Naantalissa kuin muuallakin Suomessa.
Naantalin yhteiskoulun opettajista noin puolet asui alle kilometrin päässä koululta, joten he kulkivat kouluun kävellen.
Turussa asuvat opettajat kulkivat enimmäkseen linja-autolla. Vain muutama ajoi omalla henkilöautolla.
Vielä viisikymmentä vuotta sitten Merimaskun ja Rymättylän oppilaiden koulumatkalla oli Särkänsalmen lossi.
Syysmyrskyjen aikaan lossikyyti on ollut melkoinen kokemus. Vaan aina on perille päästy.
Kansakoulussa oli sääntö, että jos koulumatka oli alle kilometrin, niin silloin ei ollut lupaa tulla polkupyörällä kouluun.
Se sääntö on ollut asiallinen, turvallisuussyistä.
Aivan totta, koska kansakouluikäinen on liian pieni ajamaan pyörällä muun liikenteen seassa.
Yhteiskouluun tuli polkupyörällä moni sellainen, jolla koulumatka oli vain 500 metrin luokkaa.
Aivan. Kun oli innokkuus näyttää kavereille omaa polkupyörää.
Siihen aikaan oli tärkeä juttu, että polkupyörä oli komea.
Moni kaupunkilainen ei ole edes tullut ajatelleeksi, että monella rymättyläläisellä ja merimaskulaisella oli kotoaan kävelymatkaa linja-autopysäkille noin 2-3 kilometriä.
Jotkut kaupunki-ihmiset ajattelevat, että bussin pitäisi kulkea muutaman sadan metrin päästä, ja vieläpä tihein vuorovälein. Maaseudulla on totuttu hieman erilaiseen systeemiin.
Maaseudulla ovat tyytyväisiä, jos linja-auto yleensäkin on olemassa.
Imatran Voiman asuntoalueelta kuljetettiin koululaiset aamuisin Mersu-pikkubussilla kouluun.
Muista sen tummanvihreän pikkubussi-Mersun.
Muistan myös sen Mersun, ja ystävällisen kuljettajan.
Minä olin semmonen tyyppi joka tykkäsin koulumatkoista enemmän kuin koulun oppitunneista.
Juu, koulumatkat olivat jännittäviä varsinkin talvikelillä.
Lukioajan mielenkiintoisia asioita: Matematiikka ja koulumatkat.
Myös välitunnit oli kivoja.
Ruokatunnit ne vasta hauskoja olivat.
Onko kukaan kulkenut koulumatkoja vanhalla kunnon pitkänokkabussilla ?
Pitkänokkabusseja ei minun kouluaikana näkynyt ainakaan Naantalissa.