Koodaavat lapset

Koko suomalainen yhteiskunta on hurahtanut digiin. Luullaan että tietokoneet korvaavat ajattelun.

Surkuhupaisalta tuntuu, kun ohjelmointia tuodaan jo alakouluunkin. Eiköhän ensin pitäisi oppia lukemaan ja kirjoittamaan, kunnolla. Sitä paitsi ohjelmoijasta, joka ei osaa kunnolla matematiikkaa, on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lapset eivät osaa kunnolla matematiikkaa.

Matematiikan osaaminen on tehokkaan koodin edellytys, koska se auttaa näkemään, miten asiat voi tehdä tehokkaasti. Lisäksi se opettaa kurinalaista ajattelutapaa ja selkeää esitystaitoa. Hyvä koodi on selkeästi kirjoitettua tekstiä. Vain vähän kärjistäen voidaan sanoa, että Linda Liukas on huonon koodin ylipapitar.

Koodaaminen, ohjelmointi, on itsessään melko yksinkertainen taito, ja sen voi oppia aikuisiällä. Paljon vaikeampaa on oppia esim. oppia hallitsemaan vierasta kieltä hyvin. Siksi koulussa tulisikin käyttää aikaa esim. kieltenopiskeluun, eikä tietokoneiden kanssa puuhaamiseen.

Ei pelkästään ohjelmointi, vaan kaikenlainen tietokoneiden kanssa puuhaaminen tuntuu olevan nykyään itsetarkoitus. Jopa ylioppilaskirjoitukset pitää tehdä tietokoneella. Mitä järkeä tässä on? Tietokoneet sopivat muuten erityisen huonosti matematiikan ja fysiikan kokeisiin. Näin siksi, että matematiikan kirjoittaminen on oikeastaan piirtämistä. Ikinä ei voi tietää, minkä kokoiset sulut tarvitsee tai miten pitkän nuolen. Sopivia merkkejä on hankala löytää tietokoneelta, saati tehdä paikan päällä.

Kohta meille kasvaa sukupolvi, joka ei osaa edes kirjoittaa käsin. Digivempeleiden vaikutus tuntuu myös vapaa-ajalla. Liikuntaharrastukset ja ulkoilu vähenevät huolestuttavasti. Olen nähnyt 10-vuotiaan pikkupojan, joka ei osaa heittää mitään esinettä. Järkyttävää!

Tietysti voi kysyä, mihin motorisia taitoja tarvitaan tulevaisuuden digiutopiassa. Kyllä niitä tarvitaan. Ensinnäkin utopiaan voi tulla särö. Yhteiskunta voi romahtaa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuukin. Silloin motoriset taidot ovat kullan arvoisia, kun pitäisi alkaa hakata halkoja tai viljellä perunaa. Toisekseen motoriset taidot aktivoivat aivoja eri tavalla, kuin tietokoneen räplääminen. Liikunta tehostaa oppimista. Kolmas ja tärkein syy on, että liikunta ja ulkoilu tuovat iloa.

Käsi ylös, aikuiset: kuinka moni teistä nauttii suunnattomasti viettäessään koko työpäivän tietokoneen ääressä? Tätä samaako haluamme tarjota lapsillemme, ehkä jo viisivuotiaasta alkaen?