Hei rakkaudesta jotain tietävät.
Olen ollut jo kuusi pitkää vuotta avo-liitossa miehen kanssa,jolla ei koskaan ole kuitenkaan aikaa kanssani,työ on rakkautta tärkeämpää..aikaa on muille mutta minulle ei..mieheni mielestä olen kaunis nainen mutta hänen täytyy tehdä vain työtä omasta mielestään että vanhana sitten eletään herroiksi...just niin...mitä tekisin suhteeni kanssa????vai teenkö mitään???tunnen olevani kuin kynnysmatto mennen tullen...neljän seinän sisään lukittu...yms.
Olen ollut jo kuusi pitkää vuotta avo-liitossa miehen kanssa,jolla ei koskaan ole kuitenkaan aikaa kanssani,työ on rakkautta tärkeämpää..aikaa on muille mutta minulle ei..mieheni mielestä olen kaunis nainen mutta hänen täytyy tehdä vain työtä omasta mielestään että vanhana sitten eletään herroiksi...just niin...mitä tekisin suhteeni kanssa????vai teenkö mitään???tunnen olevani kuin kynnysmatto mennen tullen...neljän seinän sisään lukittu...yms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kokeile kolmatta liittoa,anteeks ! kuusivuotta on aika pitkä pätkä ilman ystävää.rakkaus on semmonen juttu että sitä ei pidä alkaa herättelemään,ennenkuin rakkaus itse sitä haluaa.himo ei kuulu kuin itse keskeisyyteen.
Tuttu tunne..!
Neuvoja en osaa antaa, ihmettelen itsekin mitä tässä pitäisi tehdä. Mies kyllä rakastaa minua, mutta yhteistä aikaa ei ikinä tunnu olevan. Pitkien työpäivien jälkeen hän tipahtaa sohvalle, josta parin tunnin kuluttua siirrytään sänkyyn nukkumaan. Kaipaisin jotakin muutakin yhteistä kuin reissuja supermarkettiin..
Mutta toisen arvomaailmaa ei kai voi muuttaa; jos mies vakaasti uskoo työn tekemisen tekevän onnelliseksi, niin mitä siihen voi sanoa? Itse en usko kenekään huokailevan kuolivuoteellaan, että olisinpa tehnyt enemmän töitä.. Särkyneitä ihmissuhteita kyllä varmasti monikin haikailee.. :(