Oma lähestyvä kuolema pelottaa

Unohdettu

Olen vasta 20-vuotias nainen. Olen ollut aina sairas. En ole ikinä saanut elää normaalia elämää. Olen aina ollut sairas. Viimeiset 3 vuotta olen ollut ympärivuorokautisesti vuodepotilas. Rakas isäni kuoli 4 vuotta sitten äkillisesti sairaskohtaukseen jota ei olisi ikinä voitu ennakoida. Äiti jäi yksin kanssani. Äiti ei ole koskaan hyväksynyt minua eikä rakastanut. Hän on aina ollut ilkeä, julma ja välinpitämätön. Hän ei ole ikinä osoittanut minkäänlaista inhimillisiä tunteita minua kohtaan. Olen aivan syntymästä lähtien ollut hänen mielestään väärä valinta. Hän itse oli halunnut lapsen, mutta sitten kun olin syntynyt häntä lakkasi kiinnostamasta äidin rooli. Isä oli ainoa joka oli huolehti minusta. Isä oli hyvä ja rakastava vanhempi. Kun hän oli olemassa ei ollut väliä vaikka äitini inhosi minua ja katui syntymääni. Mutta sitten kun isä kuoli kaikki muuttui. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni täysin yksin. Olin aina ollut sairas ja kun pahenin vuoden päästä isän kuolemasta vuodepotilaaksi äitini alkoi vihata minua vielä enemmän. Minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin maata vuoteessa huoneessa jossa olen asunut koko lapsuus ikäni aina tähän päivään asti. Kotonani käy toisinaan harvoin lääkäri tarkistamassa tilanteeni. Muita ihmisiä en tunnekaan äitini ja isäni ohella. Minulla on synnynnäinen sydän/verisuonivika, joka johtaa kuolemaan eikä ole hoidettavissa. Minua ei voida pelastaa. Aikaa ei ole enää paljoa. Ennusteeni on että kuolen puolessa vuodessa. Äitini ei käy koskaan katsomassa minua itse. Hän on palkannut henkilön hoitamaan välttämättömät asiat. Äiti ei ole käynyt luonani vuosiin. Hän on aina omassa huoneessaan suljetun oven takana. Olen niin huonossa kunnossa että pystyn hädin tuskin hengittämään. Se kirjoitan kännykällä viimeisiä ajatuksiani nettiin vaatii paljon ponnisteluja. En oikeastaan edes tiedä miten minä kykenen edes tähän. Sormeni tuntuvat tunnottomilta ja hädin tuskin edes pystyn liikuttamaan sormiani. Fyysinen raastava kipu rinnassa sydämen kohdalla ja aavistus lähestyvästä lopusta. Se että tiedän kuolevani on jo tarpeeksi tuskallista. Mutta se että kuolen täysin yksin ja hylättynä. Se on kuin veitsi suoraan sieluun. Vaikka olenkin vielä elossa ajattelen toisinaan että olen jo kauan -ennen tietoa siitä ettei minua voida pelastaa- ollut unohdettu aave vailla tarkoitusta. Kukaan ei muista että olen vielä olemassa. Ei edes äiti. Toisinaan korviini kantautuu vaimeaa puhetta äidin huoneesta. Hän puhuu puhelimessa silloin tällöin jonkun kanssa. Jos minusta tulee puhetta hän puhuu minusta menneessä muodossa. Aivan kuin olisin jo kuollut. Se satuttaa sillä olen vielä elossa. Hädin tuskin, mutta olen silti. Toivon että Taivas olisi olemassa. Toivon että olisi jokin toinen elämä kuoleman jälkeen. Ja että isäni tulisi minua vastaan, sillä rajan ylitys pelottaa. Pelottaa myös että jos mitään ei olekaan kuoleman jälkeen vaan katoan tyhjyyteen. Kumpa hetken aika ei olisi tätä hetkeä raadollisempi ja kivuliaampi. Toivon että lähtöni olisi rauhallinen ja tyyni ikiuni ja tapahtuisi niin nopeasti etten joutui miettimään ja pelkäämään pitkään. Kirjoitin vain koska haluan jättää jotakin jälkeeni tähän maailmaan ennen kuin hetkeni koittaa. Muuten minusta ei jäisi jäljelle jälkeäkään.

22

359

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rakkaudenvalo

      Et ole yksin. Ympärilläsi on enkeleitä. Juttele heille, he kyllä kuulevat.
      Älä pelkää, kun aikasi on, he kantavat sinut taivaan valoon, jossa isäsi odottaa sinua.

      • Anonyymi

        Voi hyvä Sylvi sentään näiden uskovaisten kanssa . Lue uudestaan mitä hän kirjoittaa , j jos et näe mitään sitä mitä muut näkee niin on ihme.
        Kaikki ei välttämätä aina ole kuten oletetaan


      • Anonyymi

        😚👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍


    • Myötäelävä

      Jos sinulla käy lääkäri siellä vierailemassa, niin pyydä häntä ilmoittamaan sosiaalivirastolle jotta sieltä kävisi joku muukin vierailemassa ja jutelemassa luonasi.

