On ihanasti Jumala minuakin rakastanut, kun antoi minulle toimimattoman pään!! :(
En tiedä, onko tässä mitään järkeä enää koko elämässä. Nyyhkytarinatkaan eivät paljoa auta!
Kaikkeni olen tehnyt saadakseni oikeanlaista hoitoa, mutta koska näihinkään päiviin en ole sitä saanut, tuskin koskaan.
Miksi Jumala rakkaudessaan antoi minulle tällaisen pään???!!!
Koska kaikki nämä eletyt vuodet ovat osoittaneet, etten pysty aivojeni toimimattomuuden vuoksi elämään kelvollista elämää (muisti ja kognitiiviset kyvyt nollassa), niin paras paikka minulle olisi hoitolaitos!!! Koska kovista yrittämisistä huolimatta en ole päässyt ympärivuorokautisen hoidon piiriin, niin jäljelle jäänee kuula kalloon vaihtoehto.
Oman käden kautta en ole näihin päiviin asti uskaltanut lähteä, koska pelko helvetistä on niin kova. Kuitenkin elämäni on ollut pelkkää helvettiä ja rämpimistä, niin voiko kuoleman jälkeinen helvetti olla enää enempää kärsimystä. Jotenkin ei jaksa enää kitkutella täällä ajassa. Mitä enemmän täällä elämässä rämmin, sitä hullummalta ja epäoikeudenmukaisemmalta Jumala tuntuu! Liekkö kokonaan ihmisten keksintöä koko ukkeli??!!!
En tiedä, onko tässä mitään järkeä enää koko elämässä. Nyyhkytarinatkaan eivät paljoa auta!
Kaikkeni olen tehnyt saadakseni oikeanlaista hoitoa, mutta koska näihinkään päiviin en ole sitä saanut, tuskin koskaan.
Miksi Jumala rakkaudessaan antoi minulle tällaisen pään???!!!
Koska kaikki nämä eletyt vuodet ovat osoittaneet, etten pysty aivojeni toimimattomuuden vuoksi elämään kelvollista elämää (muisti ja kognitiiviset kyvyt nollassa), niin paras paikka minulle olisi hoitolaitos!!! Koska kovista yrittämisistä huolimatta en ole päässyt ympärivuorokautisen hoidon piiriin, niin jäljelle jäänee kuula kalloon vaihtoehto.
Oman käden kautta en ole näihin päiviin asti uskaltanut lähteä, koska pelko helvetistä on niin kova. Kuitenkin elämäni on ollut pelkkää helvettiä ja rämpimistä, niin voiko kuoleman jälkeinen helvetti olla enää enempää kärsimystä. Jotenkin ei jaksa enää kitkutella täällä ajassa. Mitä enemmän täällä elämässä rämmin, sitä hullummalta ja epäoikeudenmukaisemmalta Jumala tuntuu! Liekkö kokonaan ihmisten keksintöä koko ukkeli??!!!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Seuraavalla lääkärikäynnillä kerron kyllä, että olen päättänyt hoidella itseni pois.
Parastaikaa suunnitelmissa, miten sen teen.
Ei se helppoa ole, koska taustani huomioon ottaen kadotuksen pelko on järjetön.
Taustani huomioon ottaen minun on äärimmäisen vaikeaa tulla vakuuttuneeksi, ettei tulimerta ole. Sillähän minua on peloteltu koko pienen ikäni.
Asia vaatii hautomista. Myös tapa, millä hoidella itseni pois, on pohdinnan alla. Haluaisin jollain ei niin hirveän brutaalilla tavalla pois. Myrkytystä harkitsen vakavimmin.
Jos pohdintojen aikana minulle avautuukin ovet osastohoitoon, voi itsari vielä estyä. Siihen minulla on usko mennyt, että minusta saa enää täysvaltaista yhteiskunnan jäsentä. Ei, aivan liian suuret puutteet minulla tuolla päänupissa. Saatatte kysyä, että miten niin. Hyvinhän sinä kirjoitat, tai jotain sellaista. Nii-in. Aivoni toimii vain hetkittäin. Liian suuren osan ajasta ne ovat ihan seis. Silloin en kykene kirjoittamaan edes tämän kaltaista tekstiä. Olen ikään kuin koomassa aika ajoin. Yhteiskunnan menossa jos meinaa pysyä mukana, niin pitäisi olla tolpillaan koko ajan!
Mietin noitakin vaihtoehtoja.
Kaikki vinkit ovat tervetulleita.
Sinä olet peto! Raakalaismainen kauhea tyyppi!
Olet oksettava tyyppi. Ei, olet oksennus!
