Koulunkäynti on ollut joskus hauskaa, mutta ei ehkä aina. Mikä on sinun hassuin koulumuistosi ?
Mikä on hassuin koulumuistosi ?
luokan_laiska
8667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
No- kun ruokalaan mennessä annoin ruokalippuja vastaanottavalle opettajalle lipun rullalle käärittynä. Opettaja ei oikein tykännyt sellaisesta tempusta.
1960-luvulla ei saanut pelleillä opettajille, ainakaan näkyvästi. Niinpä me pelleilimme salaa, niin, että opettajat eivät huomanneet.
Voi olla myös, että opettaja huomasi, mutta ei ollut huomaavinaan...
Opettajat eivät silloinkaan viitsineet reagoida jokaiseen pelleily-yritykseen.
Niin juu. Opettajat olivat tottuneet pelleilijöihin.
Se on totta. Oletan, että opettajat olisivat ennemminkin ihmetelleet sitä, jos kaikki oppilaat olisivat totisia.
Kerran otin luokan vierellä olevasta naulakosta väärän takin. Onneksi huomasin asian pian, joten ei syntynyt hämminkiä.
Mitä tykkäsi asiasta hän, jonka takin vahingossa otit?
Koulun pihalla juoksin vahingossa päin välituntivalvojaopettajaa. Ei hän siitä suuttunut.
Hyvä, että oli ymmärtäväinen opettaja.
Lähes kaikki opettajat olivat ymmärtäväisiä.
Opettajan työhön hakeutuvilla on siihen aikaan ollut kyky tulla toimeen ihmisten kanssa.
Opettajissa on monenlaisia ihmisiä.
Koulun hiihtokilpailuissa rillit putosivat lumihankeen. Vaan ei se enää harmita.
No onko ne rillit jo löytynyt lumihangesta?
Löytyivät noin 2 minuuttia tapahtuman jälkeen. Pääsin jatkamaan hiihtoa. Pääsin jopa maaliin, mutta kärkisijoille en päässyt.
Minä en ainakaan edes yrittänyt hiihtokilpailuissa kärkisijoille.
Aivan, eipä ollut innokkuutta kilpahiihtoon. Vapaa-aikana hiihtelin mielelläni rauhassa. Omaan tahtiin.
Pienenä kaaduin kuralätäkköön. No, sattuuhan sitä.
On semmosiakin tyyppejä, jotka kaatuu isonakin kuralätäkköön. Hik hik.
Minä olen kansakoulun 1. ja 2. luokalla kaatunut kuralätäkköön monia kertoja.
Minä taisin kaatua kuralätäkköön jopa kansakoulun 3. luokan aikaan.
Matikantunti. Yht´äkkiä lehtori havahtuu ja mylväisee luokan perällä istuvalle Pekalle: mitä sinulla on kädessäsi? Pekka vilkaisee ja vastaa, kaks jätkää ja kunkkuhai.
Mitäs lehtori tuumasi pojan vastauksesta ?
Opettaja tuli luokkaan, ja porukan pulina jatkui. Opettaja kysyi: "Kauanko pitää odottaa, että olette hiljaa?" Eräs hauska poika vastasi: "Viisi minuuttia."
ku mä katoin ihastuneina kumpikin kyynärvarsiin nojaten toisiamme,emme kuulleet mitään,läjähti märkäsieni päähäni,heräsin!!!?ja kyl kokokoluokka nauro!mä ja hän mukana.
On ollut varmaan hauska yllätys...
Meitä oli noin 2 tyttöä ja 3 poikaa, jotka emme kuvaamataidontunnilla palauttaneet piirustuksiamme opettajalle. Kun opettaja huomasi tilanteen, määräsi hän meille kaikille tunnin jälki-istuntoa.
Miltä tuntui saada jälki-istuntorangaistus tuollaisesta asiasta?
En olisi edes osannut kuvitella, että piirustuksen palauttamatta jättämisestä tulisi tunnin jälki-istunto. Oli ikävä yllätys. Tuntui todella pahalta.
Jälki-istunto tuli joskus yllättävän pienestä syystä.
Jälki-istunto tuli joskus, jos puhui tunnilla vieruskaverille.
Jälki-istunto tuli, kun söi karamellia oppitunnilla.
Hassuin koulumuisto ?? Mulla oli melkein joka koulupäivä hassu päivä.
Onko edelleenkin hassut päivät ?
Hassut tai melko hassut päivät ovat, kun suhtaudun asioihin huumorilla, elämänmyönteisesti.
Elämänmyönteiset pärjäävät elämässä parhaiten.
12-vuotiaana hämmästelin maassa heiluvaa kastelukannua. Se lähti lentoon! Se olikin harakka.
Miltä tuntui olla niin likinäköinen koululainen?
Pöh. Ei aina mitenkään kivalta tuntunut.
Hei, oli meitä likinäköisiä silmälasipäisiä muutama, ja kyllä me pärjättiin.
Veistotunnilla minulla katkesi sahanterä. Viikon kuluttua katkesi toinen sahanterä.
oppikoulun veistoluokan välineistö (sahat,höylät) oli kyllä ikäloppua. Sai niilläkin onneksi lastua aikaiseksi. Konekantaa edusti pienen pieni penkkiporakone.
Minulla ei ollut veistotunneilla kiinnostusta puutöihin.
Sama tilanne minulla. Minulla kun olivat kädentaidot heikot.
