Jumala ei hylkää lastaan, mutta koettelee häntä.
Jeesus ja opetuslapset matkustivat Tyrokseen. Tyros sijaitsi Galileasta pohjoiseen Välimeren rannikolla. Näin kaukana kotiseudultaan Jeesuksen ei kerrota muulloin käyneen. Jeesus tiesi, että tälläkin alueella oli ihmisiä, jotka tarvitsivat hänen apuaan. Yksikin avuntarvitsija oli riittävä syy pitkälle matkalle.
Tyros ja Sidon olivat kauppakaupunkeja Foinikian rannikolla. Siellä asui kreikkalaisia ja kanaanilaisia. Alueella ei juuri tunnettu Jumalaa. Tämän perusteella siellä asuva kansa oli pääosin pakanakansaa.
Avunpyyntö Jeesukselle
Kanaanilaisen naisen ja Jeesuksen kohtaaminen (Matt. 15: 21–28) osoittaa Jumalan voiman ja uskon mahdollisuudet. Nainen tuli Jeesuksen ja opetuslasten luokse. Hän tiesi Jeesuksen tekemistä ihmeteoista – ehkä hän oli kuullut niistä toisilta ihmisiltä. Suuri joukko ihmisiä samalta seudulta oli käynyt Jeesuksen luona Galileassa, kun he olivat kuulleet tämän tekemistä ihmeistä (Mark 3:8).
Naiselta vaati paljon rohkeutta puhutella Jeesusta, koska tavan mukaan oli sopimatonta puhutella vieraaseen kansaan ja uskontoon kuuluvaa. Usko antoi voiman ylittää tämän esteen.
”Herra, Daavidin Poika, armahda minua!” Keskustelun avauksessa nainen tunnusti Jeesuksen Jumalan pojaksi ja oman uskonsa Jeesukseen. Usko sai aikaan luottamuksen, että hän saa Jeesukselta avun: ”Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni”.
Lähellä lupauksen hetkeä
Yllättäen Jeesus ei aluksi vastannut naiselle. Jeesus kyllä kuuli avunpyynnön. Hän asetti sekä naisen että opetuslasten uskon koetukselle. Nainen ei luovuttanut, vaan kulki perässä ja huutamalla pyysi Jeesukselta apua.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luokse ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Jeesuksen vastaus opetuslapsille oli torjuva: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.”
Jeesus viittasi aikaisempaan opetukseensa; pakanoiden etsikonaika ei ollut vielä alkanut. Samalla tämä teksti kuitenkin ennakoi tulevaa. Oltiin lähellä hetkeä, jolloin lupaus syntien sovittamisesta toteutuu. Samalla toteutuisi ennustus evankeliumin työn leviämisestä kaikille kansoille.
Armon murunen kelpasi
Nainen ei vieläkään luovuttanut, vaan heittäytyi Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra auta minua”. Jeesuksen vastaus oli yllättävä, tekstistä irralleen otettuna jopa loukkaava. ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” Tässä ei ollut kysymys naisen ihmisarvosta, ei Israelin kansan paremmuudesta toisiin nähden. Kysymys oli siitä, mistä löytyy oikea elävä Jumala.
”Ei olekaan Herra”, nainen vastasi ja voitti Jeesuksen asettaman uskon koetuksen. Neuvokkaasti nainen jatkoi: ”Mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Hänelle riittivät armon murusetkin.
Elämässä voi olla koettelemuksia. Vaikka koettelemus tuntuisi kipeältä, sen tarkoituksen saattaa nähdä myöhemmin. Voi huomata, että armon murunenkin tuntuu hyvältä.
Jumala ei hylkää lastaan, mutta hän haluaa pitää häntä oikealla tiellä. Jeesuksen ja naisen keskustelu osoittaa sen, että on olemassa vain yksi usko, minkä kautta saa iankaikkisen elämän.
Ihmeitä tapahtuu
”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Tekstin loppu kuvaa yhden uskon salaisuuden. Kun Jumalan sana otetaan uskolla vastaan, se saa ihmeellisiä asioita aikaan.
Jeesuksen sana paransi tyttären sairauden. Ihmeitä nähdään myös nykyaikana. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumi parantaa vieläkin. Kylväjävertauksessa Jeesus kuvaa hyvää sydämen maaperää: ”jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa” (Luuk. 8:15).
Jumalan sana synnyttää uskon, antaa uskolle voiman ja ylläpitää sitä. Elämme pääsiäiseen valmistautumisen aikaa. Jumalan sanan ydin on ilosanoma, joka lähti ensimmäisenä pääsiäisenä tyhjältä haudalta. Synnit on sovitettu, kuolema on voitettu.