ÄLä hyvä ihminen ajattele itsemurhaa. En kuulu sinun herätysliikkeeseen mutta tulin jo nuorena uskoon kuoleman pelon ja helvetin pelon vuoksi. Ei ajallinen käesimys mitenkään ole verrattavissa iankaikkiseen helvettiin, sillä se on tuhat kertaa pahempi. Ei lopu koskaan. Jumala on elämänpäivät antanut ja sinunkin olemassaololla on tarkoitus. Olet saanut ne lajat ja älykkyyden, jotka on sinulle tarkoitetut. Jumala auttaa ja ja johdattaa!
Mitäpä muutakaan tässä kannattaa enää ajatella. Nuppi kun ei tule kuntoon, niin ei paljon muutakaan vaihtoehtoa jää jäljelle. Aivojen toiminta on aivan ehdoton edellytys sille, että voi elää edes jonkinlaista elämää. Tiesitkö, että niin moni asia voi vastustaa elämässäsi, jos aivot eivät pelaa? Osaisitko edes asettua millään tavoin asemaani?
Se, että munlaisella aivovammaisella olisi muka tarkoitus, on ihan täyttä paskaa! Siihen ennen itekin jotenkin uskoin, mutta kyllä se aika on osoittanut vahvasti sen, ettei näin vain ole. Lahjoja voi olla, mutta se ei hetkauta pätkääkään, jos niin oleellisella osa-alueella tökkii! Ei vain yksinkertaisesti jaksa tätä jatkuvaa rämpimistä!
Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa enää jäljellä, kuin ajatella lähtemisen armoa.
Kaikkeni olen yrittänyt tehdä.
Elämässä vain ei selviä, jos niinkin tärkeällä osa-alueella on puutteita, kuin aivot!
Ihan sama, mitä lahjoja mulla on, jos aivoni eivät ole koko aikaa päällä! Siinä ei paljon lahjat auta. Ne lahjatkin ovat poissa silloin, kuin aivoni nukkuu!
Ja mitä kaikkea siitä seuraa, ettei aivoni toimi koko aikaa?
Vaikka ja mitä. En jaksa alkaa edes luettelemaan. Voit ite miettiä omassa päässäsi. Tulet ihan varmasti lopulta samaan johtopäätökseen, ettei minun kannata jatkaa elämää..... ellen pääse ympärivuorokautiseen hoitolaitokseen. Tosin onko sellaisessakaan elämässä mitään mieltä.
Kuntoon minua ei saa. Yritetty on jo vuosia. Niin monenmonituisia vuosia. Ei vain yksinkertaisesti enää jaksa, eikä kiinnosta tää ajallinen paska.
Vertaistukiryhmässä käynnistä voisi olla apua. Googleta vertaistukiryhmä.
Missä vertaistukiryhmissä. Toimimattomien aivojen omistavien vertaistukiryhmä?
Ajoittain toimimattomien aivojen omistavien vertaistukiryhmässä?
En tiedä, mikä mun aivoja vaivaa, niin en tiedä, millaisten ihmisten muodostamaan vertaistukiryhmään voisin liittyä. Tietyllä tavalla mielenvikaisten tukiryhmään olen jonottanut jo ikuisuuden. Mutta eipä ole kuulunut, vaikka vuodet ovat vierineet.
Onko sinulla jokin psyykkinen väsymys vai onko sattunut vamma aivojen alueelle. Kirjoitat kyllä asiallista ja hyvää tekstiä. Ei ollenkaan aivovammaisen tuotosta a ole. Onko niin että olet masentunut. Olet varmaan nuori ihminen.
Vaikutat trollilta.
Ei ole välttämättä trollia!
Kyllä näitä vaiketa tapauksia on ihan yllin kyllin tässä suomenmaassa ja ympari maaailman.
Anteeksi vain, mutta en ole ainut laatuaan Suomessa!
Luokkakaverini mm ampui itsensä tossa pari vuotta sitten. Se paini ihan samankaltaisten asioiden kanssa kuin minäkin. Hän oli monessa asiassa varsin taitava, mutta silti jokin vastusti.
On ymmärrettävää, että jos on halua pärjätä elämässä ja tietäisi, että siihen riittäisi edellytyksiäkin, mutta kuitenkin jokin perustavaalaatua oleva seikka estää niiden toteutumisen kerta toisensa jälkeen, niin sitä toivoisi ensin pääsevän ongelmista eroon. Jos ongelmaa ei saa ratkottua, niin oman käden kautta lähteminen tulee jossain vaiheessa ihan varmasti mieleen.