    • TottaOn

      Jeesus rakastaa sinua! Etsi rukoillen Häntä elämääsi ja pyydä sydämeesi asumaan. Et ole yksin kuollessakaan kun Jeesus on kanssasi ja koet Hänen läsnäolonsa. Jeesus vie iankaikkiseen elämään.

    • Mieti_ny

      Ei siinä kuolemassa mitään pelättävää oo. Mieti ny! Ei tunne mitään eikä ole mitään sen jälkeen! Vitun pussy!

      • Hupsistakeikkaa

        Juu.
        Kuolemaan kelpaa ukko kuin ukko/akka kuin akka.
        Sitä paitsi: monet ovat hyvillään kun pääsevät eroon ruikuttajista.
        Toivottavasti aplla on omaisuutta, sitä enemmän ovat iloissaan.


    • Ykshuolestunut

      Rakas 20v nuori nainen. Sinun tarinasi meni suoraan sydämeeni. Olen itse 4 lapsen, melkein aikuisen lapsen äiti... minun oma äitini, 80v tekee vieläkin kariääriä, ei ole paljonkaan ollut kiinnostusta minun lapsistani. Sen takia minun lapseni ovat minulle kaikki kaikessa....
      Rukoilen sinulle koko sydämestä lämpöä sinne missä olet. Asutko äitisi luona? Ja välillä olet sairaalassa? Pyydän sinulle valon enkeleitä sinne missä olet.

    • Kuolematonsielu

      Ihmisen keho on vain väline, jota sielu käyttää vaeltaessaan elämästä toiseen. Elämä maan päällä fyysisessä maailmassa on rankkaa, sitten kun ihmisellä ei ole kehoa eikä psyykkeä toisella puolen niin tuskaakaan ei oikeastaan ole. Vain henki jatkaa eteenpäin. Mitä nyt ajattelet vaikuttaa kuitenkin siihen mitä koet aluksi toisella puolen, vaikka sekin menee pian ohi. Sinun kannattaa päästä eroon pelostasi helpottaaksesi siirtymistäsi.

      Onko sinulla netti käytettävissäsi? Olisiko mahdollista että pyytäisit jotain vapaaehtoista käymään luonasi, niitä löytyy netistä, tai voitko kysyä jotain sukulaistasi auttamaan löytämään sellaisen. Mm itse olen ollut Punaisen Ristin vapaaehtoisena vierailemassa sairaiden luona. Nyt en ole valitettavasti Suomessa.

      Jos voit katsoa vidoita niin suosittelisin katsomaan channelin erik videoita youtubesta, siitä mitä Erik touhuaa toisella puolen kuolemansa jälkeen. Kävin itse puoli vuotta sitten meedio istunnossa jossa veljeni ilmestyi meedion kautta. Hän kiitteli minua siitä, että autoin häntä hänen kuolemansa jälkeen. Nimittäin sen jälkeen kun hän ampui itsensä, juttelin hänelle telepaattisesti ja kerroin mitä hänen tulisi tehdä kuoltuaan, eli neuvoin häntä menemään valoa kohti yms. Oli kyllä aikamoinen yllätys, että veljeni tuli siitä kiittelemään meedion kautta.

      Toi on paras neuvo pidettäväksi mielessä ennen kuolemaa: mene kohti valoa, se valo johtaa kosmista tietoisuutta kohti, tai Jumalaa kohti, ei sillä ole mitään väliä mikä on uskontosi, joka tapauksessa etenet kohti henkisesti korkeampaa värähtelyä. Meillä on kaikilla myös henkiauttajia, jotka voivat auttaa meitä eteenpäin toisella puolen.

      Meedioitten kautta ainakin tulee koko ajan sellaista viestiä, ettei siellä toisella puolen ole oikeastaan mitään hätää. Samaa sanoo joogit, jopa kuolinhetki on yleensä kivuton. Kannattaisi pelätä ennemminkin syntymää kuin kuolemaa.

      Itse pyysin Guruani antamaan minulle kuoleman kokemuksen noin 20 vuotta sitten, sainkin jonkinlaisen kehosta irtautumiskokemuksen, jossa syöksyin ulos kehostani ja suoraan kohti valoa ja Guruani joka odotti toisella puolen. Se oli mahtavin kokemus elämässäni. Kuoleman pelko hävisi saman tien. Sorry vähän pitkä sepustus.

