miten ihmeessä saan laihutettuu entisiin mittoihini, mut kuitenkin et kukaan ei huolehtis hirveesti vaan saisin rauhassa olla..mut aina jolla on jotain sanomista..jos pitää syödä toisten kanssa et usko miten pahalta se tuntuu ja siihen tarviin tsemiä mutta oon kehitelly jotain selityksii etten voi syyvä, mut nyt ne alkaa olla jo vähissä..apua..koko ajan on pakko käydä vaaalla ja mitata mitat ja aina jotain huomauttamista löytyy ja läskiä..
tänään oon syöny:( jugurtin,yhen kasvispullan(pieni), maitoa, banaani,yksi leipä jossa oli päällä juustoo ja paprikaa ja juon kauheesti vettä..kävin myös tänään kovalla lenkillä, ja tuli oikein hiki ja sitten tein vielä vatsiksia ja käsilihaksia..
kauheeta, miten paljon oon syöny ja tuntuu pahalta kirjottaa se koska työ varmaan pystytte vähempää ja ootte paljon kauniinpii, vahvempii ja parempii ku mie..en kestä enää tätä läskii, haluun että luut näkyy ja kunnolla...pakko ja vielä kerran pakko:(
tänään oon syöny:( jugurtin,yhen kasvispullan(pieni), maitoa, banaani,yksi leipä jossa oli päällä juustoo ja paprikaa ja juon kauheesti vettä..kävin myös tänään kovalla lenkillä, ja tuli oikein hiki ja sitten tein vielä vatsiksia ja käsilihaksia..
kauheeta, miten paljon oon syöny ja tuntuu pahalta kirjottaa se koska työ varmaan pystytte vähempää ja ootte paljon kauniinpii, vahvempii ja parempii ku mie..en kestä enää tätä läskii, haluun että luut näkyy ja kunnolla...pakko ja vielä kerran pakko:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
....miltä susta tuntuu. Olen itse lähes samassa tilanteessa, haluaisin takaisin oman laihan, kauniin, vahvan itseni, mutta kaikki tarkkailevat minua nyt.
Asun vielä kotona ja harmittaa...ei saa tehdä mitään, aina kauhea valitus, jos liikun, sama juttu jos en syö.
Ja en ole vasta kuin päässyt taas alkuun.
Söin tänään jogurtin, jäisiä mansikoita, kuivan ruisleivän palan ja puolikkaan appelsiinin.
Ja tunnen valtavaa syyllisyyttä.
Hiihdinkin vaan 4 kilometriä ja jumppasin pari tuntia. Siinä ei kulu tarpeeksi energiaa, kun tekee noita vatsoja, selkiä, punnerruksia, kyykkyyn-ylös-pomppimista.
Ja siitäkin taas mutsilla kamala valitus, että et oo syönytkään mitään, niin miksi liikkua?!
Mutta tosiasia on, ettei muulla edes ole ikinä oikeestikaan nälkä, miksi syödä, jos ei ole ihan pakko?
Mut ei se ymmärrä, eikä paljon kukaan.
Täällä käyn aika usein kuitenkin, ja helpottaa hiukan, kun tietää, etten oo ainut noiden ongelmien kanssa ja on joku joka ehkä tajuaa, mikä mulla on.