Luovun sinusta, mutta en luovu rakkaudesta.
Ensimmäinen askel tasapainoon.
https://youtu.be/i0vVqORZrVc
Ensimmäinen askel tasapainoon.
https://youtu.be/i0vVqORZrVc
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedättekö sen tunteen, kun vuosi vuoden jälkeen rakastat, ehdoitta, saamatta vastarakkautta? Kun mittaat itseäsi toiseen ja tämän elämään, toistat vuosi vuoden jälkeen, yhä uudestaan, tietämättä mitä on arki, mitä olisi pitää toista lähellään.
Kun lopulta havahdut siihen, että jäljellä on vain kuori, joka pitää itseään arvottomana, ei kyllin kauniina, menestyneenä, ihanana rakkauteen ja mietit vain mikä julma kohtalo elämässä onkaan, että kerta toisensa jälkeen rakastuu ja sitä vain haluaisi toisen vierelleen siinä onnistumatta.
Kun lopulta toteat, ettet jaksa enää kohta seistä omilla jaloillasi, kun elät vain tulevaisuutta varten, joka ei saavu, ja lasket irti. Et tunteesta, sillä se on mahdotonta ja olet sitä yrittänyt jo kauan, turhaan, mutta lasket irti ajatuksesta, että tässä elämässä sinulla olisi joku, että se olisi hän, ja alat elää tulevaisuutta varten, joka on samanlainen kuin menneisyyskin. On opeteltava olemaan yksin.
Kiinnostava tarina, videoineen. Mieleen tulee ajatus suojelusenkelistä, joka elää toisenlaisessa todellisuudessa. Rakkaus sellaiseen, jota ei voi tavoittaa. Ehkä osaan itsestä, joka on jollain tavalla kadoksissa.
Yksinäisyyden tunne voi tulla juuri tällaisesta tilasta, kosketuksen puutteesta omassa itsessään. Silloin saattaa tuntea itsensä tyhjäksi kuoreksi, sillä jollain tavalla ymmärtää sen, että jotain puuttuu.
Se on totta, että on hyvä opetella elämään myös yksin. Eikä ehkä ole hyvä myöskään ripustautua kuvitelmaan/ihmiseen, joka ei todellisuudessa ole totta.
Rakkaus alkaa sisältäpäin....
Minua kosketti Hwayugin tarinassa tietty samankaltaisuus - yksinäinen, erikoista elämää elänyt päähenkilö saa ensimmäistä kertaa elämässään kokea rakkautta, eikä ole yksin. Mutta rakkaus ei ole todellista ja hän tietää myös, että se tulee päättymään.
Mutta kuten aina - tunteita on vaikea vastustaa, vaikka tietäisit miten huono ratkaisu on rakastua ja toivoa. Rakkauden perimmäinen olemus on toivo. Toivo paremmasta, toivo yhteydestä, tulevaisuudesta, perheestäkin.
Hwayugi muistutti minua myös buddhalaisuuden opetuksista, joista olen poikennut. Minun on uudestaan löydettävä se hiljaisuuden temppeli sisimmästäni.
Hmm, joo
Eilen oli tuohon aikaan ensimmäinen askel tasapainoon
https://youtu.be/8ZMJO98xy4U
Anteeksi että otin teidät matkalle mukaan mutta,
toisaalta sielusopimuksemme voi olla tämä