      • Anonyymi

        Siis täydestä meni ainullekkin


    • Anonyymi

      Et ole yksin❤️‍🩹. Vierelläsi on paljon enkeleitä saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä❤️‍🩹❤️‍🔥💞t: 12v tyttö

      • Anonyymi

        aloittaja on varmaan jo kuollut. hänellä oli vain vähän elinaikaa. ja sä vastaat hänelle 5 vuotta myöhemmin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        aloittaja on varmaan jo kuollut. hänellä oli vain vähän elinaikaa. ja sä vastaat hänelle 5 vuotta myöhemmin

        En usko että on kuollut mutta hoidossa voi olla , ihan muista asioista kun mitä kertoi


    • Anonyymi

      jokaisella ihmisellä on oppaansa tuonpuoleisessa

      usein kuulee, että vastassa on henkilö


      sielut ovat ketjussa kiinni toisiinsa, eivät yksin


      sielumaailma on rikas niin kuin ihmisten tarinat

      • Anonyymi

        sanovat että maapallo on yksi vaikeammista paikoista sielulle
        että kukaan jää ilman kolhuja mutta jokaista kolhitaan


    • Anonyymi

      Ei siinä ole mitään pelättävää. Itse odotan jo sitä. Kaiken olen siivonnut jo pois .

    • Anonyymi

      Mua pelotti 30-vuotiaana, mutta en kuollut.

    • Anonyymi

      Rakkautta sinulle toivon ja todella paljon !

      • Anonyymi

        Kiitos.


    • Anonyymi

      Voimia, 20-vuotias. Olen sinua kolme kertaa vanhempi ja lähetän ison halauksen sinne jonnekin. En tiedä, pystytkö enää kirjoittamaan. Älä välitä. Tämä on vain elämää, ja maapallomme on jonkinlainen testauspaikka - meistä herkimmille julmakin.
      Meinasin itsekin kuolla kerran. Olin ruumiini ulkopuolella ja palasin takaisin. (Älä pelkää; en kuulu mihinkään henkiseen tai uskonnolliseen yhteisöön.) Kirjoitan, koska tunnen sekä surusi rakkauden puutteesta että pelkosi lähestyvästä kuolemasta.
      Jokaisella meillä on täällä oma tehtävämme. Olet ehkä ollut suorittamassa jonkinlaista karmallista tehtävää, kävi mielessäni - ehkäpä tämä elämäsi on ollut ikäänkuin yhden kierron loppu. Joku läksy on nyt opittu, ja koskaan enää et tule olemaan niin yksinäinen kuin nyt. Tulet hämmästymään, mitä kuoleman hetkellä tapahtuu - sillä kuolemaa ei ole. TUlet hämmästymään sitä rakkauden määrää, minkä koet - tulet hämmästymään kykyäsi lentää avaruuden laidoille.
      Tiedän tämän, sillä kuolin kerran. Ja palasin takaisin tänne maapallolle. Koin sen olotilan jonkinlaisena lentämisenä, jossa oma tahto ja ajatus ratkaisee täysin suunnan. Kuoleman hetkellä tulet huomaamaan; jätät kivuliaan ruumiisi ja olet kevyt, perhosen kevyt, kohoat ylöspäin - mutta muista TAHTOA kun lentämisen aika tulee. Jos ajattelet isääsi, menet suoraan häntä kohti.
      Sinä selviät.
      Kuolema ei ole mitään, mitä pitäisi pelätä. Se on ovi kauniiseen tuntemattomaan, ja tuskasi loppuu.
      Ja rakkaus - sitä on.
      Hyvää matkaa

    • Anonyymi

      Pelottaa myös että jos mitään ei olekaan kuoleman jälkeen vaan katoan tyhjyyteen.
      Rakkautta sinulle ! Minä tiedän,että elämä jatkuu !
      Olen pahoillani tilanteestasi ja toivoisin parannusta.
      Ihminen on avatar,sinä elät vaikka ..Sielu on ikuinen rakas ystäväni !
      Se on mistä me olemme lähteneet,sinne tulen minäkin.
      Jumalan Rakkautta ja Kristuksen armoa sinulle !

    • Anonyymi

      Rankka on tarinasi jos tosiaan olet 20v. nainen. Sinä et tule yksin pärjäämään elämässä. Sun pitäisi ja ehkä olet valinnutkin sen joka kanssasi nauttii aamupalan ja jakaa illan.
      Woima kanssasi!

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nyt tajusin mitä haet takaa

      En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä
      Ikävä
      43
      3633
    2. Kiitos kun sanoit ikävästi minulle, herkälle

      Sait kesälomani pilattua😔
      Ikävä
      36
      2304
    3. Naiselle mieheltä

      Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?
      Ikävä
      32
      1905
    4. Jalkapalloa

      Ura ja Kokkola Cup?
      Kannus
      18
      1648
    5. Kaipaan niin....

      Aaawww mikä kaipuun tunne iski ja lujaa🥺😭❤️
      Ikävä
      17
      1639
    6. Eiii...

      Etkä! 😘
      Ikävä
      23
      1578
    7. Mikset vain

      Unohtaisi?
      Ikävä
      24
      1427
    8. Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?

      Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai
      Ikävä
      84
      1368
    9. En ymmärrä miksi minä

      Maailma on täynnä sinulle muita
      Ikävä
      17
      1322
    10. Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?

      Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko
      Ikävä
      89
      1252
    Aihe