Puukko pitää olla

Taitaa olla paljon turvallisempaa, kun jättää puukon kotiin, keittiön tai työkalulaatikkoon. Jos puukon kanssa kulkee, voi joku napata sen ja käyttää vahingoittamiseen.
En missään tapauksessa kulkisi puukon kanssa kaupungilla.

Suomen laki kieltää puukon julkisilla paikoilla ,

poliisi antaa sakot,
ottaa puukon pois
jos havaitsee jollaki ihmisellä puukon !

Texas

Puukko perinteinen suomalainen työkalu. Noh, harvempi sitä töitten takia tarvii nykyisin, enenpi menee keittiö- ja pahoinpitelyhommiin. Toi lasten liukumäelle laitettu puukko oli ääliömäisyyden ylistys. Jotenkin muistui mieleen, kai sitä itekkin kakarana ikeyttä teki, mutta puukko iskettiin käteen jo termarina. Siinäpähän oppi vuoleskeleen, ja tietään, haava sillä tulee, että varoakin hyvä.

Tuota hirveetä ampuma-aseiden määrää ja ampumatapauksia ihmettelen. Vaikka paskalakit niitä koko itsenäisyyden ajan takavarikoineet, jostain niitä vaan piisaa.Hö, jossain tsadissa oli kytät menneet melun takia kotihälytykselle, kolme ukkelia oli ollut kasailemassa kerrostalokämpässä jotain tussareita. Niinkuin villinlännen meininkiä ja aseet hyvin voimakkaasti kiellettyjä, eihän niitä tarvi oikein kukaan, siis periaatteessa. Harvempi kuitenkaan metästelee, etenkään kaupungeissa...

=DW=

Käsilaukussani on aina puukko, siellä laukun pohjalla ja tupessa se on.
sai sen aikoinaan, nyt jo edesmenneeltä mehtäkaveriltani.
Se on varta vasten minulle tehty, naisen käteen käypänen,
siinä on etusormeni mittainen terä,
jossa on omistuskirjoitus nimelleni ja nahkatuppi on kuvioitu karhuilla.
Kannan sitä aina mukanani, vain käsilaukussa ja usein sitä olen joutunut käyttämään, tosin en koskaan veritöihin. Vain leikannut milloin mitäkin.

Onko sellainen sveitsiläisten alppijääkäreiden veitsi lähes oikea puukko? Sellainen löytyy aina nesesääristäni.

Mulla on myös ainakin 40 vuotta vanha linkkuveitsi aina repussa. Kun kulkiessa tulee nälkä, tarvitsen sitä juuston, palvikinkun tai leivän leikkaamiseen, omenan kuorimiseen ym. Siinä missä muut selviävät suklaapatukalla, minä haluan grillattuja kanankoipia. Lentokoneeseen en puukkoa vie, mies vei vahingossa omansa Leathermanin, jätettiin kentälle odottamaan paluuta, muttei koskaan saanut takaisin. Kun esim. junassa tai puiston penkillä puukkoa käytän, varon näyttämästä sitä kenellekään, leikkaan repun sisällä. Jos tulisi nopea tarve, en mitenkään saisi puukkoa käytetyksi, siinähän pitää tarkasti kynsillä vetää terä kolostaan.

Mustilainen ko siellä..

En kanna todellakaan mitään teräasetta mukana. Ei tulisi mieleenikään.
Paras turva on liikkua sellaiseen aikaan ja paikoissa, milloin ja missä ei tarvinne pelätä. Elikkäs käyttäisin järkeä mieluummin.

Ryöstäjät, raiskaajat, kriminaalit ja narkkarit Ry suosittelee että jätätte kaikki itsepuolustautumiseen soveltuvat välineenne kotiin, kiitos. Kyse on meidän työturvallisuudestamme.

Ilman puukkoa mukanaan ei synny jokapäiväisiä puukotuksia, kadulla, ravintoloissa!

Kyllä minä puukkojakin omistan, mm. yhden vartavasten minulle tehdyn syntymäpäivälahjan. En kanna puukkoa mukanani, paitsi sienimetsässä toisinaan. Sinnekin on jo oikeastaan omanlaisensa veitsi, jossa toisessa päässä harjakset, joilla voi putsata sienen lakin.

