Ei niinkään ongelma,mut ihmetys.
Eli, meillä on 11 kk uros sakemanni.Se on aivan mahtava luonteeltaan,tasapainoinen,rauhallinen,vahva hermoinen ja erittäin itsepäinen.
No, ollaan ihmetelty että miksi se haukkuu joillekkin ihmisille ulkona tosi raivokkaasti ja toisille lapsille,etenkin pojille.
Äsken meillä oli lapsia kylässä,tyttö ja poika.Tyttö tuli reippaasti moikkaamaan koiraa,koira nuoli kättä ja heilutti häntää, sit tuli poika varovasti toi kättä ja koira sai aivan hirveen raivarin.Onneksi mies oli vieressä ja sai koiran kiinni,ei sattunut mitään.
Eli tultiin siihen tulokseen, että jos joku pelkää koiraa niin se käyttää sitä törkeesti hyväkseen ja antaa lisää puhtia pelolle.Nyt on vaan ongelma miten pelkäävä ihminen tai lapsi saadaan uudestaan tilanteeseen,että voisi siedättää koiraa?
Eli, meillä on 11 kk uros sakemanni.Se on aivan mahtava luonteeltaan,tasapainoinen,rauhallinen,vahva hermoinen ja erittäin itsepäinen.
No, ollaan ihmetelty että miksi se haukkuu joillekkin ihmisille ulkona tosi raivokkaasti ja toisille lapsille,etenkin pojille.
Äsken meillä oli lapsia kylässä,tyttö ja poika.Tyttö tuli reippaasti moikkaamaan koiraa,koira nuoli kättä ja heilutti häntää, sit tuli poika varovasti toi kättä ja koira sai aivan hirveen raivarin.Onneksi mies oli vieressä ja sai koiran kiinni,ei sattunut mitään.
Eli tultiin siihen tulokseen, että jos joku pelkää koiraa niin se käyttää sitä törkeesti hyväkseen ja antaa lisää puhtia pelolle.Nyt on vaan ongelma miten pelkäävä ihminen tai lapsi saadaan uudestaan tilanteeseen,että voisi siedättää koiraa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Epävarmuudestahan toi kumpuaa, yhdistettynä vielä ekaan murkkuikään ja reviiritietoisuuden kasvamiseen on soppa valmis. Ja jos koira hetkeksikään ehti saada rauhavaiheen ja pääsi haluttuun tulokseen (uhka pysähtyi, poistui), niin se myös ehti vahvistaa omaa käytöstään. Sinälläänhän koiralla on oikeus osoittaa, "hälyttää", milloin jokin sen mielestä on uhkaavaa. Mutta koiran tulee myös oppia, missä tilanteissa ja paikoissa sitä on sopiva ilmentää. Ja sen tulee oppia, että se pelkästään hälyttää, pomo hoitaa asian siitä eteenpäin. Eli tästä lähin on syytä pitää silmät selässäkin ja joka ikisen kerran kun aggressio laukeaa väärässä paikassa, niin kylmää kyytiä vaan, eli osoitatte johtajina, että nyt meni penska rajan yli. Se on sitten ihan teistä ja koirasta riippuva asia, mitä se "kylmä kyyti" on, avainasemassa on nyt selvittää millaista palautetta koira sietää ja sen tiedätte vain te parhaiten. Millään nakkimakkaroilla ei kannata tilannetta lähteä paikkaamaan, siitä koira vaan oppii, että uhkaavasta käyttäytymisestä ja pullistelusta saa palkan.
Samoja ongelmia oli meillä, muutaman kerran pyöritin koiran aika reippaasti. Edelleen tuppaa kotonaan hallitsemaan vieraiden liikkumista ja patsastelee, asettuu kulkureitille häntä pystyssä jne., mutta pelkkä "ei" riittää, jos tämän aloittaa. Sen jälkeen tilanne on ohi ja voidaan olla taas kaikki kavereita. Mutta yksin en sitä vieraiden kanssa jätä koskaan, jos en ole paikalla, meillä ei pääse vieraat liikkumaan senttiäkään. Tällä tavalla on suhtautunut alusta asti vain epävarmoihin ihmisiin, jotka näyttävät arkuutensa. Vahvoja ei ole koskaan yrittänyt pomottaa. Tutut koiraihmiset heiluu meillä miten tykkää ja koira näyttää lähinnä vittuuntuneelta, kun ei kukaan ota tosissaan. :D
Katoin vasta jälkikäteen kelle vastasin, eli sulla varmaan noi jutut oli tiedossakin... :)
Mä en lähtenyt millekään siedätyslinjalle ollenkaan, syystä että pelkääviä "maalimiehiä" on helvetin hankala löytää harjoituskappaleeksi. Ja muutenkin, niin kauan kuin mä olen lähietäisyydellä, ei koiralla ole mitään syytä eikä oikeutta alkaa ratkomaan itse ongelmia. Hälärin voi antaa, mutta lähikontaktia ei ikinä. Minä päätän ketä meidän laumassa vierailee ja siitä ei neuvotella.
