Rukoiletteko koskaan?

Joo tottakait 🤘👹🤘

Tottakai!

Joka ilta pitää rukoilla ja pyytää Jumalalta parempaa elämää, tietystikin, jos muistaa.

Rukoilen joka päivä. Kiitän siitä, että saan elää täällä Suomessa enkä esim Bangladeshin slummissa.

Sanonpa vakavan sanasen, vaikka tää ympäristö on eri maailmasta! Ei jumala anna hyvää ei pahaa, jumalalta mm voi pyytää viisautta ja ymmärrystä oikeiden asioiden tekemiseen. YLHÄÄLTÄ saa itselleen voimaa ja viisautta elämiseen. Kaikki on tehtävä itse ei mitään tule kuin manulle illallinen, ei kenellekään. Ja se onnellisuuskin on ihan omassa sisimmässä. Sieltä se löytyy, ei rahasta, ei rakkaudesta eikä varsinkaan uudesta rakkaasta. Ei ulkopuolelta. Sisimmästä. Rukoilla kannattaa, ja varsinkin kannattaa kiittää siitä, mitä jo on, hyvää siis.

Mikälainen sinun tunteesi on jo juuri nyt?

Voisin arvata että: innostunut?

Lopetin rukoilemisen, ei jumala voi tehdä tällaista, mitä on tapahtunut. Usko loppui kaikkeen.

Kyllä, usein iltaisin, vaikka usko horjunut vastoinkäymisten vuoksi.

Huonoa jumalaa joka ei vastaa mitenkään konkreettisesti rukouksiin, ei kannata apuja rukoilla, sitten.

Mutta miksi rukoilisin itseäni?

On jäänyt sellainen tapa lapsesta asti.

Mieheni on välillä muka uskovainen, riippuen siitä, kuinka paljon on syntiä tehnyt. Muuten on norm. Pahis.

Rukoilin omieni puolesta joka ilta, sattui jotain kauheaa. En usko enää

Rukoilen joka ilta kolme rukousta ja sen lisäksi pyydän suojelusta tietyille henkilöille. Lapset ja mies ovat ensimmäisinä. Lista on aika pitkä mutta rukouksista tulee turvallinen olo.

Rukoilen paljon. Jumala on persoona. Rukoilemalla Häneen tutustutaan ja Raamatun kautta. Häntä ei kannata pitää lampunhenkenä. Ihminen on Jumalaa varten, ei Jumala ihmistä.

Lapsena uskoin Jumalaan. Tuli varmaan jostain pyhäkoulusta, tai kerhosta sellainen puoli minulle, sillä kotikasvatukseeni ei kuulunut uskovaisuus mitenkään. Minun perhe ei todellakaan ollut uskovaisia. Kaukana siitä. ainoa uskovaisuusrituaali oli iltarukous illalla. Sekin oli sellainen tapa eikä mikään perheen uskovaisuuden merkki. Siitä vaan tuli sellainen tapa et kun isä sitä alkoi ääneen lausumaan laitoimme silmät kiinni ja alkoi nukuttaan niin että saatoimme olla unessa kun isäni oli sen saanut loppuun. Toimi siis vähän kuin ASMR-kuiskailuvideot. Siitä tuli sitten tapa kun isäni tajusi et hei sillä noi villit lapset saa nukahtaan.

"levolle laske luojani. armias ole suojani. Jos sijaltani en enää nousisi, taivaaseen ota tykösi"


Opin kuitenkin lapsena aina rukoileen kun pelotti jokin ja aina kun olin selvinnyt siitä kiitin rukoillen.

Teininä oli erilaisia vaiheita. Oli kun rukoilin pahoissa paikoissa apua jopa yläkerran suurelta herralta ja sitten oli niitä aikoja jolloin en muistanut koko juttua. Olin siis jonkinlainen "tapakristitty" mitä suurinosa suomalaisista on.

Aikuisuuden kynnyksellä olin sitten enemmän uskovaisempi. Kävin jumalanpalveluksissa ja nuorten illoissa, rukoilin ja minulla oli paljon uskovaisia ystäviä eri uskontokunnista. mm. ev.lut. helluntai, lestadiolaisuus, vapaakirkko jne

Sitten jouduin uskovaisen äärimmäisen väkivaltaisen ja narsistisen henkilön uhriksi ja silloin menetin uskon Jumalaan, seurakuntaan, raamattuun jne kokonaan. Aluksi rukoilin vielä pahan paikan tullen mutta uskon ja luottamuksen puute syveni niin että aloin vihaan koko asiaa "uskovaiset" pidin heitä tekopyhinä tuomitsijoina jotka eivät kykene näkemään pintaa syvemmälle ihmisiin. uskoo vaan sanat ja lirkun lirkut ja osallistuu sen perusteella jonkun väkivaltaisuuksiin


Nykyisin en vihaa uskontoja ja uskovaisia mutta usko niihin "torikokouksiin" joissa leikitään pyhää ihmistä ja tuomitaan ei uskovia on mennyt. Minusta kaikki vääräoppisija joilla vaan tarve pönkittää omaa itsetuntoa ja leikkiä parempaa. Oikeuttaa omat julmat teot sillä että "Syntini on anteeksi annettu. Jeesus kuoli ristille minun syntien anteeksi antamuksen tähden" jonka jälkeen uskikset vielä puolustautuu "Mekään emme ole uskontiellä täydellisiä"


aijaaa! Miksi sitten katsotte nokka pystyssä meitä ei uskovia kuin olisimme paljon alempana vaikka syyllistytte itse samoihin synteihin mutta teille se on piiiiikku juttu kun yks heebo kiikku ristillä ja ette oo täydellisiä uskossanne.


jep jep itsepetosta ja tekopyhyyttä parhaimmillaan

Todennäköisesti ilman julmaa uskovaista exääni olisin nyt aivan kokonaan uskovainen ja täysin niissä piireissä.

mutta hänen kohtaaminen veti minut pois sieltä baareihin ja bilettämään kännissä

laske Luojani

https://www.youtube.com/watch?v=nVEENPisUI8

siis rukoilen, ja toivon että rukoukseeni vastataan,,,

Jostain syystä viime aikoina olen joskus rukoillut tai ehkä se ei ole suoranaista rukoilemista, mutta hengellisyys on ollut mukana ajatuksissa.

Rukoilen hyvin usein. Uskon rukouksen voimaan, mutta en ole uskovainen.

"Vanhurskaan rukous voi paljon kun se on harras".
"Te ette saa koska anotte kelvottomasti kuluttaaksenne himoissanne".
"Totisia rukoilijoita Jumala haluaa".
"Ei Jumala anna sinulle kiveä kun pyydät häneltä leipää".
Rukoilkaa siis te näin: " Isä meidän joka olet Taivaassa..pyhitetty olkoon sinun nimesi........."
Rukouksen avaimet ovat Raamatussa.