Itse en valitsisi luokkakaverin tapaa lähteä, sillä olihan se järkyttävää sen vanhemmille siivota omaa poikaa siinä kunnossa. Pehmeämpiäkin tapoja lähteä pois, on olemassa!
Jospa se mitä suunnittelet ei sittenkään ole sinulle tarkoitettu. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Ja suremaan jää ikuiseksi ajaksi vanhemmat ja omaiset jos oman käden kautta lähtee. Ja itsetuhoa ja kuolemaa ei tarvitse kiirehtiä, sillä se päivä tulee kyllä joskus. Kannustan sinua nyt ottamaan iisisti ja juttelemaan ammattilaisen kanssa. Toki kirjoittele edelleen!
Apua sinä tarvitsisit välittömästi. Tuo ei nyt ratkea tällä palstalla. Tärkeintä olisi saada tukihenkilö, jonka kanssa asioisit lääkärillä.
"Kaikkeni olen yrittänyt", sanot. Yksin on hyvin vaarallista olla tuossa tilassa. Tukihenkilön sä tarvitset.
Tiedän sen itsekin.
Olen yrittänyt vuosia hoitoon tuloksetta.
Mitä olen saanut vuosien aikana?
Useita lääkejaksoja ssri-lääkekuureja vailla terapiaa.
Arvatkaa vain, onko mikään niistä auttanut? Kaikki olen lopulta lopettanut omatoimisesti.
Masentuneiden vertaistukiryhmiinkin olen jonottanut hamasta menneisyydestä saakka.
Vain yhteen olisin päässyt, mutta silloisen päivätyön vuoksi estyin pääsemästä. Se palvelikin enemmän työttömiä.
Nyttemmin olen ollut vuosia jonossa tietyllä tavalla mielenvikaisten vertaistukiryhmään. Aivojen toimimattomuutta tai ajoittaista vaipumista koomaan ei ole tutkittu muuta, kuin niillä typerillä bdi-lomakkeilla, jotka ovat masennuksen kartoittamiseen tarkoitettuja. Kyseenalaistan moisen testin. Olen täytellyt niitä elämäni aikana ihan riittämiin. Ja aina sen perusteella sitten on vain määrätty uudelleen ssri-lääkkeet.
Nytkin. Mutta nyt viidennen kerran jälkeen kieltäydyin. Tutuksi ovat tulleet Sertalin, Sepram, Citalopram, Escitalopram ja Cibralex. Jonkin aikaa käytin Sepramin rinnalla unen saamiseksi ensin melatoninia ja sitten Mirtazapinia.
Odottavan aika on aivan liian pitkä, sillä aika on rahaa. En ole edennyt urallani. Pätkätyötä pätkätyön perään. Saikkua saikun perään. Työttömyysjaksoja jne. En pysty hyödyntää aivojeni kapasiteetista, kuin murto-osan, koska työelämässä ei pätkivillä aivoilla tee mitään. Koko ajan pitäisi olla iskukykyinen. Offlinetilassa tuotan sutta ja sekundaa, sekä aiheutan katastrofeja. Niin työelämässä, kuin vapaa-ajallakin. Vapaa-ajalla aivojen tökkiessä päivittäiset arjenaskareet tökkii ja joudun välillä maksamaan kovaakin hintaa niiden jumitusten seurauksista.
Koska olen odotellut elämäni aikana jo ihan riittämiin ja samassa veneessä keikun tänä päivänäkin, niin on ihan normaalia, että sitä toivois jo, että tämä kaikki loppuis jo vihdoin. Tuskin tämä tästä kauemmin odottamallakaan enää paranee! Ongelmani on sitä paitsi nyt moninverroin kimurantimpia, kuin silloin vuosia sitten, kun aloin hakemaan ensimmäistä kertaa apua. Siitäkin on aikaa jo viisitoista vuotta, kun eka kerran apua yritin. Olin hyvin tyytyväinen, kun sain tuolloin aloittaa sertraliinilääkityksen ja oloni oli äärimmäisen toiveikas. En ollut veloissa. Ei ollut kovinkaan suuria elämänkolhuja jne. Tuolloin ainoastaan tulevaisuus pelotti. Aivonihan tökki jo tuolloin ja se sitä tulevaisuudenpelkoa aiheuttikin.
Kannattaa turvata Jeesukseen. En tiedä taustojasi mutta ei sillä väliä. Raamatun mukaa ihmisen pitää tulla uskoon eli uudestisyntyä. Tuo uudestisyntyminen tapahtuu kun menee Herran eteen ja tunnustaa syntinsä ja pyytää Jeesusta elämäänsä Herraksi.
