Niin, miksi menit armeijaan?
Miksi menit armeijaan?
Korpraali3
101571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vielä noin vuosi ennen kutsuntoja olin vannonut meneväni sivariin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin kun rupesin miettimään enkö tosiaan olisi valmis tekemään mitään jos läheisiäni ja kotimaatani uhattaisiin ja siksi valitsin armeijan. Sivariajatuksissa oli kyse siitä etten halunnut opetella tappamaan. Mutta onhan se totta ettei tappamista tarvitse opetella, kyllä jokainen kykenee toiselta hengen riistämään (siis teknisesti, henkisellä tasolla verityöhön ryhtyminen on sitten aivan toinen juttu). Joka tapauksessa, halusin olla valmis suojelemaan lähimmäisiäni mahdollisen vaaran uhatessa. Se oli syy.
noin muuten venäläisetkin nuoret ajattelevat...
Eipä tullut sivaria mietittyä. Hauskaa mulla intissä oli ja kelpaa asioita muistella ja kavereiden kanssa naureskella :) Eipä siinä kummempia.
Olen aina inhonnut lentokoneita ja siksi menin ilmatorjuntaan. Kun sitten kysyivät siellä miksi tulit juuri tänne etkä mennyt muualle niin vastasin rehellisesti. Löysin itseni tutkamittaajana enkä päässyt Oerlicon AUK:hon
Pohdin tuota kysymystäsi todella tarkkaan silloin kun piti mennä armeijaan ja tässä pohdintani tulos eli syy miksi menin armeijaan:
EN USKO ETTÄ ELÄMÄNI AIKANA SYTTYY MITÄÄN SOTAA JOSSA SUOMI ON MUKANA. Olin siitä niin varma, että katsoin, etten mene minkäänlaiseen laitokseen, jossa varustaudutaan tappamaan. On samantekevää, miten vietän ne 8 kuukautta. Ja pidän tänä päivänä päätöstäni oikeana. Sain hyviä kavereita. Se oli leppoisaa aikaa. En muistele pahalla niitä jaksoja kun vitutti touhu vaan ajattelen vain niitä hetkiä kun sai olla ikäistensä seurassa ja meillä oli yleensä tosi mukavaa.
Tämä on syy miksi menin armeijaan. En ajatellut pätkääkään mitään isänmaallisia höpötyksiä. Ajattelin vain tekeväni sen aikaisen välttämättömän velvollisuuden.
Isoisä puolusti Suomea molemmissa kahinoissa. En epäilly hetkeäkään kun kutsunnat tuli. Isoisän jäljille, mut lähinnä sinne puolelle minne ominaisuudet sopivat parhaiten...
Kyllä se mulle oli vähän niinkuin vastunsiirtoa sukupolvelta toiselle. Ekaks isoisä, sit isä ja nyt minä. toivottavasti myös mun pojat täyttää saappaat jotka mulle on jääny ja jotka siirtyvät sit nniille aikanaan
Nyt en enää voisi ajatella tekeväni samaa virhettä. Syynä on se, että vanhempana alkaa ymmärtää maailmaa ja yhteikuntaa ja sen rakenteita ja tarkoitusperiä paremmin. Nuorena niitä ei tajua ja koulussa niitä ei opeteta, siellä opetetaan vain uskontoa ja ruotsinkieltä, ei elämää, jonkajokainen joutuu oppimaan omien havaintojen kautta..
herra korpraali piti vahvuuslaskentaa niin oli naurussa pitelemistä kun kolmatta päivää palveluksessa olleet alokkaat vastaili herra korpraalille ihan mitä sattuu.
Oikea oppinen vastaus oli: HERRA KORPRAALI (kirjoitettu isolla koska piti huutaa perkeleen kovaa koska se on sotilaallista ja miehekästä, näin opetettiin)
Lukemattomia variaatioita sitten esitettiin:
koplaari, korplaari, korpaali, korpaalari ja mitä niitä nyt sitten olikaan mutta hulvatonta oli jokatapauksessa kertakaikkiaan
Mistäs lähtien korpraalia on herroiteltu?
Olin nuori ja tein niin kuin muutkin tekevät.