teräsvene ja kompassin toiminta

Ratin edessä istumalaatikossa oleva kompassi näyttää mitä näyttää, säätämällä en ole saanut oikein näyttämään. Plotterista saa hyvin suunnan ja autopilotin kompassi on metrin päässä teräksistä joten sekin näyttää oikein. Säätämällä en ole

Omassa teräsveneessäni magneettikompassa on ruffin katon päällä, keskellä ja n. 20 cm korkealla. Sen eksymä on enimmillään. 5° luokkaa. Eksymätaulukon varmaan tarkistat vuosittain? Eksymätaulukolla pärjää mainiosti. Jos eksymä on poikkeuksellisen suuri (esim. >20°), kannattaa kokeilla kompassin sijoittamista toiseen paikkaan. Kompensointimagneeteista itselläni ei ole käytännön kokemusta. Jos niitä käyttää, luulen aiheelliseksi määrittää eksymä myös veneen ollessa kallellaan!
Autipilottini magneettinen fluxgate-kompassi on sijoitettu veneen perän antennitankoon runsaan metrin korkeudelle kannesta. Myös sen eksymä on riittävän pieni, autopilotin valmistaja maksimirajaa selvästi pienempi.
En aivan ymmärtänyt mitä tarkoitit kompassin "oikein näyttämisellä". Kompassihan näyttää magneettista suuntaa. Jos oikealla suunnalla tarkoitat tosisuuntaa, eksymä ja eranto tietysti on tiedettävä ja huomioitava.

Kompassi ja teräsvene ,kompassi säädetään 4llä magneetti palalla kompassin ympärille ja tässä hommassa pitää tietää miten se tehdään .
Näin se menee ja seuraavana vuonna sama uusiksi.

Näin saadaan magneettikompassi näyttämään tarkasti ettei kompassissa ole 15 asteen heittoa .
Hyvää tulevaa kesää ja turvallista veneilyä.

Helpoin ja kätevin tapa korjata tuo ongelma on ostaa satelliittikompassi, esim Simrad HS60, muitakin löytyy mutta tuo omassa veneessä.

Ei haittaa mitkään mangnerttikentät ja saat tosisuunnan pilotille, tutkan päällekkäiskuvaan jne.

Maksaa toki mutta vain 200-300e enemmän kuin hyvä fluxgate kompassi. Eli mitätön summa veneilyn kokonaiskuluista ja suuntamurheet on historiaa.

Ainoa miinus on että asennuksen kanssa pitää olla tarkkana eli pitää asentaa paikkaan missä ei ole esteitä sivuilla/päällä. Purjeveneessä paras paikka on perätolppa. Moottori veneessä katolle korkeimpaan kohtaan.

Monta hyvää vinkkiä edellisiltä kirjoittajilta. Magneettikompassi on hyvä olla vähintäänkin varakompassina vaikka käyttäisi muitakin teknologioita. Kysymys on siinä mielessä monitahoinen, että jos miettii kompassinhankinnan kustannusvaikutusta niin siinä missä käyttää rahaa ja aikaa esimerkiksi kompassin kompensoinnin rakenteluun niin samalla rahalla saattaa saada hankituksi jopa satelliittiteknologiaan pohjaavaa välineistöä, tosin kun sähkö loppuu niin satelliittikin katoaa.

Joskus paatti on myös niin klassinen, että pelkästään perinteen säilyttämisen näkökulmasta valitaan niitä teknologioita mitkä kuuluvat veneen rakentamisen aikakauteen jolloin kustannuksilla ei ole niin väliä jos omistajalla ei pötäkästä ole puutetta

No rautapaatteja on ollut iät ja ajat ja erilaisia metodeja magneettikompassien eksymän kompensointiin on kehitelty. Menemättä nyt enempää historian syövereihin niin huviveneissä esimerkiksi pääkompassina käytettävä magneettikompassi pyritään sijoittamaan sellaiseen paikkaan missä eksymä olisi mahdollisimman tasapainoinen ja symmetrinen kaikilla kulkusuunnilla, jolloin magneettisten kenttien summavaikutukset kompensoisivat ideaalitilanteessa toisensa. Ideaalitilanteessa on tietenkin satua koska vaikka tällainen tilanne onnistuttaisiin jotenkin saavuttamaan niin heti kohta kun vene kallistuu niin tilanne muuttuu kuten edellä joku kirjoittikin.

Purkkarissa vastaan tulee myös käytettävyys eli miten ruorimies pystyy kompassia lukemaan, mikä rajoittaa toisaalta paikkaa mihin kompassi asennetaan. Tyypillisestihän tällainen asennuspaikka on veneen keskilinjalla ruoripylvään nokassa ja kompensointi hoidetaan esimerkiksi noilla em. kompensointimagneeteilla, mitä on tyypillisesti 4 kpl. Jos ruoripylväs on puuta, alumiinia tai jotain muuta antimagneettista materiaalia teräksen asemasta niin se on pelkkää plussaa. Kompensaatiomahdollisuudesta riippumatta keskeistä on siis löytää sellainen asennuspaikka missä magneettikentät ovat tasapainossa ja symmetriset. Läheskään aina tuo ruoripylvään nokka ei täytä symmetriavaatimusta jolloin ennen vanhaan kompassi saatettiin viedä parempaan paikkaan - esimerkiksi ruffin katolle ja tuoda kompassin näyttö ruorimiehelle esimerkiksi peilein. Nykyisin tuota ongelmatiikkaa voitaisiin ratkaista videotekniikoin, mutta se nyt ei ole mitenkään järkevää koska satelliittinavigointiteknologia mm. on edullista.