Jeesus ja opetuslapset matkustivat Tyrokseen. Tyros sijaitsi Galileasta pohjoiseen Välimeren rannikolla. Näin kaukana kotiseudultaan Jeesuksen ei kerrota muulloin käyneen. Jeesus tiesi, että tälläkin alueella oli ihmisiä, jotka tarvitsivat hänen apuaan. Yksikin avuntarvitsija oli riittävä syy pitkälle matkalle.
Tyros ja Sidon olivat kauppakaupunkeja Foinikian rannikolla. Siellä asui kreikkalaisia ja kanaanilaisia. Alueella ei juuri tunnettu Jumalaa. Tämän perusteella siellä asuva kansa oli pääosin pakanakansaa.
Avunpyyntö Jeesukselle
Kanaanilaisen naisen ja Jeesuksen kohtaaminen (Matt. 15: 21–28) osoittaa Jumalan voiman ja uskon mahdollisuudet. Nainen tuli Jeesuksen ja opetuslasten luokse. Hän tiesi Jeesuksen tekemistä ihmeteoista – ehkä hän oli kuullut niistä toisilta ihmisiltä. Suuri joukko ihmisiä samalta seudulta oli käynyt Jeesuksen luona Galileassa, kun he olivat kuulleet tämän tekemistä ihmeistä (Mark 3:8).
Naiselta vaati paljon rohkeutta puhutella Jeesusta, koska tavan mukaan oli sopimatonta puhutella vieraaseen kansaan ja uskontoon kuuluvaa. Usko antoi voiman ylittää tämän esteen.
”Herra, Daavidin Poika, armahda minua!” Keskustelun avauksessa nainen tunnusti Jeesuksen Jumalan pojaksi ja oman uskonsa Jeesukseen. Usko sai aikaan luottamuksen, että hän saa Jeesukselta avun: ”Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni”.
Lähellä lupauksen hetkeä
Yllättäen Jeesus ei aluksi vastannut naiselle. Jeesus kyllä kuuli avunpyynnön. Hän asetti sekä naisen että opetuslasten uskon koetukselle. Nainen ei luovuttanut, vaan kulki perässä ja huutamalla pyysi Jeesukselta apua.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luokse ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Jeesuksen vastaus opetuslapsille oli torjuva: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.”
Jeesus viittasi aikaisempaan opetukseensa; pakanoiden etsikonaika ei ollut vielä alkanut. Samalla tämä teksti kuitenkin ennakoi tulevaa. Oltiin lähellä hetkeä, jolloin lupaus syntien sovittamisesta toteutuu. Samalla toteutuisi ennustus evankeliumin työn leviämisestä kaikille kansoille.
Armon murunen kelpasi
Nainen ei vieläkään luovuttanut, vaan heittäytyi Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra auta minua”. Jeesuksen vastaus oli yllättävä, tekstistä irralleen otettuna jopa loukkaava. ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” Tässä ei ollut kysymys naisen ihmisarvosta, ei Israelin kansan paremmuudesta toisiin nähden. Kysymys oli siitä, mistä löytyy oikea elävä Jumala.
”Ei olekaan Herra”, nainen vastasi ja voitti Jeesuksen asettaman uskon koetuksen. Neuvokkaasti nainen jatkoi: ”Mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Hänelle riittivät armon murusetkin.
Elämässä voi olla koettelemuksia. Vaikka koettelemus tuntuisi kipeältä, sen tarkoituksen saattaa nähdä myöhemmin. Voi huomata, että armon murunenkin tuntuu hyvältä.
Jumala ei hylkää lastaan, mutta hän haluaa pitää häntä oikealla tiellä. Jeesuksen ja naisen keskustelu osoittaa sen, että on olemassa vain yksi usko, minkä kautta saa iankaikkisen elämän.
Ihmeitä tapahtuu
”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Tekstin loppu kuvaa yhden uskon salaisuuden. Kun Jumalan sana otetaan uskolla vastaan, se saa ihmeellisiä asioita aikaan.
Jeesuksen sana paransi tyttären sairauden. Ihmeitä nähdään myös nykyaikana. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumi parantaa vieläkin. Kylväjävertauksessa Jeesus kuvaa hyvää sydämen maaperää: ”jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa” (Luuk. 8:15).
Jumalan sana synnyttää uskon, antaa uskolle voiman ja ylläpitää sitä. Elämme pääsiäiseen valmistautumisen aikaa. Jumalan sanan ydin on ilosanoma, joka lähti ensimmäisenä pääsiäisenä tyhjältä haudalta. Synnit on sovitettu, kuolema on voitettu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksinkertainen ohje kirjalliselle urallesi:tiivistä, tiivistä ja vielä kerran tiivistä.