Ei itsemurha ole mikään todellinen ratkaisu. Ihminen on todellakin iankaikkisuuteen rakennettu mutta Jumala ei halua ketään iankaikkisuuteen kadotettuna synneissään. Siksi Jeesus tuli tänne ja otti syntimme päälleen ja kärsi niistä tuomion ettei meitä tuomittaisi.
Iankaikkisuus on pitkä aika, enkä minä ainakaan halua sinne ilman Jeesusta ja varmuutta siitä että syntini on annettu anteeksi.
Ongelmani tuskin johtuvat taustoistani. Tai ainakaan herätysliiketaustastani.
Se, mitkä tän hetkisistä ongelmista ovat kasvatuksellisia, en tiedä. Tiedän kuitenkin sen, että meillä kotona ei harrastettu fyysistä kuristamista tukkapöllyjä lukuunottamatta. Ne tuskin aiheuttavat aivovammoja tms. En silti puolla niitä tukkapöllyjäkään.
Voi olla, että osa ongelmistani johtuu siitä, että olen isosta perheestä ja lapsena vaille huomiota jäänyt. Mutta toisaalta, silloinhan muidenkin sisarusteni elämässä täytyisi olla ongelmia. Ei, he porskuttavat ja elämä hymyilee. Minä soudan ja huopaan paikalla. Kova pyrkimys mullakin olisi edetä, mutta kun airoissani on vikaa. Tavallaanhan aironi vie mua eteen päin, mutta aina aika ajoin hankaimet vain irtoavat ja silloin aallot vievät minut karille, jos minnekin. Siitä tämä soutaminen ja huopaaminen johtuu.
Eikä veneeseeni tule uusia hankaimia sillä, ettenkö olisi elämäni aikana turvannut Jeesukseen. Samoilla hankaimilla mennään. Siksikin olen alkanut empimään, mikä se semmoinen Jeesus on, joka antaa minun veneeni olla epäkunnossa. Siinä, missä sisaruksillanikin on tällä hetkellä perämoottorit ja heillä menee lujaa, niin minä yhä täällä karikossa.
Olen hyvin skeptinen siihen, että veneesi tulisi uusia hankaimia sillä, että vaihtaisin herätysliikettä johonkin toiseen. Kyllä näitä käännyttäjiäkin on elämäni varrelle sattunut.
Tässä menneenä vuosikymmenenä luokkakaverini (ei vl-perheestä) liittyi erääseen vapaaseen seurakuntaan, jotta hänen ei tarvitsisi enää rämpiä. Hänelle luvattiin kaikki mahdollinen. Menestystä piti tulla ja Jeesuksen piti poistaa kaikki esteet menestymisen tieltä. Kuinkas ollakaan. Luokkakaverini oli vuoden jos toisenkin seurakunnassa, mutta eipä se näyttänyt olevan ratkaisu hänen ongelmiinsa. Hänen elämä tökki sittenkin. Missä oli menestys, jota hänelle luvattiin? Missä oli apu, jonka luvattiin tässä seurakunnassa tulevan Jeesukselta? Hän menetti lopulta uskon siihen seurakuntaan. Tänä päivänä tämä luokkakaverini on poissa. Muutama vuosi sitten päätti lähteä oman käden kautta pois. Miksi tämä villiseurakunta ei tuonutkaan apua hänen ongelmiinsa, vaikka niin kovasti lupailivat?
Siksi, ei kiitos vakaumuksen vaihtamiselle. Se tuskin minunkaan kohdalla tuo ongelmiini ratkaisua!
Jätä jo hyvä veli noi uskonhömpötykset. Niin takaan että alkaa polla
Selkiintyä.
Liian moni on sekoittanut päänsä uskonnolla
Asia ei ole näin. Olen elänyt myös ison osan elämästäni ateistinia. Mikään ei muuttunut aivojeni osalta. En käynyt seuroissa, enkä uskonut Jumalaankaan. Olin ateisti yli kymmenen vuoden ajan. Sitä ennen olin taas tapauskovainen, jota kristilliste asiat eivät liiemmin jaksaneet kiinnostaa. Kävin seuroissa, koska vanhempani käski. Vitsalla he eivät mua sinne pakottaneet, vaan palkkioilla. Saimme aina karkkipussit, kun menimme seuroihin. Vanhempana taas palkkio oli yleensä viisi markkaa. Ripari-iän jälkeen lakkasin käymästä seuroissa, mutta ateisti minusta tuli vasta 18-vuotiaana. Tuolloin olin ihan vakuuttunut siitä, ettei Jumalaa ole, koska sellaista Jumalaa tuskin on, joka tekee niin huonon ihmisen, minkä koin olevani jo tuolloin.
