Yhdistystoiminta, rahan ja vallan himoako ?

Nykyisin joka sairauksiin löytyy jos jokin yhdistys joka ajaa tiettyä sairautta potevan ihmisen asiaa.
Tällaisten yhdistysten hallituksiin mahtuu monenlaista jäsenistön edustajaa, mutta yksi yleinen piirre kaikissa hallituksissa on se että se koostuu eläkeläisistä, ja tietenkin siksi että jäsenistö on myös yleensä eläkeläisiä, ja näyttää siltä että jäsenistön ja hallituksen keski-ikä sen kun kasvaa.
Joten kaikkia voisi kutsua nimeltä eläkeläisjärjestöiksi, näin perustettujen yhdistysten varsinainen
ja alkuperäinen perustamistarkoitus katoaa.
Mutta miksi ei keski-ikäiset tai heistä nuoremmat ole kiinnostuneita yhdistystoiminnasta ?.
Yksi yleinen syy lienee se ettei nuorta kiinnosta sairauksista puhuminen ennen kuin se henkilökohtaisesti koskettaa , ja ennen kuin ikää karttuu vai johtuisiko passiivisuus tässä kirjeessä
ilmitulevista seikoista.
Yleensä yhdistyksissä on vain muutama aktiivi hallituksen jäsen joka todella hoitaa yhdistyksen asioita, mutta miksi näin ?
Toiset taas haluavat kuluttaa aikaansa istumalla hallituksessa ja sinne tullaan valittamaan vaivoistaan pulla-kahvien äärelle. Ja pitäähän sitä ottaa kantaa asioihin vaikka vain kerran vuodessa sanomalla ”KANNATETAAN” kun joku sattuu ideoimaan jonkun asian.
Ja jos yhdistyksellä on ollut niin hyvä tuuri että hallitukseen on saatu useampi aktiivi jäsen sanomaan mielipiteensä ja ideoimaan asioita ja toteuttamaan ne joka on todella harvinaista niin eikös puh, johtajalle iske jo luulotauti, hän tuntee että hänen asemansa on heikoilla seuraavissa vaaleissa joten hänen on mitä pikimmiten ruvettava tekemään vaalityötä ja järjestettävä esim, maakuntiin jokin luento jolla on hyvä käydä kehumassa itseään kuinka minä olen saanut sitä ja sitä aikaiseksi ja kuinka minun aikanani on jäsen määrä kasvanut sen ja sen verran, samalla unohtuu itse yhdistyksen sanoma kertomatta.
Ja kaiken varalta kannattaa mollata selän takana näitä mielipiteensä ilmaisevia hallituksen jäseniä esim, ” niillä on vaikeuksia muissakin yhdistyksissä” ja ym ym vaikka totuus olisi aivan toinen.
Tällaiset puh. johtajat paljastuvat heikoiksi itsetunnoltaan ja eivät osaa eivätkä uskalla jakaa työtä yhdistyksissä muille toimiville henkilöille, vaan yrittävät pakertaa kaikessa yksin, eivätkä hyväksy että muita esitetään yhteistyöelimien luottamustehtäviin vaan kokee tämän suurena loukkauksena, vaikka hallituksen tavoite olisi kehittää yhdistystä, jakaa ja helpottaa puh. johtajan taakkaa, tulee pelkotila, entä jos se kaveri onnistuukin vielä paremmin kuin minä.
Kaiken huipentuma on värvätä agitaattori vuosikokoukseen kehumaan itseään kuinka hän hoitaa 70-80 % yhdistyksen asioista ja jos myös vaimo rukka haluaa ruokailla samassa pöydässä isäntänsä seurassa, hänenkin tulee yhtyä vaali bropakannan levittämiseen
Kyseenalainen temppu on myös junailla kyseiseen vuosikokoukseen puheenjohtajaksi kaveri jolla on armeijan otteet kokouksen johtamisessa, hän nuiji pöytää niin lujaa ettei hallituksen jäsenen puhe kuulunut kokousväelle vaikka aiheesta olisi tullut keskustella, koska yhdistyksen istuva puheenjohtaja ei nauttinut istuvan hallituksen luottamusta.
Kaikki jotka vähänkin ovat toimineet yhdistyksissä ja lukeneet läksynsä oppitunnilla kun prosenttilaskua on opetettu niin tietävät ettei puh, johtaja voi tehdä niin paljon vaikka tekisi kuinka pyyteetöntä työtä, koska sihteerikin joutuu tekemään ainakin saman verran kuin puh, johtaja ja kun otetaan huomioon vielä rahastonhoitajan ja hallituksen osuus niin oltaisiin tämän agitaattorin laskuopin mukaan jo pitkälle yli 100 %:n, vaikka mielestäni töiden määrä maksimissaan yhdistyksissä on tasan 100 %, ja se kuinka prosentit jakautuu on sitten jokaisessa yhdistyksessä erilainen.
Yksi varma konsti pahoittaa yhdistyksen eteen tehnyttä pitkäaikaista toimihenkilöä on ojentaa hänelle kukat yleisessä kokouksessa ja haukkua hänet seuraavalla viikolla pystyyn puheenjohtajan toimesta.


Yksi vallan haluun on toimia useammassa järjestössä, saada huonoon eläkkeeseen lisuketta , ja kun hoitaa yhden järjestön asioita ja toisen samalla kauppa reissulla ja laskuttaa jokaista järjestöä erikseen niin se onkin jo pitkä ”euro” eläkkeeseen ja jos puolisolla sattuu olemaan vielä yritys saman katon alla niin puhelin kulut voi pistää vähennyksenä verotukseen ja kulukorvaukset yhdistyksiltä, vaikkakin kolmannen sektorin työ ei saisi muodostua yritystoiminnaksi , eikä oman edun tavoitteluksi.
Ihmetellään sitten miksi ihmisiä ei kiinnosta politiikka kun jo yhdistystasollakin on jo tällaista.
Ja mitä me tästä opimme ?
Kannattaisi välillä arvostaa ja antaa kiitokset muittenkin työpanoksesta järjestössä, näin vältyttäisiin ettei liian moni kokenut järjestöihminen hallituksen jäsen lähde samaan oven avaukseen, eikä puh, johtajan tarvitse lähteä vaali bropakantaa harjoittamaan kun kannatus tulee jo ilman sitäkin
Eikä puh. johtajaksi tulisi valita henkilöä joka ei tunne yhdistyslakia eikä hallitse kokoustekniikkaa eikä kestä erilaisia mielipiteitä, koska demokratiaa on mielestäni esittää erilaisia näkemyksiä asiasta ja puh. johtajan tehtäväksi jää johtaa keskustelu niin että eniten kannatusta saava mielipide tulee päätökseksi , eikä lähteä arvostelemaan ja haukkumaan julkisesti kokouksen aikana valittuja henkilöitä tai päätöksiä.