UPO- merkkinen vanha puuhella

UPOn levyissä alapuolen rivat ovat siten että ne lämpenevät tehokkaasti kun levyn reikä on klo 7 suunnassa.

Kyllä niissä riittävä laajenemisvara on, mutta kun ovat räkärautaa niin notkuvat ja halkeilevat. UPOn levyn ostin markka-aikana, ja se on ihan ok, vaikka joskus punottaakin.
Tässä talossa on UPOn levy laitettu kai 100 vuotiaaseen hellaan, ja hyvin pelasi silloin kun hellaa käytettiin. Vaimo pääsi huomaamattani hellan maalaamaan, enkä ole viitsinyt käryttää maalia pois.

Oikeasti se reikä tulee osoittaa vedon suuntaan. Siis kohti savukanavan aukkoa johon liekit hakeutuu.

niinsemenee kirjoitti:

Oikeasti se reikä tulee osoittaa vedon suuntaan. Siis kohti savukanavan aukkoa johon liekit hakeutuu.

Meillä se on varmasti pyöriny vuosien saatossa milloin minnekin päin se levyn reikä, eikä nuohoojakaan tiennyt sanoa mitään. Sehän sen ottaa ja laittaa takaisin imuroinnin jälkeen, paitsi on mieskin sitä välillä puhdistanut, sen jälkeen aina antaa hyvin lämpöä huoneeseen.

Meillä puuhella on käytännössä lämmönlähteenä keittiö-olohuone akselilla, ei käytetä pattereita ollenkaan. Lisäksi ruuanlaitossa hella hyvä, myöskin se hellauuni. Siellä hautuu liharuoka, kala paistuu lievemmälläkin lämmöllä sekin, ja sitten monet laatikkoruuat, lasagne, joululaatikot. Välillä käännän vuokan toiseen suuntaan, takaa paistaa enemmän kuin luukun suunnassa. En millään antaisi pois. Vähän kattoo kuinka usein lisää puuta, että miten kuuma tarvii uunin olla. Sinne kun saisi vielä mittarin.

Kyllähän ne levyn alla olevat rivat on tarkoitettu olemaan savuvirran suuntaisesti, kuten ilmajäähdytteisen moottorin jäähdytysrivatkin ovat, ilmavirran suuntaan.
Tässä vanhassa talossani on myös uunilla varustettu hella, jota äitini käytti jatkuvasti. Vaimoni ei alkaisi sen käyttöä opettelemaan. Hän kokkaa sähköhellalla. Tuo vanha hella on matala. Vanhaan aikaan ihmiset olivat lyhyempiä kuin nykyään.

No seuraava levy asetetaan tuohon vedon suuntaan sitten, tuolla entisellä ei nyt sitten paljon väliä enää. Tuo puuhella mukava pakkasilla, kun pitää kauan aikaa tupaa lämpimänä. Ja siinä pysyy vesikattila kuumana tsajua varten. Sen sanoisin huonoksi puoleksi, kun jos esim jauhelihaa paistaa, niin ei tarvitse iso kokkare olla jos lennähtää hellalle, niin äkkiä on käry ennenkuin ehtii veitsellä heittämään ne murut pois. Tarttuu niin salamana. Ja roiskeet kun pihviä paistaa, letun voita laittaa tms. Meidän hella on 85,5 cm korkea, mittasin juuri kun lisäsin pari puuta. Ja huomasin, että niissä kahdessa pienemmässäkin levyssä on reiät mihin sattuu, ei mikään sinne vetoon päin. No hyvä tietää nyt, kuin ei milloinkaan. :)

Lapsuuskodissa äiti teki kaikki ruuat aina puuhellalla, kun ei sähköjä ollut kuin vasta joskus liekkö -77 vuonna. Kaasuhella oli joitain vuosia, samoin kaasuvalot. Olihan se opettelua , kun sähköhellan sai nupista vaan lämpiämään. Kaasulla keittäminen oli siitä hyvä, kun rupesi heti kuumentamaan ilman odottelua. Mutta sen uunin kanssa oli vaikeaa leipominen, en itse oppinut sytyttämään.

Muistan kun kesällä joskus veljien kanssa kerättiin jostain tienvarresta pinonpohjista koivusälää ja kaikkea pientä kalikanpätkää -äiti varsin lähetti meidät - ja sitten paistoi lättyja isolla pannulla puuhellalla. Ovet ja ikkunat oli auki, muta kyllä oli lämmintä sisällä! Sitten mentiin heinikolle viltin päälle makoilemaan lautasen kanssa, ja tehtiin lätyn reunasta "matoa", että kuka saa pisimmän ehjänä ettei katkea. Ne on mukavia muistoja niistä paljasvarvas-ajoista.