Kun pyysin opelta lupaa käydä vessassa, niin kävinkin kioskilla.
Entä jos reksi olisi nähnyt...
Jos reksi olisi nähnyt, olisi hän määrännyt tunnin jälki-istuntoa.
Ainakin se jälki-istunto olisi ollut täysin aiheellinen.
Oli kaksoistunti. Eräs naisopettaja antoi meidän tehdä tehtäviämme omatoimisesti. Hän sanoi käyvänsä asioilla. Kun hän palasi, oli hänellä tyylikäs tukka. Hän oli siis käynyt kampaajalla. Mainiota ajankäyttöä.
Siihen aikaan toimittiin omilla systeemeillä.
Mielenkiintoisia juttuja.
juu- kiva näitä on lukea.
koulun penkkareissa keskellä päivää eräs penkkarijuhlija joi itsensä tajuttomaksi ja vietiin ambulanssilla sairaalaan koulust
Historianopettaja oli reipas nainen. Kysyin häneltä: "Ovatko sinun poikasi Romulus ja Remus?" Historianopettajaa nauratti minun hassu kysymykseni.
Mainiota, kun opettaja suhtautui huumorilla.
Moni opettaja oli hyvinkin huumorintajuinen.
Kaunokirjoitustunnilla mustepullo kaatui pulpetille. Tuli melkoinen siivous-urakka.
Tuliko mustepullon kaatumisesta jälki-istunto ?
Pöö, ei varmaan siitä ole jälki-istuntoa tullut.
Kyllä mustepullo on joskus kaatunut monellakin. Siivoamalla selviää.
Kaunokirjoitus mustekynällä ei muutenkaan ollut kivaa.
En minäkään pitänyt kaunokirjoitustunneista, mutta, jälkeenpäin ajatellen, on ihan hyvä asia, kun olemme oppineet kaunokirjoituksen.
Seiskalla pissasin yhden koviksen buutseihin kun se oli liikuntatunnilla..oli kuulemma
itkenyt kun veti buutsin jalkaan...ulkona -20
Hassu koulumuisto. Liikuntatunnilla piti tehdä reipas kävely noin 2 kilometrin päähän ja takaisin. Menomatka mentiin kävellen, mutta paluumatka liftattiin, ja päästiin Mosse-auton kyydissä takaisin kouluun.
Lukioaikana ammatinvalinnanohjaaja kertoi opiskelupaikoista. Jotkut sanoivat, että kauppakorkeakouluun on vaikea päästä. Silloin yksi poika totesi: "Pääsee sinne helposti linja-auto kakkosen kyydissä.
Se toteamus on osoittanut hyvää huumorintajua.
Naantalilaisilla on paljon koulumuistoja. Olisi hienoa, jos Naantaliin perustettaisiin koulumuseo.
Koulumuseo olisi mainio juttu.
Mainio juttu olisi, vaan mistä löytyisi tilat koulumuseolle?
Koulumuistoista kertova kirja olisi myös mainio asia.
Joku hyvämuistinen naantalilainen saisi kirjoittaa sellaisen kirjan ihan mielellään.
Paikkakunnalla asuu 60-luvun Naantalin koulujen koululaisista ehkä noin 20-25 prosenttia. Kyllä heillä monella on hyvä muisti, joten kirjan tekeminen olisi ihan realistinen juttu.
Koulumuiston ei aina tarvitse olla mikään hassu koulumuisto. Myös ns. normaalit koulumuistot kiinnostavat.
Enemmistö koulumuistoista on normaalia arkea, mutta 40-50 vuoden ikäisillä arkisillakin muistoilla on suuri arvokkuus.
Muistan ekaluokan ruotsintunnilta runon: Tre små troll, de leker med en boll … jne.
Ja se runo jatkui: och bollen är av gul, de heter Tripp, Trapp, Trull
Eläkkeellä ollessa on kivaa muistella vanhoja kouluaikoja.
Totta. Eläkeläisten porukka silloin tällöin kokoontuu muistelemaan kouluajan hauskoja (ja nolojakin) juttuja.
Vanhoissa taulusienissä oli infernaalinen elämän tuoksu. Uhhh.
Oppikoulun ekalla pojat söi nauhamaista punaista lakritsia. Naisopettaja sanoi: "Voi pojat, älkää pureskelko niitä sähköjohtoja, koska niissä voi olla basilleja."
alaluokilla oltiin. Takapulsassa istuttiin jätkät. Vieruskaveri popsi antaumuksella lakritsia. Sanoi että otatko hei yhden. Olis tarjolla. No mikäpäs ettei. Aina hyvä maistuu. Pyysi laittaa simmut kiinni ja suun auki. Tökkäsi pikipallon suuhuni. Tuli pieni rähinä ja nokkapokka. Nauruksi meni kuitenkin. Okeit sain mä lakritsitkin.
Se "suu auki ja silmät kiinni"-temppu oli yleinen temppu 60-luvulla.
Yksi poika ei ollut muistanut/välittänyt tehdä esitelmää äidinkielen tunnille. Opettaja sanoi: "No niin. Seuraavaksi kerraksi sitten teet esitelmän aiheesta EI HUOLTA HUOMISESTA."
Se on ollut opettajalta hauska idea.
Hassuin koulumuistoni. Koulu paloi. Opettaja kuoli. Hassua. Hehe.