suunnilleen koko elämä mennyt jonkin asteisen masennuksen,ahdistuksen, yksinäisyyden, ja ujouden pauloissa. Ja nyt kun on vähän saamassa elämästä otteen niin tuntuu että on jo liian vanha kaikkeen ja kaikki mahdollisuudet on jo mennyt, mutta toivonmukaan ei rakkauteen ainakaan :/
Surullista kun
ketäänkohtalotoveria
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On se, surullista elämä joskus... toisilla enemmän kuin toisilla.
Olen uskonut ihmisiin, olen uskonut rakkauteen vaan en usko niihin enää. Toki maailmassa on myös ihania ja kauniita asioita! =)
ainakaa sun elämä ei oo menny vihassa niinku mulla.
miks täällä puhutaan näin masentavia asioista. oon kylästynyt tähän jatkuvaan suruun ja alistamiseen.
Täällä samanlaisia kokemuksia. Yksinäisyyttä, ujoutta ynnä muuta. Tuntuu että aika on mennyt aivan liian nopeasti ja ei tiedä miten tästä eteenpäin. Mutta vielä uskon että joku voisi muakin rakastaa...
Olet lähes samanikäinen kuin minä. Mä oon 32 ja nainen myös. Usko vielä parempaan huomiseen se muakin kannattelee joka ikinen päivä
Jeesus auttaa. Kysyvälle vastataan. Koputtakaa niin teille avataan. Oikeasti, kokeilkaa vastaako Jumala teille. Itse olin ihan masentunut ja yksin. Nykyisin olen iloinen vaikka yksin, siksi kun Hän on kanssani. Lukekaa Jeesuksesta. Lukekaa mitä Hän opettaa Raamatussa. Kohta olette iloisia vain kun mietittekin Häntä.
Ei ihmisten pilkkaaminen Jeesukseen pääty vaan pahenee.
Niin Jeesus sanookin että Hänen seuraajansa joutuvat kokemaan kärsimystä Hänen nimensä tähden. Ei se vie pois sitä iloa minkä Häneltä saa eikä sitä onnea mikä odottaa loppuun asti uskollisina pysyviä.