Parannuksen armon sain myöhemmin vasta.
Eli mitä uskonto tai uskonnottomuus vaikuttaa tilanteeseeni?
Ei yhtään mitään. Se, miten ja mihin uskon, tai enkö usko, ei vaikuta tilanteeseeni millään tavoin! Ainut vain, että jos olisin ateisti ja yhtä turtunut, kuin joskus 20-vuotiaana, niin minulla olisi paljon pienempi kynnys nyt lähteä pois tästä ajasta! Kamppailujen ja kipuilujeni vuoksi pidän itseäni nykyisellään lähinnä agnostisena vl:nä. Eli olen uskomassa, mutta kyseenalaista sitä, onko tää kaikki sittenkään näin, kuin minun täytyisi uskoa.
Mittauta B12 vitamiini ja magnesiumi, voi olla näistä vajausta jos pää ei toimi,Niin ja hyvälaatusta rasvaa pitää syödä kun aivot on suurimmaksi osaksi rasvaa.
Voisit kokeilla ubikinonia tai jotain muuta aivojen toimintaa edistävää, joita saa ilman reseptiä. Ongelmasi voi johtua jonkin hermosolujen tarvitseman entsyymin puutteesta.
Käytän B12-valmisteita ja Magnesiumia. Ruokavaliotakin olen kokeillut säätää, mutta en ainakaan ole huomannut pään toiminnassa muutoksia.
Eräs suositteli minulle jotain mehukapseleita ja väitti, että ne olisi ratkaisu kaikkeen. Pidin ihan höpönä moista väitettä. Mehullako muka terveeksi. Hän siihen, että Marco Bjurströmkin pitää itsensä tosi hyvässä iskussa mehukapseleilla ja siksi se on terve. Eipä vakuuta, vaikka itse Äiti Teresa olisi niitä käyttänyt. Hän kuitenkin päätti antaa mehukapseleita testattavaksi. Kuukauden satsi, mutta ei mitään vaikutusta. Mehukapselit totesin täysin huuhaaksi. En toki mehukapseleita lahjoittaneelle kehdannut tätä sanoa. Sanoin vain, että ehkä minun aivojani vain ei saa viritettyä toimimaan normaalisti.
Ei minuun auta mitkään ravintolisätkään. Ehkä imeytymisessä on jotain häikkää. Mutta sanokaa nyt te muut, voiko oikeasti jollain mehulla parantua? Se kuulostaa näin äkkiseltään ihan hullulta. Kertoohan jotku tulleen elämänsä kuntoon etäenergiahoidoillakin ja se jos mikä on silkkaa huuhaata. Placebo toisinaan on todella tehokas lääke. Harmi vain, että itellä se Placebokaan ei auta. Olenko toivoton?
Kilpirauhasen toiminnassa voi olla vajautta. Se voi aiheuttaa kuvaamasi oireen. Verikokeeseen. Googlettamalla löytyy tietoa.
Sitä iteki miettinyt ja yrittänyt päästä ottamaan kilppariarvot.
Minulta on otettu perusverenkuva ja jotain muita verikokeita. Kilppariarvoja en tiedä, onko niistä otettu. Kaikissa niissä verikokeissa, joissa olen käynyt, ei ole löydetty mitään erityistä.
Toki yksitttäisissä arvoissa on ollut heittoa, mutta kuulemma laajassa kuvassa kaikki olisi jotakuinkin ok.
Ainut, millä ehkä saisi vastauksia kysymyksiin, olisi aivojeni kuvaus. Varmaan kaikki muut kuvannettu useaan kertaan. Tai sitten kuvantamismenetelmät ovat olleet toimimattomia.
Eräs lääkäri totesi: aina ei kaikkiin vain löydy vastausta.
Joko testit ovat olleet huonoja, niiden tulkitsijat eivät osaa hommia, tai minun pääni toimimattomuus on mysteeri kaikille.
Ei ole auttanut ravintolisät, ei pehmeät rasvat, ei erilaiset ruokavaliot eikä mehukapselit.
Jokin lääkkeetön hoitomenetelmä voisi toimia, jos sellaiseen pääsisin. Ja pyrkimys on ollut kova.
Vertaistukiryhmä tai terapia voisi ehkä auttaa. Toki samalla pyrin pitämään ruokavalion kunnossa.
Jos meet aivojen kuvaukseen vaadi 3.0teslan kuvaus 1.5tesla ei pysty kaikkeen.