Sain tuomion kunnianloukkauksesta ja jouduin maksamaan korvausta henkisistä kärsimyksistä. Kysymyksessä oli pieni pätkä eräässä lehtiartikkelissa, jossa ei mainittu sen kummemmin kirjoittajan kuin ns loukatunkaan nimeä eikä muutakaan mikä olisi suoraan viitannut häneen. Loukattu vain tunnisti tekstistä itsensä ja sai omien sanojensa mukaan henkisiä kärsimyksiä asiasta. Lisäksi kaikki tekstissä kerrotut tapahtumat olivat totta. Onko sellainen tuomio oikein?
Henkiset kärsimykset
Oikeusmurhan uhri
11553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei pitäisi saada tuomiota. Riippuu kyllä siitä, oletko esim kuulustelussa tai oikeudessa myöntänyt tarkoittaneesi kirjoituksessasi juuri loukattua.
Jos et ole myöntänyt, ei noiden tietojen perusteella voi tuomiota saada.
Missäpäin maailmaa Lakia noin noudatetaan, taisi loukattu olla kunnan napa.
Ei ollut kunnan napa vaan yhteiskunnan napa.
Tuomio ei ollut oikein, jos tapauksen kuvaus pitää paikkaansa.
Laki sanoo siten, että kunnianloukkausta voidaan tuomita mikäli teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa taikka kärsimystä loukatulle taikka kohdistaa tähän halveksuntaa, joten kunnianloukkaukseksi voidaan tulkita lähes aina niissä tapauksissa kun joku väittää kokeneensa kärsimystä.
Minuun ollaan kohdistettu kunnianloukkauksia hyvin useita kertoja ja pitkiä ajanjaksoja kerrallaan mediassa. Olen kärsinyt kunnianloukkauksista jopa siinämäärin, että olen valahtanut sängyn pohjalle moniksi kuukausiksi. Rikosilmoitusta on vaikeaa lähteä tekemään, koska teot ovat olleet luonteeltaan vihjaavia ja teon tekijät voivat kiistää syytteet ja väittää, että kyse on ollut jostakin muusta. Edelleen pelkään lähteä tekemään tulevaisuudensuunitelmia, koska joudun kerta toisen jälkeen samojen ahdistelijoiden hampaisiin. Minä itse ja minun lähipiiri joutuu siis aina ylimääräisen painostuksen kohteeksi, joten on hyvinkin vaikeata edes löytää mielekästä elämänkumppania, koska yksityiselämääni vatvotaan aina kerta toisen jälkeen mediassa. Kunnianloukkakset ovat todella pilanneet elämäni ja olen valmis tekemään lähes mitä tahnsa saadakseni ylimääräisen painostuksen loppumaan.
Mielivalta rehottaa Suomen tuomioistuimissa. Rajoittamaton tuomiovalta on yhdellä ihmisellä oikeudessa. Ei edes lautamiehiä tarvita ja lautamiesjärki saattaisi pelastaa monta oikeusmurhaa.
"...lautamiesjärki saattaisi pelastaa monta oikeusmurhaa. Niin varmaan voisikin jos sitä olisi. Puolueethan nimeävät lautamiehet eivätkä he välttämättä ole puolueensa fiksuimpia. Lautamiehiksi nimetään ne, jotka eivät kelpaa mihinkään kunnan päättäviin elimiin. Ehkä ennen oli toisin ja heiltä vaadittiin muutakin kuin jäsenkirja.
Lautamiehet ovat käsitykseni mukaan täysin kokemattomia namusetäpoliitikkoja, joilla ei ole pienintäkään käsitystä todellisuudesta ja vaikkakin olisi, niin käsitykseni mukaan haluavat moralisoida ympäristöään tavalla johon oikeutettu on vain kirkko.
ihminen, ei puoluetta tai puolueen aatetta.
Oikeussalissa ei puhuta eikä käsitellä politiikkaa, puhumattakaan puoluepolitiikasta.
Lautamiehetkö teki sinusta ja syyttä oikeusmurhan uhrin? Jos et valittanut KKO:hon, niin et ole oikeusmurhan uhri. KKO tekee murhia!
Pidä mölyt mahassasi, jos et tiedä mitään yhtiekunnallisten asioiden hoidosta.
Ei pitäisi olla mahdollista. Valita tuomiosta.
Et maininnut millaisessa julkaisussa tämä väitetty kunnianloukkaus tapahtui: yleensä vastaajana kuitenkin on _vastaava_ päätoimittaja (ja sitä kautta edustamasi julkaisu, ei yksittäinen toimittaja. Julkaisusi toivottavasti antoi oikeusapua (rahallisesti lakimiehen palkkaamiseksi tai tarjosi käyttöösi yhtiön lakimiehen)?
Hävisit jutun, joka sinun olisi pitänyt lain mukaan voittaa.
julkaisusta on kysymys. En saanut mitään korvausta kirjoituksesta, koska kyseessä oli vain osa eräästä artikkelista. Koska hävisin jutun ei edes oma kotivakuutus (oikeusturvavakuutus) korvannut mitään. Kun on elämänsä ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran tekemisissä oikeuslaitoksen kanssa, ei osaa pitää puoliaan eikä ollut varaa palkata edes asiansa osaavaan lakimiestä vaan aivan vastavalmistuneen, joka tosin yritti parhaansa, mutta ei pystynyt.
Kannattaa katsoa KKO:2005:1
Diaarinumero R2004/183