ei meillä tosiaan nakeilla kouluteta:)Itsekkin ajattelin että suurin syy on varmaan murkkuikä,koska tämä pelkäävien bongailu on tullut ihan nyt parin viikon aikana.Ja se että koira oli söpö pentu jota kukaan ei pelännyt ja nyt se on iso ja noiden lasten vanhemmat sano,että koiralla on todella pelottavan näköset silmät, ne on keltaset.
Kyllä koira on lakitekstit saanut näissä tilanteissa.On vaan niin ihme miten ton ikänen koira kuumenee sekunnissa,mutta onneksi myös lauhtuu nopeesti.Koira on hyvin on /off ,joko se rakastaa tai vihaa.
nollasta mennään sataan nanosekunnissa ja tullaan melkolailla yhtä nopeesti alas. Tosin koira on tietyissä asioissa ollut aina epävarma ja on aivan helevetin terävä tapaus ja täysin yhden ihmisen koira. Siksi sen on vaikea sietää reviirillään muita, saati sitten arkalaisia - se silminnähden käyttää tilannetta hyväkseen. Eli mikään sosiaalinen tapaus se ei ole ollut koko ikänään, enkä sellaista siitä väkisin yritä vääntää. Meille riittää, että mun sana on laki, tykätä ei tarvii kenestäkään (paitsi musta... :D ), mutta sietää tarvii kaikki. Meidän sessellä on ikää kolme kertaa teidän koiruuteen nähden ja itse asiassa tää ongelma oli kaikkein vaikeimmillaan vasta siinä viimeisessä aikuistumisen vaiheessa ennen kolmen ikävuoden täyttymistä, kun oikeesti kasvettiin isoksi. Jotta varaudu, että ei ihan heti poistu ja pullahtaa uudelleen jossain vaiheessa. Maagiset kolme v. kun tuli täyteen niin tapahtui jonkinlainen seestyminen ja tasoittuminen eikä joka päivä tarvinnut miettiä, että kuinka tulenaralla tuulella kakara on. Mutta kyllä välillä meinasi usko loppua itseltäkin, kun pitkän rauhallisen vaiheen jälkeen räjähti taas ihan ennalta-arvaamatta. Koirassa ei vikaa ole, kaikki palikat on kohillaan, mutta se on siitä haastava pakkaus, että se on salamannopea ja äärettömän tarkkaavainen ja skannaa ympäristöään koko ajan, jos ei vaan möllitä. Ja näkee tietenkin miljoona asiaa enemmän kuin minä. Mutta enää ei hälytä turhista ja tiedän, että kun hälyttää, niin on omatkin aistit syytä kääntää vastaanotolle, koska jossain on jotain oikeesti. Eli lohdutuksena - tonkin alussa kökkömäisen piirteen voi kääntää voitokseen. Kyllä se oppii iän kanssa ja vahvistuttuaan, mitkä asiat oikeesti on sen arvosia, että kannattaa vaivautua. Vaikkei koira ole mulla turvan tuojana, niin kieltämättä se sitä tahtomattani tuo. :)
Musta itseasiassa kuulostaa, että sulla on aika näpäkkä paketti siellä kasvamassa! Ja jos toi alkoi ihan äkkiseltään nyt, niin eiköhän siitä sen mörköilyn piikkiin mene osa, mikä ei tietenkään tarkota, etteikö siihen puututtais, mutta oletusarvoisesti se ei jatku koko ikää, vaikkei sitä mitenkään siedättäisikään. Samalla lienee vähän pomonpaikan kokeiluakin, kattoo kuinka pitkälle rajat venyy. Meillä ainakin oli ihan just sitä osittain.
muillakin! =)
Meillä kanssa on tälläinen rakettipaketti!
Ja oikeestaan on niin kuin nimimerkki puupää
olisi kertonut meikeläisen rekusta...
paitsi että tämä lähentelee tuota 11kk ja uros.