Kalan perkauksessa puukko on verraton väline. Sellainen pitkäteräinen fileerauspuukko on kova väline, se ei liiku meillä keittiötä kauemmas.

Ymmärsin aloituksesi leikkimielellä tehdyksi. Hyviä vastauksia olet saanut. :-)

Kylläpä on aloittaja vääntänyt huonoa huumoria.

(En kerro, että minun laukussani on pienen pieni, todella monikäyttöinen linkkasin.
Puukkoa en kuljettaisi mukanani muualla kuin luontoretki- tai pitemmillä retkeilymatkoilla.)

Ajat ovat muuttuneet. 70/80 lukujen vaihteessa kävin aina kesälauantaisin lasten kanssa metsässä milloin milläkin syyllä. Tietenkin minulla oli puukko vyöllä ja näkyvästi. En edes ajatellut koko asiaa.
Kotimatkalla kävimme pikkukaupungin keskustan kahvilassa jätskeillä ja minä otin kahvin.
Kukaan ei reagoinut puukkooni mitenkään.

1963 kokelasaikana sain komennuksen viikon kurssille kotini lähellä, alle 40km:n päässä olevaan varuskuntaan. Henkilökohtaisena aseena minulla oli konepistooli jonka perä törötti repustani junassa ja bussissa. Ei konduktööri eivätkä kanssamatkustajat reagoineet ainakaan näkyvästi. Toki olin asepuvussa. Eikä minulla ollut patruunoita mutta sitähän eivät muut voineet tietää.
Tuonkin suhteen saattaisi nykyään asenteet olla toiset?

Autoni oven taskussa minulla on aina ollut puukko. Monikäyttöinen väline.
Yksi puukko katosi kun Amsterdamissa iltayöstä syntyi autoni virtalukon kimpussa olleen ne--, ei vaan ilmeiseti afrikkalaista alkuperää olevan mieshenkilön kanssa näkemysero auton omistussuhteista.

Minullakin on puukkoja, muttei omia tai itselle vartavasten hankittuja, mutta yksi puukko, josta pidin on se hevosenpää puukko, mutta annoin sen muistaakseni tyttären tytölle jo aikapäivää sitten.

Mieheni ihaili puukkojaan, ja siksi toin tuliaisinakin niitä hänelle Lapin mattkoilta, Martiineja ja mitä siellä nyt onkin, pitääkin jakaa lapsille ne nyt kun puukot tuli puheeksi.

Laukkuuni en puukkoa ota, pikkulinkkari vain..

No jos saisi valita niin kyllä minäkin mieluummin Jati-matikkia kantelisin mukana kuin puukkoa.

Puukko- siitä muistuu mieleen oli kai 2008 kun olin kylän kapakassa, sisään tuli hyvin kaunis nainen varusteilla ja lapsi tyttö 10 vuotias ehkä, istuin lähellä baaritiskiä kuin tapana kuulin puheesta hän oli suomesta ja niin puhuin hänen kanssa suomeksi hän veti hameesta esille mora puukon ja sanoin tämä on se ase kun suomalaisilla on mustalaisuus vielä--- tarjosin hänelle vahvan wiskin hän lähti, tarjoilia sanoi hän ajaa autoa - sanoin nyt hän ajaa hyvin. Hän oli tosi kaunis ja mitkä muodot.

Huumorilla tehty aloitus. Kukaan meistä ei kantane minkäänlaista veistä mukanaan tarkoituksena käyttää sitä kanssakulkijaan. Partiolaisilla metsässä aina puukko mukanaan, samoin miehelläni aina metsään mennessään. Hän olikin nuoruudessaan partiolainen.

Jos haet yhteyttä Turun puukotukseen, yhteys on meille suomalaisille tosi vieras. Meidän kultuurissamme puukko on ollut tarvekalu, ei mikään tappoväline. Paitsi jossain maakunnassa, ja vain harvoissa tapahtumissa. Ja joissain heimokulttuureissa, joita en tarkemmin tunne.