Ajatellaanpa, että kompassissa on nuo kompensointiruuvit, niin ihan ensiksi ennen kuin niitä ryhtyy ruuvailemaan, niin kannattaa ajaa karkeasti keskeiset pääilmansuunnat magneettisina suuntina eli eranto kompensoituna ja väli-ilmansuunnat esimerkiksi kera satelliittipaikantimen ja tsekata eksymän karkeat arvot ja katsoa onko kompensointitarve symmetrinen vai esiintyykö piikkejä. Jos eksymä ilman kompensointia on haarukassa n. /- 15...20 astetta ilman piikkejä niin kompensointi onnistuu kyllä hyvin. Jos taasen jollain ilmansuunnalla on piikki esimerkiksi 50% suurempi kuin keskimääräinen eksymä, niin kompassin paikan joutuu joko vaihtamaan tai sitten piikin laajuuden määrittämään tarkoin ja hyväksymään sen, ettei ko. suuntiin purjehdittaessa kompassin lukemaan voi luottaa. Joskus on tullut kokeiltua semmoistakin, että kun piikki löytynyt niin on yritetty sijoitella sopivia rautamurikoita hävittämään piikkiä mutta kyllä se on työlästä ja aikaa vievää.

No jos siis asennuspaikan valinta on onnistunut ja lähdetään kompensoimaan, niin useimmiten homma onnistuu ruuvaamalla kompensointiruuveista työntötankoa, mitä pitkin magneetti liukuu lähemmäs tai etäämmälle kompassista. Joissain toisissa säätöruuveja ei ole vaan ruuvataan magneetteja kätösin pyörittelemällä magneetteja. Säätämistä tehtäessä ruuvarin pitää olla antimagneettinen, eikä säätäjällä tai apumiehelläkään saa olla kännykkää taskussa kahta metriä lähempänä kompassia. Samoin on syytä huolehtia, että sellainen veneen varustus mikä aiheuttaa joko passiivista tai aktiivista magneettista kenttää esimerkiksi rautakappaleet, teräskattilat, sähkölaitteet, kännykät tms. pysyvät aina vakipaikoillaan laatikoissa / kiintein asennuksin kun purjehditaan ja kännykät minimissään n. 2-metrin päässä niin homma voi toimiakin. Kompensaation lopputuloksena viimeistellään vielä eksymätaulukko.

Kuulostaako työläältä ja ammattiosaamista vaativalta… sitä se on pahimmillaan. Kun marssii kauppaan ja hakee esimerkiksi fluxgate sähkökompassin, asentaa sen ja ajelee suotuisissa olosuhteissa muutaman kalibrointirundin niin humps, muutamaan kymmeneen minuuttiin on saatu varsin suuntatarkka eksymäkompensoitu kompassi näyttölaitteineen käyttöön...

Kompass näyttää kompassisuunnan. Tyypillisesti aina oikeaa kompassisuuntaa, jos ei sita olla kompensoinnilla "säädetty".
Kompassiin vaikuttaa veneen oma magneettikenttä sekä maapallon magneettikenttä, Eri puolella maapalloa magneettikenttä vaikuttaa omalla taballa. Tätä kutsutaan erannoksi, suomenladella karkeasti 7-9 astetta. Erannon määrä selviää merikartasta ja muuttuu jatkuvasti.
Veneen oman magneettikentä huomionita varten tehdään venekohtainen eksyma taulukko, josta seuraa eksymä eri kurssilla. Veneen oma magneettikenttä muuttuu ajan kanssa, joten eksymätaulu tulisi tarkistaa vuosittain. Varsinkin jos veneeseen on tehty muutoksia jotka voi vaikyttaa magneettikentään.
Lähtökohtaisesti kompassi ei osoita pohjoiseen. Kompassi näytää kompassisuunnan. Lisäämällä tähän eksymän, saadaan magneettisuunta joka osoittaa on suunta maapallon magneettiseen pohjoiseen suhteen. Lisäämällä tähän vielä eranto, saadaan oikea ns. tosisuunta joka on sama kuin suunta pohjoisnavan suhteen.
Oli sitten teräsvene tai joku muu, tulee nämä ottaa huomioon. Teräsveneessä eksymä voi olla yllättävän pieni kuin taas lasikuituveneessä paikkallinen häiriö aiheuttaa suuren eksymän.
Suunnan saamiseksi tarvitaan kompassi, eksymätaulukko ja tieto erannosta.