Puoli vuotta on ruumis maannut jääkaapissa, kun omaiset riitelevät siitä, kenellä on oikeus ruumiseen. Eli määrätä siitä minne vainaja haudataan. Leski ja poika haluavat haudata vainajan Rovaniemelle, mutta oikeus on kieltänyt heitä jatkamasta järjestelyjä. Vainajan tyttäret taas haluavat haudata vainajan Helsinkiin. Kiinnostaa siis se kenellä on oikeus juridisesti vainajan ruumiseen. Vai mahtaako tässäkin päteä avioehto, jos sellainen on ollut olemassa? Juttu on edelleen oikeudessa kesken.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006033901.html
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006033901.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
No kirjanpidossa se ainakin laitettava poistoihin.
Ensinnäkään koko jutussa ei mainittu avioehdosta mitään yhtikäs mitään.
Toisekseen, vaikka olisikin, ei sillä olisi mitään merkitystä hautajaisten järjestämisen kannalta.
Avioehtosopimuksella puolisot sopivat varallisuusoikeudellisista suhteistaan. Hautajaisten järjestäminen on siitä niin kaukana kuin olla voi!
Koska lapset perivät aina vanhempansa niin, eiköhän kolmella lapsella ole oikeus vainajan ruumiiseen. Eli se pitää jakaa kolmeen yhtä suureen osaan. Mutta itse ajattelisin, että aviopuolisoilla olisi jokin oikeus vaikka juuri hautaamiseen. Ihme ettei oikeus ole osannut vielä päättää asiaa. Tarkoittaa, että pitäisikö aviopuolisoiden sopia hautaamisesta elin aikanaan kirjallisesti ?
Juttuhan on jo hovioikeudessa. Eli ensin ovat riidelleet keskenään, sitten vieneet asian käräjäoikeuteen, joka on asian ratkaissut, ja nyt ollaan sitten hovissa. Eli tuskin on kumpikaan oikeusprosessi monta viikkoa kestänyt.
Eipä ole tainnut lainsäätäjä tajuta, että tällaisenkin varalle pitäisi säätää laki. Eikä vainaja ole itse ymmärtänyt hautajausistaan määrätä. Kurja tilanne asianosaisille.
Hautaustoimilain mukaan hautausjärjestelyistä vastaavat "vainajan eloonjäänyt puoliso tai kuolinhetkellä vainajan kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti elänyt henkilö sekä lähimmät perilliset." Eli kenelläkään näistä yksinään ei ole vahvempaa sanaa kuin muilla mainituilla.
Tällaiset riidat olisivat vältettävissä sillä, että ihmiset tekisivät hautaustestamentin, missä ilmaisevat itse tahtonsa. Se on pätevä oikeudessakin, tai tuskin sinne saakka silloin tarvitsisi mennäkään, koska sama hautaustoimilaki sanoo, että "vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia".
Suomalaiset pesänjakajat ovat riitaista sakkia. Ehkä olisi parasta polttaa vainaja ja jakaa tuhka puoliksi. Sen voisi tehdä riitelemättä ja kumpikin osapuoli saisi hautansa. Vai estääkö jokin laki laittamasta useampaa hautaa vainajalle. Kun eihän siellä haudassa ole kuitenkaan ketään. Toimitus on lähinnä symboolinen.
Nyt perilliset riitelee ihan turhasta. Ei he siellä haudalla käy kuitenkaan kuin kerran pari vuodessa. Antaisin oikeuden leskelle, joka on lähin sukulainen vainajalle. Aikuiset lapset tultuaan töysi-ikäisiksi eivät kuulu enää lähiomaisiin vaikka ovatkin perillisiä. Tai ovat ja ovat mutta elävät jo tahoillaan.
Oikeastaan hautaamisesta voisi luopua ja paras olisi tuhkata kuolleet yhteiseen hautaan. Tuhka on hyvää lannotetta. Sellaiset vanhat rituaalit joutaisivat jo romukoppaan.
Saako vainajan polttaa pihalla vai pitääkö tapahtua kramatooriossa. Onko siitä olemassa jokin laki. Miksi ei jos ei. Vai onko ihminen ongelmajätettä, niin että polttaminen täytyy tapahtua suljeussa tilassa?