Ja joskus on niin rauhallinen ja kuuliainen
ja toisinaan on aivan yli kiho tyyliin "prinssi ja puolet valtakuntaa" ovesta ei örisemättä tule muutkuin minä, ohi ei saa kukaan kävellä, autossa näytellään hampaita ohi käveleville....yms mökillä haukkuu välillä kuin heikkopäinen kun naapuri tulee mökilleen ja toisinaan haukahtaa ja kun tulen pihalle koira tulee luokseni ja jatkaa juttujaan.
...ja meillä kanssa arat ja hitaasti lähestyvät lapset, niille jelhistellään
ja taas reippasti koiran luokse tulevat...niiltä nuollaan puol naamaa ja tökitään kuonolla "leiki mun kanssa,leiki" tyyliin.
...aluksi luulin tekeväni jotain väärin kun koiran käytös äkisti muuttui, mutta sitten minulle kerrottiin tämän olevan ihan normaalia ja neuvottiin vain olemaan tarkkana koiran ja johtajuus asioiden kanssa.
http://www.kolumbus.fi/lauri_m_tarkiainen/isopoika01.jpg
pakko oli laittaa tämä kuva,onko sen silmät pelottavat??
Eipä suurempia puistatuksia kulkenut kyllä kuvaa katsoessa. Jos toi on sen perusilme, niin eihän tota voi pelätä kukaan. Mutruhuuli. :DD Aika vaalee pigmentti tosiaan silmissä, mutta mä olen jäävi sanomaan, koska omalla on myös vähän liian hailakat silmät, ja näyttävät tietyssä valossa hyvinkin kellertäviltä.
on sininen,sen takia se on noin vaalee.
Katoinkin, että sinistä diluutiota varmaan on. Noi silmät näyttää muuten mun silmissä enemmänkin vihreiltä kuin keltasilta. Ihan eriväriset ku meidän rakilla, jolla on siis vaan liian vaalea ruskea pigmentti, aurinko kun osuu oikeasta kulmasta, niin sen silmät on ihan keltasenoranssit. Sillon tulee kyllä mieleen, että tossa asuu ihan oikeesti pieni piru. ;)
Sun koiras on.
Mitäs ovat niin epäilyttäviä :)
Tuota katsetta ei voi kukaan pelätä. :D Meidän Sakemannilla on myös hyvin vaaleat silmät, ja on sanottu että sillä on julma katse, ja saanut liikanimen Iivana Julma...o_O
Kylläpä olikin kertakaikkisen kammottavan pelottavan näköinen otus ;0)
Oikeesti eikai ton näkönen lutuna voi kenenkään,ainakaan aikuisen mielestä olla pelottava.
Ei ole silmät pelottavat, mutta korvat on!
minä en ole koskaan pelännyt koiria, mutta onpa minua monikin koira yrittänyt pistää matalaksi. Syyksi ilmeni käyttämäni astmalääke, joka kuulema saa kropan erittämään adrenaliinia -> koirat olivat luulleet minun olevan hyökkäävä tai pelokas. Omat koirani ei onneks alkaneet irvistely- tai murinalinjalle =). Vaihdoin lääkkeet toisenmerkkisiin ja ongelma katosi. Eihän tuo sinun kertomasi poika käytä lääkkeitä, jotka voisivat vaikuttaa koiran reaktioihin?
lääkkeitä,koira ei vaan tykkää pienistä pojista.Tytöt on ihan ok.
Sama ilmiö sattu kyllä 2 kertaa omalle pojalle.Käytiin kylässä missä oli sekä nuori uros että narttuja. Nartut ei noteerannatu lapseen mitenkään mutta molemmat urokset oli "saisinpa syödä" tyyliin. Toinen oli kilpakoira ,joten se pysy käskyllä kunnolla mutta siitä näki että mieli teki käydä näykkäämässä, ja toinen oli pellossa elänyt ja se hyppi ja näykki lasta. Oma edellinen uros ei tykännyt kenestäkään ja vähiten lapsista.
Täytyy sanoo omalle lapselle ,että tuo vaan tyttökavereita kylään:)
niin täytyy ;) Mun siskon urossakukaan ei pidä pienistä lapsista (ei tytöistä eikä pojista), ei oo koskaan pitäny. Tuo ikävä piirre perityi ainakin yhdelle sen jälkeläiselle. Nyt siskoni uros on leikattu ja luonnekin on sitä kautta hieman pehmentynyt. Oma urossakuni on aina pitänyt lapsista, niin tytöistä kuin pojista =)